Hajamuistoja menneiltä päiviltä.

Jatk.

"Aktivistikansliaan" oli siksi yöksi määrätty A osaston 1 ryhmä vartioon. Istuskeltiin rauhassa ja juteltiin niitä näitä, kun yht`äkkiä aivan talon luota kuului ammuntaa ja kuulat tunkeutuivat seiniin posahdellen. Yleinen hämmästys. Tulet sammutettiin, kivääreille komennettiin ja yksitellen alettiin solua ulos. Vastaan tulivat portaissa Strand ja Julkunen, jotta [jotka] pikimmiltään selostivat tapauksen. Muodostettiin ketju, etsittiin talo ympäristöineen, mutta vastustajia ei näkynyt.

Kiukku oli noussut kiehumapisteeseensä salakavalan ampumayrityksen johdosta. Suojeluskunnan päällikkö oli tehnyt ennen sopimuksen punakaartin päällikön kanssa, ettei kumpikaan kaarti ryhdy kaupungissa aluksi aseelliseen toimintaan. Nyt oli punakaarti alottanut ja me katsoimme myös olevamme vapaat sitoumuksestamme. Kuitenkin ehätti aktivistikanslian luo, joka oli ympäröity ketjulla, punakaartimme päällystöä, jotka koettivat selittää, ett`ei ampujat olleet kaartin lähettämiä, vaan itse puolestaan ryhtyneet katalaan tekoon. Miten asia lie päättynyt heidän kesken, mutta kaikki suojeluskuntalaiset, joilla oli minkäänlaisia aseita, komennettiin "aktivistikansliaan" yöksi. Kaksi konekivääriä oli myös pantu kuntoon, vaikkakaan patruunia ei niihin ollut kaiken kaikkiaan kuin viitisenkymmentä molempiin. Kuitenkin olivat ne näöllään pelottamassa vastustajia. Ympäri kaupunkia liikkui aseistettuja patrulleja.

Yötä oli kulunut kotvan, kun tuotiin tieto, että punakaartilaisia on kokoontunut työväentalolle, josta ovat ketjussa lähteneet pitkin peltoja kohti meidän päämajaamme. Kaikki hälyytettiin kokoon, järjestyttiin puolustusasemiin, kun huomattiinkin, että huhu oli aivan tuulesta temmattu.

Totta oli, että punakaartilaisia oli koolla aikaiseen aamulla työväentalon edessä, jossa pitivät kokousta, mihin toimiin oli ryhdyttävä. Meille ilmoitettiin kokouksesta ja me puolestamme valitsimme Alppo Tolosen kuokkavieraaksi ja samalla edustajaksemme. Hän menikin sinne mauser pistoolinsa kanssa, kuunteli hetken sivusta kokouksen menoa, eikä välittänyt mitään osanottajain kyräilevistä katseista. Kun puhe kääntyi viime yön tapahtumiin, tarttui Alppokin asiain kulkuun ja vaatimattomalla äänellä kertoi, miten viime yönä olisi käynyt, jos rytäkkä olisi syntynyt. Kuusi oli kuularuiskuakin hyökkääjäin pään varalta täydessä vireessä, käsipommipatrulli joka "faarin" povella ja ties mitä muita kauheuksia olisi tullut. Hämilleen sai kokouksen jäsenet Alppon hirveät ilmotukset, mutta huomatessaan saaneensa tarkotetun vaikutuksen aikaan, lähti kuokkavieras kyykkimään poispäin. Mitä kokous päätti lopuksi, sitä emme saaneet tietää.

Loppu yö kului näennäisesti rauhallisesti ja samoin seuraava päivä. Tällöin saimme vielä haltuumme Berdanen patruunia useampia tuhansia, joita edellisen illan humussa ei oltu huomattu. Koulut taisivat vielä olla käynnissä, mutta yhteiskoulun yläluokillakin lie vain harva poika istunut.

Liikehtimistä oli havaittavissa vastapuolueenkin kesken. Nuorempi osa heistä näytti olevan ylen taisteluunvaativaa, mutta vanhemmat kai saivat hillityksi heidän intonsa.

Seuraavan yön varalta oli varustauduttu hyvin puolustautumaan ja suojelemaan kaupunkia, jos uhkaavia tapahtumia sattuisi. "Aktivistikansliassa" oli yövahdit, samoin liikkeenhoitaja Alb. Häyrysellä sekä maanmittari Kaarlo Lönnbohmilla. Patrullit kulkivat ympäri kaupunkia. - Yö kului rauhallisesti taaskin.

Päämajana oli ollut tähän asti postimestari Strömbergin talo, mutta nyt huomattiin, ett`ei se voinut tyydyttää tarpeita. Tilanne oli siksi kriitillinen, ett`ei voitu suojeluskunnan miehistöä laskea yöksi hajalle eikä liioin päiväksikään. Lisäksi alkoi maaseuduiltakin saapua miehiä, jotka käsittivät, että nyt vihdoin on aika tullut Suomen vapauttamiseen. Heille täytyi myös saada yhteinen asuinpaikka. Niinpä tammikuun 30.nnen päivän illalla mobilisoitiin yhteiskoulu suojeluskunnan päämajaksi ja jo samana iltana muutettiin sinne asumaan. V. ja u-seura Kipinän painimatot haalattiin "petiksi" ja kukin koetti saada pehmyttä alleen.

Luokista koottiin pulpetit pois ja hetkessä sai koulu kasarmimaisen leiman. Eri joukot sijoitettiin omiin huoneisiinsa, erilleen A-osasto ja B-osasto. Edelliseen kuuluivat ne, jotka aina olivat valmiit minne suojeluskunta vaati, jälkimmäiseen taas ne, joilla toimi esti näin laajaa sitoumusta täyttämästä. A-osastolaisten, joita lopussa oli noin puolisataa miestä, tuli aina majailla päämajassa, B-osastolaiset taas saivat olla kotonaan, kunhan huolehtivat vahtivuoroistaan.

Jo seuraavana päivänä ryhdyttiin sitten toimiin, joiden olisi pitänyt olla ratkaisevia. Punakaartille nimittäin annettiin uhkavaatimus, että klo yhteen mennessä päivällä oli heidän luovutettava aseensa. Oli kai siinä perässä joku uhkauskin, ett`ei aseita luovutettaisikaan.

Jos punakaarti asettuisi vastarintaan, oli ylipäällystömme laatinut sotasuunnitelmankin siltä varalta. Edeltäpäin määrättiin paikat, jonne eri osastojen tuli marssia heti kun kello oli yksi ja kieltää kaikki liikunta. Kiväärimiehet olivat asettuneet aukeamalle postikonttorin viereen ja samassa oli heillä konekivääri, jossa patruunia oli viitisenkymmentä. Toinen kiväärijoukko oli Uran talon vieressä multatörmän takana, ja heillä oli myös konekivääri ja yhtä monta patruunaa kuin toisessakin. Kaksi pommimiestä uhkasi täältäpäin työväentaloa, kaksi taas oli piilottautunut ent. Huttusen talon kivijalan teoksiin. Yltympäri kaupunkia oli aseellisia miehiä katsastamassa, ettei vaara mistään käsin pääsisi piirittäjiä uhkaamaan.

Ett`ei joukkojen sijoitus ollut ollenkaan onnistunut, sen huomasi selvästi. Jos ammuntaa työväentasosta [työväentalosta] olisi alkanut olivat piirittäjät joka suunnalla aivan aukealla ampumalinjalla ja eivät olisi ollenkaan voineet puolustautua. Pommimiehet, joihin pantiin miltei pääpaino ja joiden, jos onnistuivat, aikaansaama hämminki ja tuho olisi ollutkin ratkaiseva, eivät olisi voineet päästä niin likelle taloa, että sisälle asti olisivat voineet heittää "munansa". Lisäksi ei ollut aseistettuja varajoukkoja saatavana, jos päävoimat olisi lyöty. Tietenkin kaikki tämä johtui silloisesta kokemattomuudesta, ei oltu kertaakaan ennen tällaiseen työhön totuteltu.

Määräaikana olivat eri osastot paikoillaan. Työväentalo eristettiin, sen jälkeen kuin sieltä oli kokoustaan pitänyt kansa poistunut. - Ei mitään kuulunut - kaikki rauhallista.