Kaanaassa kuumassa 23/7 -25.

Rakas Oma Upuni!

On enää 64 tuntia jäljellä, kun saan nähdä Sinut, Oman Mulattini. Ei Inä ole mulatti, Inä on minun Oma Pupuni, jota minä rakastan ja Inä on minun Mustaihoiseni. Mansikansyöjäni. Semmoinen Upu, hyppii vain mansikkapenkkien välissä ja puputtaa naamaansa mansikkamarjoja sen kun kerkiää. Mielellänihän minäkin toki siellä olisin, kovastikin mielelläni. Mutta kun minun pitää olla "päällikkönä" täällä, kirjotella alle kirjeitä j.n.e. Jaa, kävin rehtori [Karl Albert] Wegeliuksen kanssa keskiviikkona Mieslahdella y.m. Kajaanin etapin historiaa varten tietoja etappimiehiltä keräämässä:Wegelius keräili, minä oli soföörinä. Tänään taas olin jonkun tunnin metsäpaloakin sammuttamassa ja parit kerrat uimassa.

Rakas Upu, sano Sinä vain Airalle, että siilini toki antaa päivettyä, ihanhan se Aatami luulee kuuluvansa eri heimoon ja rotuun. Minä olen ruskettunut noin -- kauhean hirveästi ja mekin olemme samaa mustaihoisten sukua, mekin molemmat.

On se vain niin lopullisen hauska odottaa ensi sunnuntaita. Tämä viikko tuntuu kuluvan etanansiivillä. Mutta varmasti piankin on loppu käsissä. Enää yksi päivä, huominen, Kaanaassa, sitten jo Pupua vastaan ja kyllä se sitten kuluu taas pian. Mutta muistakin sunnuntaina tulla. Et ole kirjottanut Piha-antipatioistasi, en siis tiedä, miten teen, menenkö heille asumaan vai hotelliin. Kenties hotelliin. Mutta nehän nyt aina selviävät.

Aion kirjottaa Kangasniemeen, että me tulemme sinne. Silloin on asia päätetty. Kun Suonenjoella ei 8-9/7 olekaan kilpailuja, voimme me olla siellä aivan rauhassa viikon päivät. Kalastella, ratsastella (hei!) ja katsella maailman menova ja mänestystä. On meillä varmasti lysti sielläkin.

Voi hyvin ja näkemiin.

Sinun omasi.

Meikäläiset: tervetuloa!

Ja taas: terveisiä koko Angervonniemelle.

Ja minä yhä: tervetuloa, paljon, rakkaasti.