Maisteri Matti Klinge                7/6 1963

Helsinki

  Olen suurella mielenkiinnolla lukenut Historiallisessa Aikakauskirjassa julkaistun tutkielmanne kansamme eheyttämisestä, "ylioppilasnuorison iskusana 1920-luvulta". Tutkielmanne koskettelee 1920-luvun ylioppilaspolitiikan mielestäni keskeisintä kysymystä, joka nousi voimakkaana esille ensi sijassa Niilo Kärjen toimesta, ja jonka taustalle ja myöhemmin unohduksiin jääminen oli ilmausta oikeistoradikaalisten mielialojen vallallepääsystä AKS:n piirissa. Minun liittymiseni AKS:ään johtui ensi sijassa siitä käsityksestä, että "kansan eheyttäminen suomalaiskansallisissa merkeissä" - sanonta, jonka sain hyväksytyksi AKS:n sääntöihin - voitaisiin seuran työn avulla saada toteutetuksi. Karjalan kysymys oli minulle vähemmän läheinen samaten kuin maanpuolustustyö, joka 1920-luvun lopulla sai yhä keskeisemmän aseman seurassa. En kuulunut suojeluskuntaan, vaikka sitä pidettiin aks:läisen velvollisuutena.

  Saattaisi olla paikallaan suorittaa tutkimus Y.O. Ruuthin merkityksestä 1920-luvun ylioppilasjohtajiin. Eräät hänen työtoverinsahan ovat vielä elossa. Yhteen toviin, en muista tarkoin aikaa, kävin "valtiososialistisen yhdistyksen" kokouksissa ja minuun oli tehnyt voimakkaan vaikutuksen Ruuthin kirja "Uusi suunta". Irtaannuin Ruuthin yhdistyksen piiristä, koska sain sen toiminnasta huonon vaikutelman Ruuthin ilmalinnojen ja epäkäytännöllisyyden sekä seuran sihteerinä toimineen Juhani Konkan haihattelevaisuuden vuoksi.

  On hyvä, että 1920-luvun ylioppilaspolitiikkaa pyritään tarkastelemaan syitä myöten eikä tavanmukaisiin klisheihin jääden. Tutkielmanne oli siinä mielessä virkistävä ja mielestäni asiallisesti oikeaan osunut.