Elintarpeitten hinnat täällä ja muualla

Kajaanin Lehti 81/25.7.1919

Maailmansota toi mukanaan sellaisen aivan yleisimpien ja välttämättömimpien tarveaineiden puutteen, ettei sitä voinut pessimistisinkään tulevaisuudenennustaja aavistaa. Miltei koko maailman käsittävä myllerrys esti rauhallisen työskentelyn, kaikki voimat kerättiin sodanjumalten palvelukseen. Kauppayhteydet katkesivat, tuotanto väheni ja monessa maassa syntyi arvaamaton puute niistä tavaroista, joita ne ennen olivat saaneet ulkomailta. Taloustieteilijät olivat laskeneet tosin ennen sotaa, ettei missään maassa enää voi syntyä pitkällisempää nälänhätää, sillä nykyajan verrattomasti parantuneilla kulkuneuvoilla kyllä pian kuljettaisi leipää hädänalaisille paikoille. Olettamus oli siltä kohdalta oikea, mutta oli jätetty huomioonottamatta sota. Se kykeni murskaamaan valoisat laskelmat.

Huolimatta siitä, että maamme ei joutunut suursodan jalkoihin, paitsi mitä raaka kansalaissota sen saattoi tuntemaan sodan kauhuja, sai se kokea sentään suuressa määrin samoja vaikeuksia, joita sotivilla valloilla oli kestettävänä. Puute elintarpeista kävi päivä päivältä yhä huutavammaksi. Satoa odotellessa oli kesä 1918 todellinen nälkäkesä, sen edellinen talvi ei sen parempi. Ja miten olisikaan viime talven kansamme onnistunut hengissä sivuuttamaan ellei ympärysvaltojen turvaan rientämällä ja tekemällä täyskäännös ulkopolitiikassa, olisi saatu heiltä tarpeellinen elintarveavustus. Sen turvissa on jo tähän asti päästy ja ellei mahtavia mullistuksia maailmassa tapahdu voimme edelleenkin toivoa puuttuvat elintarpeemme sieltä saavamme.

Heti kun ympärysvallat alkoivat luovuttaa meille elintarpeita, rupesivat täällä vallitsevat hinnat yleensä laskemaan. Tarjonta kävi suuremmaksi ja hintojen siis täytyi laskeutua. Samoin täällä oli noudatettava suunnilleen samoja hintoja, jotka olivat ulkomailla vallitsevia ja huomattavasti suomalaisia alemmat.

Nyt voidaankin ajan katsoa paranneen siihen määrin, että monessa paikoin jo alkaa elin- tarpeitten ja muiden tarveaineitten saanti olla miltei yhtä hyvää kuin normaaliaikana. Voita, lihaa, maitoa y.m. maantuotteita on runsaasti saatavana ja hinnatkin niillä ovat nykyisiin oloihin verraten kohtuulliset. Sama on laita kaupassa esiintyvien muiden tarveaineiden.

Kajaanin seutu tosin ei ole näistä eduista osallinen. Täällä jatkuu yhä edelleenkin tavanmukainen puute ja pula, joskaan ei niin suuressa mittakaavassa kuin vuosi pari sitten. Helsingissä ja etelä- sekä länsi-Suomessa ovat hinnat elintarpeilla sangen alhaiset verrattuna täkäläisiin oloihin ja niiden tarjonta on vilkasta. Kun voikilon hintana ei pidetä enempi kuin 15 mk tai senkin alle, niin ei sitä rahan arvon nykyisen alhaisuuden aikana voi pitää korkeana. Mutta täällä maan sydämessä saa siitä yhäkin suorittaa kolmattakymmentäkin markkaa. - Sotavuosina kuljettivat gulassit voita täältä etelään, nyt tuntuisivat saada ruveta päinvastoin niitä liikuttelemaan.

Kaloja saadaan täällä vesien äärillä monet kerrat aika runsaasti, mutta siitä huolimatta saa muikkukilosta maksaa viisi, kuusi markkaa, toisista kaloista sitäkin enempi. Alkaa sen tällöin tietää kalakeiton kiehauttaneensa kun tuollaisenkin hinnan maksaa. Etelä-Suomessa ollaan toki paremmassa asemassa tässäkin suhteessa, sillä siellä saa parilla, kolmella markalla kalakilon aivan yleisesti ja on niitä tarjolla syödäkin asti.

Maitokysymys on tosin täällä Kajaanissa ollut kesäiseen aikaan aina, menneinäkin aikoina kovin lohduton. Maitoa ei ole tahtonut saada hinnalla millään. Ja nyt on ollut koko talven maidon puute huutava. Mitä on saanut vaivoin haalituksi, siitä on saanut maksaa satumaisia hintoja, pari, kolmekin markkaa litralta. Eikä ajan huojistuminen ole vaikuttanut mitään täkäläisiin maidonhintoihin. Ne pysyvät yhätikin entisellään. Vertaukseksi mainitsemme, että Helsingissä on maitoa yltäkyllin ja että siellä saa tätä herkkua alle puolenkintoista markan litralta aivan yleisessä kaupassa. Onpa Helsinki kieltäytynyt vastaanottamastakin erään meijerin maitotarjousta.

Eikä tarvitse vaeltaa sen kauemmaksi kuin läheiseen Iisalmen kaupunkiin. Siellä m.m. viime tiistaiaamuna oli maitoa torilla myytävänä. Eikä sellaista näe Kajaanissa arvatenkaan vielä moneen kesään.

Jotakin olisi näinollen tehtävä hintojen tasottumiseksi täällä muualla vallassa olevien mukaan. Kuluttajat tosin eivät tähän voi paljoakaan vaikuttaa, ainoa edes osittainkaan tehokas keino olisi arvatenkin opinottaminen Suomen satamatyöläisistä ja tehdä lakko, mutta ruumis vaatii ankarasti osansa eikä siihen siis ole hyvä ryhtyä. Eivätkä syömälakot olekaan käytännössä kuin sorretun äänioikeutensa vuoksi taistelevien naisten keskuudessa.

Tuottajien tulisi sen sijaan määrätä tuotteilleen hinnat sen mukaan mikäli ne ovat eteläisessä osassa maatamme, sillä eihän voida katsoa minkäänlaisten olosuhteitten vaikuttavan, että elintarpeet täällä ovat tuntuvasti kalliimmat kuin muualla Suomessa.

Tämä on ja pysyy vain toivomuksena, sillä eihän voida pakkokeinoilla enää nykyään tavaranhintaa laskea, mutta ei olisi vailla tasapuolisuutta, jos täälläkin vallitsisi sunnilleenkaan samat hinnat elintarpeilla kuin yli Suomen muualla. Aikaa voittaen, aikojen ja olojen järjestyttyä ei voi sitä tosin mikään estää, mutta sen parempi mitä aikaisemmin. Lyhytkin aika kerkiää koskea kuluttajan kukkaroon.

Ruokakauppiaat! Eikö olisi syytä miettiä. Tuottaa ruokatavaransa etelästä käsin ja siten vaikuttaa täällä käypien hintain laskuun.