19.10.1961 Yhdistyneissä Kansakunnissa

SUOMEN SUHTAUTUMISTAPA

MAAILMANPOLITIIKAN ONGELMIIN

Minulle tuottaa suurta tyydytystä nähdä niin monen vasta hiljattain Yhdistyneisiin Kansakuntiin liittyneen valtion edustajat tässä salissa. Uskomme vakaasti Suomessa, että Yhdistyneiden Kansakuntien onnistumisen yhtenä edellytyksenä on kaikkien kansojen kuuluminen siihen. Mutta tyytyväisyytemme juontuu varsinaisesti siitä, että niin monet kansat ovat nyt saaneet suvereenisina valtioina täyden vastuun omasta kohtalostaan ja osuudestaan maailman kohtaloon. Pelon ja uhan voittaminen, rauhan ja hyvinvoinnin vakaannuttaminen eivät ole harvojen valittujen kansojen asia. Vapaus, kansanvalta ja oikeus, kaikki arvot, joita vaalimme ja joita tahdomme lujittaa, eivät ole kenenkään yksinoikeus. Ne kuuluvat maailman kaikille kansoille. Meidän kaikkien asia on rakentaa yhdessä huomispäivän maailma, sovussa ja ystävyydessä ja oikein ymmärtäen yhteiset etumme.

Suomi uskoo tämän järjestön korvaamattomaan merkitykseen. Kun v. 1947 pyrimme sen jäseneksi, selitti Suomen hallitus, että Suomi kannattaa kaikin voimin ja täydellisesti YK:n ohjelmaa. Tiesimme, että YK:n tehtävä olisi vaikea, mutta tahdoimme osallistua toimintaan järjestön hyväksi.

Kannatamme tänä päivänä YK:ta yhtä vakaasti ja varauksettomasti kuin silloin. Meitä elähdyttää yhtä voimakas halu olla mukana tekemässä siitä tehokasta ja käyttökelpoista välikappaletta rauhan turvaamiseksi ja ihmisyksilön arvon ja merkityksen puolustamiseksi. Olemme sitoutuneet noudattamaan peruskirjaa. Aiomme täyttää sen velvoitukset yhtä tarkoin ja tunnollisesti kuin kaikkien kansainvälisten sitoumustemme velvoitukset. Uskomme, että vain luotettavuus voi herättää luottamusta ja tahdomme kaikkien luottavan meihin.

Näemme YK:n haasteena niille sokeille voimille, joita sanotaan milloin kohtaloksi, milloin historian välttämättömyydeksi. Näemme sen yleismaailmallisena tahdonilmauksena välttää menneiden erehdysten toistuminen ja yhdistää kaikkien tieto ja voima ihmisen osan parantamiseksi.

Olemme sitä mieltä, että meidän tehtävänämme täällä on lieventää erimielisyyksiä, ja pyrkiä rakentaviin ratkaisuihin sen sijaan, että kärjistäisimme tai ylläpitäisimme ristiriitoja tai aiheuttaisimme uusia. Toimintamme omassa maassamme rakentuu suuressa määrin yhteistyölle, osuustoiminnalle, ja tiedämme, että tosi yhteistyö onnistuu parhaiten yksilöllisyydestään kiinni pitävien ihmisten kesken. Uskomme, että sovittelun avulla on mahdollista saattaa sopusointuun erilaiset edut kaikkien yhteiseksi parhaaksi.

Näemme itsemme täällä pikemmin lääkärin kuin tuomarin osassa. Asiana ei ole esittää moitteita tai julistaa tuomioita. Meidän on mieluummin tutkittuamme ongelmia pyrittävä löytämään niihin parannuskeinoja. Oma kokemuksemme on meille Suomessa opettanut, että vain vähän jos mitään pysyvää voidaan saavuttaa käden käänteessä. Tiedämme, että jokaiseen tavoittamisen arvoiseen päämäärään päästään vain paljolla ja kovalla työllä, kärsivällisyydellä ja määrätietoisuudella. Suomi on ollut kauan aikaa köyhä maa, missä yksistään elämän perusehtojen turvaaminen on vaatinut sitkeitä ponnistuksia. Maaperämme on raskasta muokata. Ilmastomme ei ole lauha. Olemme käyneet monta raskasta sotaa. Meillä on ollut runsas osamme vaikeuksista ja koettelemuksista.

Mutta tiedämme samoin oman kokemuksemme nojalla, että päättävästi yrittämällä voidaan saada suurta aikaan. Voimme tyytyväisinä panna merkille, että olemme onnistuneet perustamaan turvallisuutemme - emme sotilaallisten keinojen varaan vaan naapurinamme olevan suurvallan luottamukseen sekä ystävällisiin suhteisiin kaikkiin maihin lähellä ja kaukana, sanoutuen irti muitten eturistiriidoista ja täyttäen tunnollisesti tekemämme sitoumukset. Puolueettomuuspolitiikkamme tarkoituksena on, kuten monesti olemme sanoneet, asettaa Suomi kiistattomasti ulkopoliittisten spekulaatioiden ulottumattomiin. Olemme kiitollisia siitä tunnustuksesta, jonka itsenäisyystahtomme, demokratiamme elinvoima ja rauhanrakkautemme on joka puolelta saanut.

Huomiotani on kiinnitetty siihen, että Suomen katsotaan voivan suorittaa Yhdistyneille Kansakunnille entistä suurempi maksuosuus. Minulle on myös mainittu, että niiden jäsenmaiden joukossa, joiden maksuosuus on meidän osuuttamme suurempi, vain kahden maan väkiluku on pienempi kuin Suomen. Me emme aio kiistää noita arvioita. Olemme mielissämme siitä, että saavutuksemme on otettu Yhdistyneissä Kansakunnissa huomioon.

Olemme hyvin selvillä siitä lisääntyneestä vastuusta, joka on tuon kehityksen vuoksi tullut osaksemme. Me aiomme lisätä avustuksiamme Yhdistyneiden Kansakuntien eri rahastoihin, jotka jo ovat saaneet niin paljon aikaan auttaessaan niitä jäsenmaita, joilla ei vielä ole ollut tilaisuutta kehittää omaa talouttaan täyteen laajuuteensa. Tämä avustustyö on kieltämättä järjestömme jaloimpia toimintoja ja pidämme, niin kuin muut pohjoismaat, oikeana myötävaikuttaa sen menestykseen.

Herra Puheenjohtaja, olen syvästi selvillä hetken vakavuudesta ja niistä monista kohtalokkaista ongelmista, joiden kanssa maailman kansakunnat joutuvat tekemisiin tässä yleiskokouksessa. Olen tahtonut tuoda esille yleissuhtautumisemme hengen, erittelemättä suhtautumistamme kuhunkin näistä ongelmista.

Minun on kuitenkin ilmaistava Suomen kansan erittäin syvä huolestuminen aseriisuntakysymyksen nykyisen vaiheen johdosta. Olemme kasvavan ahdistuksen vallassa seuranneet, miten valtavasti on edistytty asetekniikassa ja suunniteltu sekä valmistettu yhä tuhoisampia aseita. Olemme saman ahdistuksen vallassa todenneet, että aseriisuntaneuvotteluissa ei ole edistytty. Olemme luonnollisestikin selvillä niistä monista ongelmista, joita sotilaallisen voiman pelkkä vähentäminenkin aiheuttaa jokaiselle turvallisuudestaan huolehtivalle valtiolle. Mutta nuo ongelmat samoin kuin niiden määräkin vain kasvaa, jos nykyisen pelottavan asiantilan sallitaan jatkua. Vakaa toivomuksemme on, että pääosapuolet pyrkisivät määrätietoisesti tuloksiin tämän ongelman ratkaisemiseksi. Toivomme, että aseriisunnassa osoittautuisi vihdoinkin mahdolliseksi sopia tehokkaista toimenpiteistä, jotka sallisivat meidän kaikkien luottaa rauhan todellisuuteen.

Suunnitellessani vierailuani odotin tapaavani täällä jälleen Dag Hammarskjöldin. Hän ei ole enää keskuudessamme. Hän antoi henkensä rauhan puolesta. Pyydän lausua julki syvän kunnioitukseni hänen poikkeuksellisia ominaisuuksiaan ja hänen ainoalaatuisia saavutuksiaan kohtaan. Hän oli suuri valtiomies ja, mikä enemmän, suuri ihminen.