Takaisinvalloitetun Karjalan kysymyksiä.

XXIX. Karjalan jälleenrakentaminen.

Karjalan jälleenrakentaminen, jota sanontaa käytetään takaisinvalloitetun Karjalan asuttamisesta, saattaa helposti herättää väärän mielikuvan lähimpinä aikoina Karjalassa suoritettavista tehtävistä, varsinkin kun jälleenrakentamisen yhteydessä on esitetty laajakantoisia ohjelmia olojen kuntoonsaattamisesta eri elämänaloilla. Saattaa nimittäin herätä käsitys, että Karjalan jälleenrakentamisella tarkoitetaan kaiken hävitetyn saattamista salamasodan vauhdilla ennalleen, kaupunkien kohottamista, teollisuuslaitosten uudelleen rakentamista jne. Eikä ihme, että sellainen henkilö, joka olettaa Karjalan jälleenrakentamissuunnitelmien pyrkivän tähän, ja samalla tuntee maan rajoitetun työvoiman ja materiaalinpuutteen maassa, pitää Karjalan jälleenrakennuksen suunnittelemista pilvilinnojen laatimisena ja sen vuoksi tarpeettomana touhuna.

Olisi tietenkin erinomaisen hyödyllistä ei ainoastaan karjalaisten vaan koko maan kannalta, jos Karjalan asuttaminen voisi tapahtua nopeasti ja niin laajakantoisesti, että kaikki taloudellisesti kannattava, minkä sota on hävittänyt, voisi tulla ennalleen palautetuksi. Mutta olosuhteet valitettavasti ovat sellaiset, ettei sodan yhä jatkuessa Karjalan jälleenrakentamisen voida ajatella tapahtuvan tällä tavoin. Karjalan asuttaminen tulee ilmeisestikin tapahtumaan vaikeammissa oloissa kuin miltä asia viime syksynä näytti. Sinne palanneiden henkilöiden osana on uudisasukkaan elämä omilla konnuillaan. Yhteiskunta ei voi avustaa näitä uudisasukkaita enempää työvoimaa kuin riittäviä rakennustarvikkeita varaamalla, vaan heidän elämänsä ensimmäisinä vuosina tulee nojaamaan heidän oma-aloitteisuuteensa ja sisältämään joka tapauksessa paljon puutteita. Rakennusten, peltojen ja metsien tilasta riippuu, miten hyvin ja nopeasti esim. maanviljelijätaloudet Karjalassa pääsevät jaloilleen. Ne, joilla on jäljellä ainoastaan rauniot, saavat alkaa aivan alusta, eivätkä voi toivoa, että valtiovalta kykenisi - vaikka sillä olisi hyvääkin tahtoa - heitä auttamaan niin tehokkaasti, että paluu entiseen elämään olisi nopea.

Karjalainen väestö, joka haluaa muuttaa takaisin kotiseudulleen, ymmärtää tämän kaiken. Valtakunta on vaikeuksissa, ja jos esim. eräät rakennusaineet ovat koko maassa lopussa, ei niitä saada Karjalaankaan. Mutta elämän aloittaminen Karjalassa on karjalaisten kannalta välttämättömyys. He ovat valmiit siihen vähäisemmilläkin edellytyksillä, kunhan he vain tietävät, että yhteiskunnan taholta suhtaudutaan myötämielisesti heidän työhönsä ja tehdään sen edistämiseksi kaikki, mikä on tehtävissä. Maatalousväestö saattaa harjoittaa hyödyllistä ammattiaan varsin pienin ulkonaisin edellytyksin. Asumusten ja kotieläinsuojien ei tarvitse aluksi olla kovinkaan vaativia, puutteet korvaa se, että on päästy takaisin kotiin.

Kun maassa on työvoimasta puutetta, ja tulevaa kesää ajateltaessa tunnetaan suorastaan levottomuutta, saadaanko "varsinaisessa" Suomessa olevat pellot viljelykseen, saattaa herätä kysymys, onko taloudellisesti edullista, että siirtoväki palaa Karjalaan, jossa se joutuu tekemään työtä laiminlyötyjen ja sen vuoksi alkuun heikosti tuottavien peltojen viljelemisessä. Eikö elintarviketuotantomme kannalta olisi parempi se, että maataloussiirtoväki jäisi "vanhaan" Suomeen ja huolehtisi valmiitten, hyvässä kasvukunnossa olevien peltojen viljelemisestä, niin että mitään osaa niistä ei työvoiman puutteen vuoksi jäisi heitteille. Tällaisia mielipiteitä voitaisiin esittää.

Jos on olemassa vaara, että valmiit peltomme jäisivät siirtoväen palattua Karjalaan viljelemättä, ei tämä kansantaloudellisesti olisi edullista. Jos siirtoväki tekisi täällä työtä valmiilla, hyvällä pellolla, olisi tulos parempi kuin työ Karjalan turmeltujen peltojen viljelemisessä. Mutta tällainen pelkästään hyötynäkökohdat huomioonottava katsantokanta ei vastaa olevia oloja. Varmaa näet on, että mikään voima ei estä Karjalan maanviljelijöitä palaamasta koteihinsa heti kun tilaisuus siihen avautuu. Karjalassa on suoritettavana tietenkin runsaasti peruskorjaustöitä niin että käytettävänä oleva työvoima ei ensi kesänä tule käytetyksi siinä määrin suoranaiseen elintarviketuotantoon kuin asianlaita olisi, jos karjalainen maatalousväestö jäisi työhön muun Suomen viljelyksille. Mutta toiselta puolen on otettava huomioon, että Karjalassa karjalainen maanviljelijä on omalla pellollaan ja tekee työtä omaksi hyödykseen, jolloin työteho on parempi ja työaika pidempi kuin täällä. Valtiovallalla pitäisi olla mahdollisuus huolehtia siitä, että muun Suomen pellot tulevat ilman siirtoväkeäkin viljellyiksi, ja tällöin koituu jokainen Karjalassa viljelty peltohehtaari elintarvikeomavaraisuutemme edistämiseksi.

Johtopäätös siitä, mitä edellä on sanottu, on siis se, että valtiovallan etu on kaikinpuolin edistää siirtoväen paluuta takaisin Karjalaan, jotta Karjalan pellot saataisiin viljelykseen.

Ja laajemmalle menevä johtopäätös Karjalan jälleenrakentamisesta on se, että vaikkakin Karjalan ns. jälleenrakentaminen tässä vaiheessa on enemmän kuin asuttamista, so. asukkaiden palauttamista Karjalaan ja on olemassaolevien tuotannollisten edellytysten hyväksikäyttämistä ilman varsinaista uuden rakentamista, on tämänkin tapahduttava suunnitelmallisesti ja samanaikaisesti on luotava organisatio sekä ohjelma varsinaiseksi jälleenrakentamiseksi, joka pääasiassa voidaan tosin suorittaa myöhemmin. Tämä on tähdellistä lausua julki, jotta ei leviäisi sellaista käsitystä, että työvoiman ja materiaalin puute aiheuttaisivat suunnitelmien teon lykkäämisen. On näet varmaa, että jo alkuaikoina voidaan suorittaa paljon sellaista, joka on oleva jatkuvan rakennustyön pohjana. Jos se, mikä aluksi suoritetaan, tapahtuu kokonaan irrallaan myöhemmistä suunnitelmista, ei voida välttää epätarkoituksenmukaista rakennustoimintaa eikä tuhlausta. Sen takia olisi kiireellisesti vahvistettava se organisaatio joka Karjalan jälleenrakentamisessa tulee olemaan voimassa, sekä ryhdyttävä laatimaan ohjelmaa jälleenrakentamista varten.

Talven selkä on taittumassa. Budjetissa lienee miljardin markan verran varoja Karjalaa varten. Mutta niiden käytön yhtenäistä suunnitelmaa ei tiettävästi ole olemassa.