Pääministeri Kekkonen: Herra puhemies. Kun nyt on kyseessä ensimmäinen aukko vuoden 1953 talousarvioesityksen rintavarustukseen, aukko, josta saattaa myöhemmin solahtaa sisään paljon suuremmatkin määrärahat, niin lienee paikallaan hieman tarkastella, kestääkö vuoden 1953 talousarvio sitä lisäystä, mikä tämän lakiehdotuksen hyväksymisen kautta tulevan vuoden menoarvioon tehtäisiin. Siinä yhteydessä on silloin todettava, että tässä yritetään käyttää sitä vanhaa tuttua ja ovelaa kiertotietä, jota usein valtion menojen lisäämisen mielessä käytetään, nim. lisäystä ei esitetä budjettikäsittelyn yhteydessä, vaan jonkin lakiesityksen käsittelyn yhteydessä, jolloin lisäykset helpommin yleensä menevät läpi.

Kun me tarkastelemme tulevan vuoden menoarvioesitystä, niin ensiksikin lienee syytä mainita, että ennen kuin asianomaiset ministeriöt tekivät valtiovarainministeriölle säädetyssä järjestyksessä menoesityksensä vuoden 1953 budjettia varten, niin nämä ministeriöt olivat jo omassa keskuudessaan karsineet alaistensa laitosten ja keskusvirastojen esityksistä pois 9,2 miljardia markkaa. Ja sitten kun valtiovarainministeriö ja valtioneuvosto myöhemmin käsittelivät 1953 tulo- ja menoarvioesitystä, niin siinä yhteydessä karsittiin kokonaista 38 miljardia pois niistä esityksistä, jotka eri ministeriöitten toimesta oli valtiovarainministeriölle jätetty, ja tämän karsinnan jälkeen vielä menojen loppusumma, niinkuin tiedetään, tulevan vuoden menoarvioesityksessä on 176,8 miljardia mk. Kun me otamme huomioon, että siis ministeriöissä ja valtioneuvostossa on virastojen ja laitosten esityksistä poistettu jo 47,2 miljardia markkaa, niin voidaan ainakin se todeta, että valtion viranomaisilla on ollut tieto niistä puutteista, joita valtion hallinnossa on esiintynyt, ja myöskin pyrkimys näitten puutteitten poistamiseen. Tämä on tarpeen kenties muistaa, kun tässä kamarissa pian käsitellään tunnettua ja erikoislaatuista välikysymystä. Joka tapauksessa voidaan todeta kuitenkin se, että valtioneuvosto on varsin kovakouraisesti joutunut käsittelemään eri hallinnonhaarojen toivomuksia tulevan vuoden menoarvion yhteydessä, mutta siitä huolimatta menoarvio on paisunut, niinkuin sanottu, 176 miljardiin markkaan.

Mehän kaikki muistamme, että kun budjetin lähetekeskustelu täällä eduskunnassa oli, niin kaikkienkin ryhmien, mutta nimenomaan oppositiopuolueiden taholta arvosteltiin hallituksen esitystä varsin ankarasti ensi sijassa sen vuoksi, että valtion menoja ei ollut riittävästi supistettu, jotta olisi voitu alentaa verotusta, ja toisekseen sen vuoksi, että monet hyvinkin välttämättömät tarkoitukset olivat laiminlyödyt budjettiesitystä laadittaessa. Minä olen nähnyt vaivan käydä läpi ne viitisenkymmentä puheenvuoroa, joita budjetin lähetekeskustelussa täällä esitettiin ja minun täytyy sanoa, että tulos on ollut kyllä vaivan arvoinen. Minä olen voinut näistä puheenvuoroista saada täyden kuvan siitä, mitä mielialoja eduskunnan jäsenten keskuudessa tulevan vuoden menoarvioesityksen tiimoilta on olemassa. Kun kävin näitä puheenvuoroja läpi, niin jopa aluksi tein merkintöjäkin siitä, mitä eri puheenvuoron käyttäjät ovat esittäneet, mutta lopuksi tämä kävi niin yksitoikkoiseksi, että lopetin merkintöjen tekemisen, sillä miltei kaikissa puheenvuoroissa oli vaatimus siitä että valtion menoja on supistettava, jotta veroja voidaan alentaa, mutta sama henkilö, joka oli esittänyt tällaisia supistuksia vaatinut tällaisia supistuksia, hän oli kohta valmis esittämään, että olisi välttämätöntä lisätä menoja, koska hallitus on ollut liian kitsas. Lisäysesitykset kohdistuivat, niinkuin kaikki hyvin muistavat, virkamiespalkkoihin, puolustuslaitokseen, oppilaitoksille, matkailun edistämiseen, maanteihin, kansakoulun opettajille nimenomaan, pienteollisuudelle, sivistystarkoituksiin, työttömyyden torjumiseen, Arava-tarkoituksiin, maaseudun rakentamiseen, uudis- ja laidunraivauspalkkioihin, väkilannoitteiden hintojen alentamiseen, maitotalouden tukemiseen, halla- ja katovahinkoihin, sähköistämiseen, sotaleskille, lastenkodeille jne.

Jokainen, joka tämä luettelon tässä kuulee, voi yhtyä siihen oikealta esitettyyn välihuutoon, että ne ovat hyviä tarkoituksia. Kieltämättä. Yhtä hyviä tarkoituksia kuin verojen alentaminenkin on. (Eduskunnasta oikealta: Ne eivät sovi yhteen!) Hyvin hankalasti ne ainakin sopivat yhteen. Mutta se ei näytä oppositiopuolueitten puhujia haitanneen, silloin kun ne budjettiesityksen yhteydessä näistä asioista mielipiteitään esittivät. Mutta, hyvät edustajat, eivät sanat joita silloin singottiin, ole jääneet suinkaan pelkiksi sanoiksi. Sittenhän edustajat kohta budjetin lähetekeskustelun jälkeen saivat tilaisuuden jättää raha-asia-aloitteita ja, raha-asia-aloitteiden kokonaissumma päättyy 67,7 miljardiin markkaan ja tässä nyt pääasiassa ovat kunnostautuneet, niinkuin oikein onkin, oppositiopuolueet. SKDL:n lisäykset tietävät 29 miljardia markkaa, kokoomuspuolue on ollut suhteellisen vaatimaton, se on vain 8 miljardia markkaa, mutta pieni kansanpuolue, joka on vaatinut, niinkuin muistetaan, liikevaihtoveron poistamista, on päässyt 6,8 miljardiin markkaan menojen lisäämisessänsä. (Ed. Seppälä: Entäs hallituspuolueet?) Hallituspuolueet ovat tietysti, niinkuin saatetaan ymmärtää, vähän varovaisempia, koska ne tietävät, että hallitus on heidän puolestaan toimiskellut. No, kyllä sieltä tulee muutamia miljardeja sieltäkin. Ed. Seppälä on varmasti laskenut ja saa varmasti pian käyttää puheenvuoron siinä asiassa (Ed. Seppälä: En ole laskenut!). No, minä olen. Maalaisliitto esittää 14,657,000,000 markkaa, sosialidemokraatit 8,416,000,000 markkaa ja ruotsalainen kansanpuolue 596,000,000 markkaa. (Oikealta: Hyvä puolue!). Ainakin tätä silmällä pitäen. Mutta kun tarkastelee noita aloitteita, joita on tehty budjetin yhteydessä, yhdessäkään niistä ei ole esitetty poistettavaksi valtiolta yhtään menoa, eikä esitetty myöskään sitä, millä tavalla saataisiin lisää tuloja.

Nyt on tämän kaupunkien kansakoululaisten avustamislain yhteydessä pakko nämä asiat esittää sen vuoksi, että se lisäys, jota nyt sosialidemokraattien ja kokoomuksen avulla pyritään valtion menoihin aikaansaamaan, se on jo sitä suuruusluokkaa, että ennenkuin eduskunta sen hyväksyy, eduskunnalla täytyy olla tieto, mistä hankitaan lisää tuloja valtiolle, taikka mistä suoritetaan tarpeellinen poisto. On aivan kohtuullista tämäntapaisen toivomuksen esittäminen ja minun täytyy nimenomaan mainita, että olen tältä samalta paikalta pari vuotta sitten esittänyt sen mielipiteen, minkä Ruotsin silloinen ja nykyinen valtiovarainministeri Sköld kerran esitti valtiopäivillä. Hän sanoi, että hän ei tule vastaisuudessa äänestämään minkään lainmuutoksen puolesta, joka tuottaa valtiolle lisämenoja ellei samalla kertaa esitetä, mistä varat näitten menojen peittämiseksi saadaan. Luulenkin, että tätä hyvin terveellistä periaatetta olisi syytä noudattaa Suomenkin eduskunnassa ja minä vetoan nimenomaan niihin, jotka vaativat valtion menoissa vähennystä, jotta voitaisiin tarpeellisia verojen alennuksia suorittaa. Minä vetoan heihin, että ainakin heidän pitäisi tämä periaate pitää pyhänä.

Tämä asia asiallisesti saattaa olla täysin oikea, mutta voin arvoisille edustajille sanoa, että jos hallituksessa olisi ollut esillä tieto siitä, että 200 milj. markkaa näihin kansakoulukustannuksiin tulee tulevana vuonna myönnettäväksi lisää, niin vastaava säästö muissa määrärahoissa olisi esiintynyt. Nyt sitä mahdollisuutta ei ole olemassa, ellei eduskunta osoita vastaavaa säästöä. Ja sen vuoksi täytyy sanoa, että en usko minkään hallituksen voivan lähteä toteuttamaan eduskunnan hyväksymää korkeampaa menoarvioesitystä kuin minkä hallitus on tehnyt, ellei eduskunta samalla kertaa osoita niitä lähteitä, joilla nuo lisäykset on peitettävä.

Minä toivonkin, että eduskunta hylkää tämän esityksen, jonka suuri valiokunta valitettavasti on hyväksynyt, jotta saadaan hyvä alku tulevan vuoden menoarvioesityksen käsittelylle. Jos nyt tulo- ja menoarvioehdotus kevytmielisesti räjäytetään rikki, niin se on hyvin paha merkki siitä, miten koko menoarvion käsittelyssä saattaa käydä.