Helsinki 3/1 1940.

Rakkaat siellä.

Hitaanpuoleista se postinkulku tuntuukin olevan: en ole vielä saanut teiltä sieltä yhtäkään kirjettä ja toista viikkoa sieltä lähdöstä on jo kulunut. Mutta saatan arvata, että mitään erikoista ei kuulukaan. Hyvin kaikki.

Nyt se minun asemani on järjestyksessä. Olin tänään J.K[oivisto]n luona ja hän pyyteli ikäänkuin omana asianaan minua tähän, josta olen Sinulle ennen kirjoittanut. Asia on siis valmis. Työtä tulee yli korvien. Tätä nykyä on siirtoväkeä n. 1/2 milj. S.o. heidän asiansa on hoidettava. Mutta minä pidän työstä, varsinkin makailun jälkeen eduskunnassa ja Otavassa. Tietenkin on vaikea saada kunnollisia apulaisia, mutta eiköhän tuo suju.

Huomenaamulla lähden klo 1/2 9 Hämeenlinnaan, jossa neuvottelen maaherran kanssa ja käyn parissa maalaiskunnassa, jossa on siirtoväkeä. Ylihuomisen olen Mikkelissä ja sieltä menen Viipurin lääniin. Matka kestänee loppiaiseen. Samalla olen pyytänyt Kallea [Hillilä] saapumaan tänne, jotta voin hänen kanssaan neuvotella perusteellisista työn organisoimisesta. Kallekin piti tehtävää erittäin mielenkiintoisena.

Mitään erikoisempaa ei tänne kuulukaan. Ikkunat on pahvitettu ja poikien huoneessa, jossa nukun, on siedettävän lämmintä.

Te olette kuulleetkin, mitä rintamille kuuluu. Suomussalmen taistelu on ollut arvatenkin hyvin paha isku ryssille. Puhuin Matin vai onko se Tanelin? enon [Jussi Kekkonen] kanssa hänen hoidossaan olevista asioista ja tuntuu kuin asiat sillä taholla, lännestä päin, yli lahden ja meren, olisi suorastaan erinomaisessa kunnossa.

Tilasin tänään Helsingin Sanomat teille sinne.

Rakkaat terveiset

Urho