3.10.1959 Oulussa

OULUN YLIOPISTON TEHTÄVÄ

Siinä kertomuksessa, jonka Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe antoi v. 1638 ensimmäisestä, 105 päivää kestäneestä tutustumis- ja tarkastusmatkastaan Ruotsin valtaneuvostolle, hän voimakkain sanoin uudisti jo aikaisemmin tekemänsä ehdotuksen yliopiston perustamisesta Suomeen. Hän oli matkansa aikana tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että takapajuisen ja köyhän Suomen vaurastuttaminen ja sen kansan sivistäminen välttämättä kaipasi sitä henkistä johtoa, jonka akatemian perustaminen voisi maalle antaa. Jo v. 1640 perustettiinkin Turun akatemia, joka oli tuolloin ja kauan aikaa myöhemminkin eurooppalaisen yliopisto-opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen eteentyönnetty asema kaukaisessa maassamme.

Nyt, 320 vuotta myöhemmin, sama velvoittava etumainen asema on Oulun yliopistolla, maailman pohjoisimmalla akateemisella opinahjolla. Oulun yliopisto ei tosin aloita työtään sellaisessa raivaamattomassa maastossa eikä sellaisissa alkukantaisissa oloissa kuin Turun yliopisto, mutta uutisraivaajan osa on tietyssä mielessä myös tällä yliopistolla. Viimeaikaisesta voimakkaasta taloudellisesta noususta huolimatta Pohjois-Suomi on vasta kehityksensä alkutaipaleella. Sen luonnonrikkaudet ovat osittain tutkimattomina, osittain ne ovat käyttöön ottamattomat. Viljelys tunkee täällä jatkuvasti asumatonta korpea ahtaammalle ja ihminen alistaa luonnon entistä enemmän palvelukseensa. Pohjois-Suomi elää uutta taloudellista kehityskautta. Tällaisissa ulkoisissa olosuhteissa aloittaa Pohjois-Suomen yliopisto toimintansa. Suomen eduskunta ja maan hallitus ovat tehneet päätöksensä Oulun yliopiston perustamisesta tietäen, että Pohjois-Suomella on riittävät henkiset ja aineelliset edellytykset taloudelliseen vaurastumiseen ja sivistykselliseen nousuun, kunhan nämä edellytykset tiedon ja työn avulla muutetaan eläväksi, aktiiviseksi voimaksi hyödyttämään pohjoisia maakuntia ja koko maata. Pohjois-Suomen kaikinpuolinen kehittäminen on Suomen kansan yhteinen työkenttä, jolle Oulun yliopisto nyt saapuu uutena työntekijänä. Tältä uudelta työntekijältä odotetaan paljon.

Oulun yliopisto aloittaa toimintansa jossakin määrin yksipuolisena matemaattis-luonnontieteellisen, teknillisen ja myöhemmin perustettavan lääketieteellisen tiedekunnan puitteissa, mihin vielä liittyy taloudellisiin päämääriin pyrkivä Pohjois-Suomen tutkimuslaitos. Tällaisena Oulun yliopisto ei ole kokonaisuus, universitas, mikä kuuluu korkeimman akateemisen oppilaitoksen, yliopiston, perusluonteeseen. Oulun yliopiston täydentäminen voi tapahtua monella tavalla, mutta yleiseltä kannalta katsoen on erityisesti todettava humanistisen tiedekunnan puuttuminen. Sitä eivät voi kokonaan korvata opettajainvalmistuslaitos eikä kesäyliopisto, vaan täällä tullaan tarvitsemaan suomalaisten kansallisten arvojen huoltajana ja henkisen elämän suunnannäyttäjänä humanistista tiedekuntaa. On syytä yhtyä niihin sanoihin, jotka Helsingin yliopiston rehtori äskeisessä lukukauden avajaispuheessaan lausui Oulun yliopistosta:

"Pelkän luonnontieteellisen sivistyksen varassa ihminen on vailla sitä henkistä suunnanmäärääjää, jonka vain humanistiset tieteet voivat antaa. Hengentieteiden tutkimus antaa sellaista laajanäköisyyttä, joka yhteiskunnan jäsenelle on ehdottoman välttämätöntä. Oulun kannalta on muistettava, että Johan Vilhelm Snellman on käynyt siinä kaupungissa koulua ja että Oulu on ollut huomattavien runoilijain koti- tai koulukaupunki. Nämä perinteetkin viittaavat siihen, että humanististen tieteiden harjoituksen täytyy myös ennen pitkää kiinteästi liittyä Oulun yliopiston ohjelmaan."

Me, jotka olemme saapuvilla Oulun yliopiston perustamisjuhlassa, tiedämme, että monet epäilykset ja paljon vastustustakin oli voitettava, ennen kuin päätös yliopiston perustamisesta voitiin lyödä lukkoon. Mutta toivottavasti kaikki - puoltajat ja vastustajat - voivat nyt olla yhtä mieltä siitä, että tällä uudella opinahjolla ja tieteellisen tutkimustyön keskuksella, jolle pohjoisen asemansa perusteella avautuu omat tieteelliset erikoistehtävänsä, on lupaava maaperä runsasta satoa tuottavaa kasvua varten. Tämä ei vielä tietenkään riitä. Tärkein on sittenkin inhimillinen tekijä. Yliopiston opettajalta vaaditaan paljon. Hänen on oltava tutkija, joka kykenee hallitsemaan tieteensä sen viimeistä sanaa myöten ja joka kykenee välittämään tutkimustyönsä tulokset innoittavana tietona oppilailleen, joista lahjakkaimmat tulevat jatkamaan opettajansa työtä. Ei ole monta velvoittavampaa tehtävää isänmaassamme kuin se, mikä avautuu Oulun uuden yliopiston opettajille ja opiskelijoille. Tämä yliopisto on perustettu suurten toiveiden ja luottamuksen hengessä. Luottamus ja siihen sisältyvä velvoitus kohdistuu kaikkiin niihin, jotka tulevat työskentelemään yliopiston piirissä. Tämän velvoituksen voi täyttää ainoastaan siten, että täällä suoritettava työ käsitetään vastuulliseksi kutsumustehtäväksi. Kun kutsumustyön henki täyttää niin opettajien kuin opiskelijoidenkin mielet, silloin Oulun yliopisto menestyy ja silloin sen työ koituu koko maan hyväksi. Silloin se myös voi tuoda kauniin lisän kansainväliseen henkiseen pääomaan.