Veljenpoika heiluttaa saksia.

Miksi puhuisi omalla suulla, kun voi puhua suulla Fagerholmin, ja miksi puuttuisi kielikysymyksiin, kun niitä voi tässä tuuletella lausumatta itse mitään?

Näin puhui pääministeri K.A. Fagerholm Pietarsaaressa Marianpäivänä:

"Suurin piirtein voidaan sanoa meidän onnistuneen ratkaisemaan useimmat kielikysymykset. Ne, jotka mahdollisesti ovat vielä jäljellä, eivät ole niin tärkeitä, että maan ruotsalaisella väestöllä olisi mitään oikeutta tai syytä olla viihtymättä täällä tai puhua kielellisestä painostuksesta. Meidän sosiaalidemokraattien täytyy olla valppaina eikä ilman muuta hyväksyä ns. ruotsalaisina elinkysymyksinä kaikkea sitä, mitä tässä mielessä esitetään. Meillä on täysi syy ottaa niihin itsenäinen asenne. Meidän ei ole unohdettava, että ruotsalaiselle kansanpuolueelle on elinehto pitää ratkaisemattomia kielikysymyksiä alituisesti varastossa.

Puhuja lausui kansanpuolueen käyttävän tällaista propagandaa jäsenmääränsä lisäämiseen ja huomautti, että se on tunnetusti herättänyt vastustusta myös puolueen omassa keskuudessa." (Helsingin Sanomat 29.3.49.)

Pääkirjoituksen poikasessaan 3.4.49 Uusi Suomi kirjoittaa:

"Eräissä ruotsinkielisissä sanomalehdissämme on viime päivinä ollut paljon hälyä sen johdosta, että maanmittaushallitus on tehnyt aloitteen eräiden maarekisterissä esiintyvien ruotsinkielisten kylännimien muuttamisesta suomenkielisiksi. Näiden kirjoitusten johdosta antamassaan selityksessä maanmittaushallitus on huomauttanut, että tarkoituksena ei suinkaan ole muu kuin ensinnäkin muuttaa suomenkielisiksi eräät täysin suomenkielisten kuntain maarekistereissä esiintyvät, ikivanhoista ajoista periytyneet ruotsinkieliset kylännimet, joita paikallinen väestö ei edes osaa lausua ja joiden asemesta usein jo vuosikymmeniä on ollut käytännössä suomenkielinen nimi. Samasta syystä on tarkoituksena saada kaksikielisten kuntain maarekistereissä olevien ruotsinkielisten kylännimien rinnalle suomenkieliset nimet, jotka paikkakunnalla asuvan suomenkielisen väestön keskuudessa jo ovat vakiintuneet. Olisi luullut, että tämän selityksen jälkeen, joka muuten aloitteestakin kävi täysin selville, asiaan ei olisi ruotsinkielisellä taholla enää puututtu.

Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan juuri päättyneillä ruotsalaisilla kansankäräjilläkin asiasta tehtiin numero itsensä vapaaherra v. Bornin johdolla. Aloitteeseen on väitetty sisältyvän loukkauksen maan ruotsinkielisen väestön oikeuksia vastaan. Väitetäänpä sellaistakin, ettei viranomaisella, jonka asiana on huolenpito maarekisteristä, olisi edes oikeutta tehdä aloitetta asiassa. Kansankäräjäin mielestä olisi nähtävästi oikein, että nämä keskiajalta periytyvät ruotsinkieliset nimet olisi olosuhteiden muututtua niin, että paikkakunnan väestö on täysin suomalaistunut, säilytettävä ruotsinkielisinä ehkä tuomiopäivään saakka. Tähän ei ilmeisesti sisältyisi mitään suomenkielisen väestön oikeuksien loukkaamista. Kaksikielisissä kunnissa olisi myös saman ajatustavan mukaan suomenkielisen väestön tyydyttävä ikuisesti siihen, että maarekisterissä ja siihen nojautuvissa lainhuuto-, kiinnitys- ym. asiakirjoissa kylien nimet suomenkielisissä asiakirjoissakin esiintyisivät yksinomaan ruotsinkielisinä.

Tällaisten vaatimusten esiintyminen kansankäräjäin tärkeimpäin asiain joukossa on "kieliriidan" keinotekoista esiin loihtimista, riidan, jonka me puolestamme toivoisimme lopullisesti haudatuksi. Pyrkimystä kielirauhaan ei edistetä sillä, että samalla kuin moititaan suomenkielisiä ruotsinkielisten sortamisesta, esitetään vaatimuksia, jotka sisältävät ilmeisen loukkauksen maan suomenkielisen väestön mitä kohtuullisimpia vaatimuksia kohtaan. On erityisesti korostettava sitä, että maanmittaushallituksen aloitteen toteuttaminen ei millään tavoin vaikuttaisi ruotsinkielisen väestön vanhoihin oikeuksiin."

"Maakansa" jatkaa samaa asiaa 5.4.49:

"Useimmissa valtakunnissa kielellisen vähemmistön nimistöä ei oteta edes huomioon. Niinpä esim. jotenkin puhtaasti suomenkielisessä Tornionjokilaaksossa Ruotsin puolella tavataan yksikieliset rautatieasemien nimet Bäverbäck, Risudden, Bäckesta, Lomkärr, Lövheden, Skogskärr jne., jotka ovat uusia käännöksiä vanhoista suomalaisista paikannimistä: Majavaoja, Vitsaniemi jne. Samoin on käynyt kuntien nimien: Karunki on Karl Gustav, Juoksenki Svansten jne.

Muuten ruotsalaisille kielipoliitikoillemme tekisi hyvää pieni opintomatka Länsi-Pohjaan. Ehkä heidän suullaan sitten voitaisiin puhua jotakin noiden seutujen kielioloista. Kun Arthur Engbrg oli Ruotsin ja Uuno Hannula Suomen opetusministerinä, niin puhuttiin julkisuudessa, että Länsi-Pohjan kansanopistoissa varattaisiin tilaisuus antaa opetusta jokin viikkotunti suomeksi, edes sen verran, että kansakoulun käyneet oppisivat lukemaan äidinkielistä kirjaa. Olisi mielenkiintoista tietää, onko yhtään suomenkielistä tuntia pidetty esim. Ylitornion kansanopistossa tai onko siellä yhtään suomea taitavaa opettajaa. Kansakoulut ovat tietenkin ruotsinkielisiä, vaikka oppilaat tulevat ummikkoina kouluun.

Näihin seikkoihin ei mielellään puututa suomenkielisissä sanomalehdissä, koska se olisi puuttumista toisen maan sisäisiin asioihin. Mutta ehkä ruotsalaisemme voisivat tässä hoitaa jaloa välittäjän tehtäväänsä myös Ruotsin suomenkielisen väestön hyväksi. Se tekisi heidän omat vaatimuksensa Suomessa enemmän populääriksi, ja ehkä sitten Ruotsissakin vähitellen löytyisi ymmärtämystä myös sikäläisen suomenkielisen väestönosan alkeellisimpia vaatimuksia kohtaan. Onhan tällä kevätkaudella avattu erityinen lappalaisten kansanopisto, vaikka Ruotsissa lappalaisväestöä on 4-5 kertaa vähemmän kuin Länsi-Pohjassa suomea puhuvia ruotsalaisia. Tuskin voimme olettaa, että sivistyneen Ruotsin tarkoituksena olisi, että useampi kymmentuhantinen suomalaisväestö parissa polvessa kadottaa äidinkielensä, kuten aikaisemmin on tapahtunut Vermlannissa.

Suomessa vähemmistön kielikysymys on pyritty ja on edelleen pyrittävä hoitamaan mallikelpoisella tavalla."