Urheilullista yhteistoimintaa Norjan ja Suomen kesken edelleen

Karjala 30.6.1934

Norja-Suomi yleisurheilumaaottelun kynnyksellä tiedustelimme eilen Suomen Urheiluliiton puheenjohtajalta, hallitussihteeri Urho Kekkoselta tämän huomattavan suurottelun ennakkovaiheita. Tällöin hän kertoi seuraavaa:

-  Ajatus Norja-Suomi-maaottelujen järjestämisestä tuli esille kesällä 1931, jolloin olin Tukholmassa seuraamassa Norja-Ruotsi-maaottelua saman vuoden syksyllä pidettävää Suomi-Ruotsi-maaottelua varten. Päättäjäistilaisuudessa jouduin seurustelemaan useiden Norjan yleisurheilun johtomiesten kanssa ja silloin esitettiin, en muista kenen taholta, toivomus maaottelusuhteen solmiamisesta Suomen ja Norjan kesken. Ja pian se saatiinkin toteutumaan; syystalvella 1932 alkoi kirjeenvaihto asian johdosta ja samana talvena tehtiin sopimus kahdesta ottelusta. Matka viime kesänä Norjaan oli miellyttävä elämys urheilijoillemme, ei vähiten luonnollisesti niiden loistavien tulosten takia, joita Oslon mainiolla stadionilla saavutettiin. Toivokaamme, että norjalaisille jäi yhä hyvä muisto tästä matkasta. Mutta siitä olen varma, että meille kaikille jää muisto lujasta, mutta mielihyvänsävyisestä ystävyysottelusta, jonkalaisia maaottelujen tuleekin olla.

-  Miksi järjestettiin tämä toinen maaottelu Viipuriin?

-  Parhaan vastauksen siihen antaa tämän ja huomisen päivän ihmispaljous Viipurin uudella stadionilla. Olemme laskeneet, että maaottelu jossakin maaseutukaupungissa on monestakin syystä taloudellisesti edullisempi kuin kesätyhjässä ja kesäväsyneessä pääkaupungissa. Sitäpaitsi on paikallaan näyttää ulkomaalaisille Suomen maaseutua, josta paras urheilija-aineksemme on noussut ja edelleenkin nousee. Tiedämme, että kun Viipuri ja koko Karjala ottavat maaottelun omakseen, silloin sen menestys on taattu, varsinkin, kun tässä tapauksessa tähän juhlaan liittyy kaupungin uuden urheilukentän vihkimistilaisuus. Eräänä syynä lienee vielä paikallaan mainita Helsingin kaupungin urheilukentän vuokrapolitiikka, joka suorastaan ajaa meitä maaseudulle. Ja jos kokemukset ovat hyvät, ei meillä ole mitään tätä siirtymistä vastaan.

-  Mikä tulee olemaan lopputulos?

- Tällaiseen kysymykseen saan jo nyt olla vastaamatta. Syksyllä 1929 ennustin ennen Helsingissä pidettyä Suomi-Ruotsi-maaottelua Suomen reilusti voittavan, kuten tosiasiassa paremman joukkueemme olisikin pitänyt voittaa. Mutta me hävisimme. Tästä suutuin ja häpesin, enkä ole sen koommin antanut narrata itseäni maaotteluennusteluihin. Siitä lähtien onkin pääasiassa voitettu. Toivottavasti näin tapahtuu nytkin. Mutta uskoisin, että norjalaisilla on joitakin yllätyksiä, jotka saavat maaotteluyleisön lämpenemään.

- Tullaanko maaottelusuhdetta Norjan kanssa jatkamaan?

-  Minulla ei ole tietoa norjalaisten kannasta. Meidän ensi kesän ohjelma sovittuine Ranska- ja Englanti-otteluineen ja vielä avoimena olevine Saksan otteluineen on poikkeuksellisen raskas, mutta olen varma, että me olemme valmiit yhteistyöhön norjalaisten kanssa muodossa tai toisessa. Keinot siihen ovat kyllä löydettävissä. Näin hyvin kokemuksin alotettua kilpailullista yhteistoimintaa ei ole syytä lopettaa.

-  Vihdoin eräs päivänpolttava kysymys. Aiotaanko alottaa lähitulevaisuudessa kilpailullinen yhteistyö jälleen Ruotsin kanssa?

-  Kysymys ei ole lainkaan päivänpolttava. Asia otetaan kyllä esille, jos se joskus tulee aktuelliksi.