|
Eversti evp. Alpo K. Marttinen 8/5 1973 Washington, D.C.
Herra Eversti, Eräs tuntematon hyväntahtoinen henkilö on lähettänyt minulle Kanadan Uutiset -lehden 2.5.1973 ilmestyneen numeron. Siinä on julkaistu New Yorkissa 15.4.1973 pitämänne puhe. En puutu niihin lukuisiin asiavirheisiin, joita puheenne on tulvillaan, mutta pyydän kunnioittavasti tiedustella Teiltä, missä olen sanonut, kuten puheessanne kerrotte: "Jos Suomi jo vuonna 1937 olisi suostunut suunnilleen nykyisenkaltaiseen sopimukseen, sota olisi voitu välttää." Olen puhunut 4.4.1973 Suomen ja Neuvostoliiton välisistä neuvotteluista ennen talvisotaa, mutta siteeraamaanne lausetta en siitä löydä. Sen sijaan olen puheessani sanonut seuraavaa: "Olen edellä yya-sopimuksen esivaiheista puhuessani esittänyt näkökohtia, jotka saattavat, kun asioita käydään ennakkoluulottomasti, laajempia historiallisia yhteyksiä silmälläpitäen tutkimaan, muodostaa pohjan uudelle näkemykselle eräästä lähihistoriamme ratkaisevimmasta vaiheesta. Sellaisen etsimistä ja esittämistä ei ole torjuttava sen vuoksi, että se ei ole meillä tähän saakka vallinneiden käsitys- ja selitystapojen mukainen." Kuten kirjoitettua tekstiä ymmärtävä henkilö voi havaita, olen siis tässä lausunnossani ollut erittäin varovainen johtopäätöksissäni. Erityisesti ansaitsee panna merkille, että olen sanonut, että esittämäni näkökohdat saattavat, kun asioita käydään ennakkoluulottomasti laajempia historiallisia yhteyksiä silmälläpitäen tutkimaan, muodostaa jne. "Minä olen tässä yhteydessä puhunut huomattavasti varovaisemmin kuin Teidän varmaankin suuresti kunnioittamanne presidentti J.K. Paasikivi, joka sanomalehtimiehille 11.2.1946 pitämässään puheessa sanoi mm. seuraavaa: "Mutta viisaampaa politiikkaa olisi ollut sanoa: me myönnymme rajan vetämiseen Kannaksella aina Suvannon ja Summan linjalle asti, annamme puolet Kannaksesta - mikä muutoin oli Neuvostoliiton sotilaiden minimivaatimus, niinkuin Stalin neuvotteluissa sanoi - ja tehneet sen pohjalla sovinnon ja sopimuksen Stalinin kanssa. Se olisi ollut valtioviisautta, mutta sitä meillä ei ollut, eikä sitä ollut myöskään minulla. Minä sen vuoksi nöyrästi tunnustan, että olen ollut mukana näissä kohtalokkaissa poliittisissa virheissä, jotka osoittivat kaukonäköisyyden puutetta. Ulkopolitiikka ei ole niinkään helppo taito." Annan kaiken arvon kiinnostuksellenne entistä isänmaatanne kohtaan, mutta tietojenne ja esityksenne yksipuolisuudesta teen sen päätelmän, että kenties olisi parasta, jos yrittäisitte rajoittua käsittelemään uuden isänmaanne politiikkaa, sitä selittämään ja puolustamaan, niinkuin ilahduttavasti havaitsen Teidän yrittäneen tehdä myös puheessanne 15.4.1973. Tein aikoinaan asemaani katsoen erikoislaatuisia ponnistuksia, jotta Yhdysvallat olisi palkinnut palveluksenne kenraalimajurin arvolla. Nyt joudun ihmettelemään, oliko Yhdysvaltojen valtiollinen johto oikeammassa kuin minä.
|