Ryntäys Kinnin rintamalta.

Jo useampia viikkoja ovat punikit koettaneet murtaa rintamamme Turkinkylän pohjoispuolelta itään Mouhan pysäkillä. Turhaan ovat he menettäneet miehiään, sillä ketjumme ovat kestäneet heidän useinkin epätoivoiset ryntäilynsä.

Päätettiinpä vihdoin mekin aloittaa jonkinlainen offensiivi vihollista vastaan pitkin koko rintamaa, joka vähitellen on kehittynyt kymmenen kilometrin pituiseksi. Aikomus oli rynnätä punaisia vastaan joka suunnalla äärimmäiset idässä Valtolan kylää vastaan, muut taas Turkinkylään, jossa oli punikeilla tykki.

T.k. 6 p:nä klo 3 aamulla alotettiin eteneminen joka suunnalla. Valtolaa vastaan lähtenyt joukko kymenlaaksolaisia ja kuopiolaisia pääsi jo aivan kylän latteille, mutta vihollisen saatua apujoukkoja niin paljon, että heillä oli jo ainakin 3-kertainen ylivoima ja kun nämä aikovat saartaa koko hyökkäysosastomme, niin täytyi meikäläisten vetäytyä entisille asemilleen.

Martinkylää vastaan hyökättiin kolmelta eri suunnalta. Koko Kajaanin Sissien I komppania hyökkäsi Kollosen kylistä itäpuolelta kylää vastaan, kun taas osa kuopiolaisia ja Mikkelin I komppania kukin omalta suunnaltaan. Kajaanilaiset ryntäsivät aluksi avoimen jään poikki ja katosivat sieltä metsään, jota pitkin aloittivat etenemisen. Yhtäkkiä joutuivat he kovaan kuulatuiskuun ja eteneminen lakkasi. Pysähdyttiin asemille ja ryhdyttiin ampumaan. Toinen osa hyökkäsi oikealle sivustalle erästä avointa mäkeä vastaan ja miehitti sen, mutta vasen sivusta ei voinut edentyä, sillä punikit rupesivat suolaamaan kuularuiskulla ja kivääreillä ja aloittivat sellaisen tulen, ettei etenemisestä ollut puhettakaan. Jäätiin asemillemme päiväksi ja yöksi.

Samaan aikaan valtasivat mikkeliläiset punikkien asemat Pylkönmäellä ja Ukkovuorella ja Kuopion III ja II komppania Rantalan talon suunnalla pari kukkulaa sekä valtasivat yhden punikkien kuularuiskun, josta oli lukot otettu pois, mutta jota nyt on korjattu, sekä 5 patruunavyötä. Vihollisen ankaran painostuksen takia täytyi heidän kuitenkin peräytyä entisille paikoilleen, mutta kuularuiskun he vievät mukanaan.

Yön kuluessa, eikä seuraavana päivänäkään voitu siirtää asemia eteenpäin, sillä meikäläiset olivat niin lopen väsyneitä, kun pari vuorokautta täytyi kaahlata pitkin vetisiä metsiä ja yöt siellä viettää, eivätkä he saaneet kunnolleen syödä kertaakaan sillä ajalla.

Vaikkemme niin pitkälle päässeetkään kuin sissit toivoivat, niin rintama silti oikeni monella kilometrillä ja asemamme vahvistuivat aika vankasti. Saalista saatiin joku vanki 1 kuularuisku 5 sen patruunanauhaa ja kolmattatuhatta patruunaa.

Kajaanilaisista kaatuivat II joukkueen varapäällikkö Heikki Haikara Siikajoelta, Sissit Albin Hakkarainen Kuusamosta, Hannes Kananen Soikamosta, joka haavoittui vaikeasti ja sittemmin kuoli sekä August Karppinen Kuluntalahdelta, joka kuoli vahingonlaukauksesta.

Haavoittuneita on meikäläisistä Hannes Kemppainen Routaniemeltä päähän, Hemmi Rönty Kajaanista päälakeen, Eemeli Pyykkönen Melalahdelta, Vihtori Tauriainen Sukevalta ja Selodes Partanen Sotkamosta kaikki lievästi, joista viimeksimainittu on rintamalla, sekä Aarne Hälvä Suursaarelta, vahingonlaukaus varpaaseen.

Kunnia kaatuneille!

Yleinen suru on vallalla Haikaran kaatumisen johdosta. Siinä oli tosi rehti mies, sen todistavat jokainen sotilas, joka hänen kanssaan joutui kosketuksiin. Hänen ruumiinsa viedään kotipaikalleen Siikajoelle.