7.6.1940 eduskunnassa

SOTILASJOHTOISESTA

TIEDOTUSTOIMINNAN VALVONNASTA

LUOVUTTAVA

Eduskunta lähetti viimeksi kuluneen maaliskuun 27. päivänä perustuslakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi tiedotustoiminnan valvonnasta sota-aikana annetun asetuksen. Perustuslakivaliokunnan mietintö valmistui kuitenkin vasta viime toukokuun 30. päivänä. Sen selitykseksi saan esittää, että valiokunta ryhtyi jo huhtikuun alkupuolella käsittelemään asetusta ja kuultuaan asiantuntijoita tuli siihen lopputulokseen, että asetus olisi kumottava. Perustelut on esitetty valiokunnan mietinnössä. Valiokunta ei kuitenkaan ehättänyt valmistamaan mietintöään, vaan valiokunnan puolesta annettiin hallituksen tietää valiokunnan kanta ja pyydettiin, että hallitus huolehtisi asetuksen muuttamisesta niin, että tiedotustoiminnan valvonta vastaisuudessa annettaisiin siviiliviranomaisten hoidettavaksi ja että valvontaa huomattavasti rajoitettaisiin. Kun hallituksen taholta ilmoitettiin, että asetuksen muuttaminen oli odotettavissa, jäi valiokunta odottamaan uutta asetusta, ja tähän hallituksen lupaukseen saattoi valiokunta luottaa sitäkin enemmän, koska valiokunnassa kuultu päämajan asiantuntija oli ilmoittanut, että päämaja omasta puolestaan ei pidä tarpeellisena sotilasviranomaisten harjoittamaa tiedotustoiminnan valvontaa. Tarkoituksena oli, että valiokunta käsittelisi uuden asetuksen samalla kertaa kuin kumotuksi tulleen. Uuden asetuksen valmistuminen kesti hallituksessa kuitenkin odottamattoman kauan, ja kun varmuutta siitä, milloin asetus annetaan, ei näyttänyt olevan, päätettiin asia käsitellä valiokunnassa loppuun. Tämän teki tarpeelliseksi lisäksi se seikka, että valiokunnan tietoon saatettiin hallituksen tarkoituksena olevan antaa uusi asetus tiedotustoiminnan valvonnasta tasavallan suojelulain perusteella, mikä merkitsi sitä, että valiokunta ei olisi voinut yhdistää omaa mietintönsä kumotusta asetuksesta siihen asetukseen, jota hallitus suunnitteli annettavaksi. Valiokunnan mietinnön valmistumisen jälkeen on päämaja saattanut julkisuuteen poleemisen selityksen, jossa sanotaan mm., että valiokunnan mietintö on ollut tarpeeton. Päämajan selityksen käsittelyyn ei tässä liene syytä. Asia nähdäkseni on siksi selvä. Voitaneen tyytyä yhtymään siihen julkisuudessa esitettyyn mielipiteeseen, että päämajan selitys on ollut tarpeeton.