31.5.1966 Helsingissä

VASEMMISTOENEMMISTÖINEN

HALLITUS

Kun viime maaliskuun vaalien tulokset tulivat tunnetuiksi, saattoi pitää selvänä, että uuden hallituksen fysionomiassa tulisi tapahtumaan normaalia perusteellisempi muutos. Vasemmisto oli tosin v. 1958 saavuttanut eduskuntaenemmistön, mutta silloin oli voitu pian todeta, että saavutettua enemmistöä ei pidetty poliittisesti käyttökelpoisena. Nyt oli siis asianlaita ilmeisesti oleva toisin. Mm. sen takia, että vähemmistöön joutuneille voitaisiin säilyttää uuden käyttökelpoisen enemmistön aikana myötävaikutus hallituspolitiikkaan, esitin, että muodostettaisiin kaikkien puolueiden hallitus. Vielä varsin myöhäisessä vaiheessa oletin, että järkevät asiasyyt johtaisivat sellaiseen ratkaisuun. Kun niin ei tapahtunut, oli hallituspohjaa kavennettava. Olen tyytyväinen ratkaisuun ja toivon, että tämä meidän oloissamme poikkeuksellisen lujan parlamentaarisen tuen varassa toimiva hallitus voisi hoitaa maan asioita koko vaalikauden ajan, tavoite, josta sekä edeltäjäni että minä olemme usein puhuneet.

Tiedämme kaikki, että tällä hallituksella on paljon vaikeuksia voitettavanaan. En käy niitä luettelemaan, varsinkaan kun ne ovat vereksinä mielessä pitkien hallitusneuvottelujen ajalta. Kokemuksesta sanon, että vaikeita asioita tulee olemaan arvattavasti muutama enemmän kuin nyt tiedetään. Niin on aina ollut. Hallituksen polulle voidaan näet vyöryttää uusia esteitä, mutta ne ovat siirrettävissä tai kierrettävissä, asian mukaan. Yhteiskuntamme kaipaa nyt laajalle pohjalle rakentuvaa yhteistyötä, se on mm. taloudellisen tasapainon saavuttamisen edellytys. Rohkenen toivoa, että hallituksen jäseniä ja hallituksen takana olevia ryhmiä elähdyttää yhteistyön ja sen jatkamisen tahto. Sen avulla voidaan selviytyä edessä olevista vaikeuksista. On pidettävä mielessä, että minkään osapuolen ei hevillä kannata väsyä sovitteluihin, sillä jäljelle jäävä vaihtoehto tuskin olisi parempi. Tässä yhteydessä on paikallaan todeta, että ne vaikeat asiat, jotka tuottavat päänvaivaa hallitukselle ja eduskunnalle, vaativat harkintaa ja malttia koko kansalta.

Olen havainnut, että eräät ulkomaiset lehdet ovat kiirehtineet esittämään huolestumisensa hallitusratkaisun johdosta. Me suomalaiset olemme tietenkin aina hyvin mielissämme, kun meihin kohdistetaan myötämielisiä ajatuksia. Minun sallittaneen kuitenkin sanoa, että hätä kohtalostamme tulee osoittautumaan turhaksi. Tälläkin kertaa tulee käymään kuten aikaisemminkin, milloin ulkomailla on ilmaistu pelko ja huolestuneisuus poliittisten ratkaisujemme johdosta. Tullaan näet näkemään, että me kykenemme hoitamaan asiamme omien olojemme, tarpeittemme ja taitojemme perusteella ja että meihin eivät sovellu toisten maitten ja toisten aikojen poliittiset vaiheet eivätkä niistä tehdyt johtopäätökset ja ennustelut. Tullaan näkemään, että suomalainen demokratia jatkuu tämän hallituksen aikana ja sen jälkeen.

Eräässä kotimaisessa lehdessä taas on kirjoitettu, että tätä hallitusta vastustavaan oppositioon "kuuluvat kaikki ne, jotka lujasti pitävät kiinni siitä, että suomalaisella elämänmuodolla on olemassaolon oikeutus". Mm. minä pidän lujasti kiinni siitä, että suomalaisella elämänmuodolla on olemassaolon oikeutus. Mutta en kuulu oppositioon. Ja vielä enemmän: minä pidän lujasti kiinni siitä, että suomalaisella elämänmuodolla ei ole vain olemassaolon teoreettinen oikeutus, vaan että tämä hallitus kuten sen seuraajatkin käytännöllisessä valtiollisessa toiminnassa ylläpitävät suomalaista elämänmuotoa. Tämän asian vuoksi ei kenelläkään ole asiallista syytä olla oppositiossa; suhtautuminen suomalaiseen elämänmuotoon ei tule vedenjakajaksi poliittisessa elämässämme tämän hallituksen perustamisen takia.