17.9.1949 Helsingissä

ENGLANTILAISET PARLAMENTAARIKOT

PÄIVÄLLISELLÄ

Kun Suomen eduskunnan delegaatio oli viime syksynä Englannin parlamentin vieraana, palautti lordikansleri Jowitt pitämässään puheessa mieleen, että Englannin ja Suomen yhteys alkoi jo piispa Henrikin saapuessa Suomeen. Hän jätti silloin hienovaraisesti mainitsematta, että tämä ensimmäinen Suomessa ollut englantilainen tapettiin täällä kirveellä, mikä oli, vaikka otetaankin huomioon silloiset raaat olosuhteet, erittäin epäystävällinen teko. Henrik-piispan tapaus on kuitenkin surullinen poikkeus siitä yleensä kauniista tavasta, jota noudattaen suomalaiset ovat kohdelleet tänne saapuneita englantilaisia, ja niinpä kun Englanti 1200-luvulla lähetti tänne Tuomas-piispan, hän jo säästi henkensä. Mutta hän olikin skotlantilainen. Hänen jälkeensä on maahamme tavan takaa saapunut englantilaisia miehiä, monet sivistyssukumme ovat englantilaista alkuperää ja Englannin, usein Ruotsin kautta tapahtuva, kulttuurivaikutus on ollut varsin vilkas. Mutta voimakkainta on vuorovaikutus maittemme välillä ollut kaupallisella alalla. Englannin ja Suomen talouselämä täydentävät onnistuneella tavalla toisiaan. Meidän metsiemme tuotteet aluksi jalostamattomina ja sittemmin myös jalostettuina ovat löytäneet tiensä Englannin markkinoille, joilla niitä on tarvittu. Toisaalta on Suomelle ollut välttämätöntä saada Englannin monipuolisen teollisuuden korkealaatuisia tuotteita. Niin Englanti onkin ollut Suomen tärkein kauppaystävä vuosikymmenien ajan. Ennen sotaa oli Suomen tuonti Englannista esim. v. 1938 21,6 % maamme koko tuonnista ja vienti Englantiin kokonaista 43,9 % koko maamme viennistä. Sodan jälkeen on kauppavaihto taas vähitellen päässyt nousemaan. Viime vuonna oli tuontimme Englannista jo ylittänyt sodan edellisen osuuden koko tuonnistamme, ja se oli 25,1 %. Sen sijaan vientimme Englantiin on jatkuvasti pysynyt huomattavasti pienempänä kuin se oli ennen sotaa; v. 1948 se oli 28,3 % koko vientimme määrästä.

Mutta paitsi kaupan alalla on meillä yhteistä myös eräissä elämänkäsityksissä. Englanti on parlamentarismin emämaa, me olemme vuosisataiseen talonpoikaisdemokratiaamme samoin istuttaneet parlamentaarisen hallitustavan. Se rakentuu siis vanhaan demokraattiseen perinteeseen, se on sen vuoksi luja ja elinkelpoinen. Meillä on ollut tavattoman vaikeita aikoja, mutta me olemme optimismimme ja yhteishenkemme turvin kulkeneet niiden yli. Ja niin toivomme käyvän vastaisuudessakin. Tällaiseen optimismiin antaa meille oikeuden se, että meillä ei ole muita pyrkimyksiä kuin halu saada rauhassa rakentaa onneamme tässä syrjäisessä, köyhässä maassa.

On ollut aikoja, jolloin maailmassa on ihmetelty meidän optimismiamme. Saattaa olla, että siihen sisältyy yksinkertaisuutta, mutta se on vilpitöntä ja aitoa. Kerran kulki yksinäinen jätkä Lapin autiossa erämaassa. Karhu tulla tömähti häntä vastaan polulla. Jätkä, jolla oli vain tuppipuukko, juoksi suuren kiven taa, ja niin alkoivat karhu ja jätkä kiertää kiveä, karhu takaa-ajajana. Mutta selviydyttyään ensi säikähdyksestä jätkä rukoili seuraavasti: "Hyvä Jumala, en ole aikaisemmin sinulta mitään pyytänyt, mutta nyt rukoilen: ole tässä asiassa puolueeton, niin minä näytän tuolle karhulle."

Suomen ja Englannin välit ovat aina olleet hyvät ja sydämelliset. Tosin on silloin tällöin oltu eri vuosisatojen aikana sodassa toisiamme vastaan, mutta onko maailmassa maata, jonka kanssa Englanti ei olisi sotinut. Englanti ei kuitenkaan ole koskaan tehnyt vakavampaa invaasiota Suomeen, ja vastaavanlainen tunnustus on annettava Suomelle Englantiin nähden. Me toivomme, että tämä teidän vierailunne lujittaisi Suomen ja Englannin välisiä suhteita ja antaisi teille oikean käsityksen siitä, kannattaako meidän kanssamme olla ystävä.