|
7
KOHTI MAALISKUUN VALLANKUMOUSTA KAJAANISSA. SANTARMIEN JA URKKIJOITTEN VANGITSEMINEN. SUOJELUSKUNNAN HARJOITUKSIA. LOKA-MARRASKUUN MUISTIINPANOT. PÄÄTÖS LÄHTEÄ "ALAALLE". MATKAOHJEET. LÄHTÖ PERUUTUU.
Kesät 1916 ja 1917 olin Ontojoella uittotöissä, tarkemmin sanoen Selme Pulkkisen kanssa puominottosakissa. Palkkani oli kesällä 1916 25 penniä tunnilta ja 1917 30 penniä. Talvella 1916 ja 1917 kului aika jännittävien valmistelujen merkeissä. Vanhempien tovereitten kanssa jouduin seuraamaan jääkäriliikkeen haparoivia alkuvaiheita. Kainuulaiset olivat lyhyessä ajassa saaneet legendaarisen maineen jääkäritarjokkaitten opastajina Ruotsin puolelle. Me yläluokkien pojat olimme aika hyvin selvillä jääkärivärväyksestä ja Venäjältä karanneiden saksalaisten sotavankien kuljettamisesta Kainuun läpi. Halla oli jääkäreiden tukikohta. Toinen oli Naulalan talo Kajaanin maalaiskunnassa. Muistan ainakin kerran syöneeni aamiaista Naulalassa yhdessä puolenkymmenen saksalaisen sotavangin kanssa. He olivat menossa Ruotsiin. Meille jäi se kuva, että he siitä selviytyivät. Irrottautuminen Venäjästä oli alkanut kyteä monien suomalaisten mielissä maailmansodan aikana. Noiden murrosaikojen tapahtumista minä itse ne vasta kokeneena kirjoittelin abiturienttivuotenani monia artikkeleita käsittävän sarjan Kajaanin Lehteen. Siinä tarkastellaan kajaanilaisen koulupojan silmin tapahtumia vuoden 1917 maaliskuun vallankumousta edeltäneestä ajasta sodan loppuun saakka. Yhteisenä otsikkona kirjoituksilla oli "Hajamuistoja menneiltä päiviltä" ja tekijä ilmoitettiin lukijoille näin: Kaj. Lehdelle kirj. Urho Kekkonen. Kesällä 1916 sattui tapaus, joka tuli yleisemmin tiedoksi. Poliisi nimittäin vangitsi kadulla jääkäriluutnantti Willamon ja lähti saattamaan häntä poliisikamarille. Matkalla Willamo pakeni saattajan kynsistä, juoksi ns. sortteerin rantaan ja souti yli joen, kadoten siellä metsään. Kuvailen tähän tapaan näitä ajalle tunnusomaisia vangitsemisia ja karkaamisia, jotka pitivät mieliä jännityksessä: "Seuraavana talvena toimittivat joka ilta postijunan tultua kaupunkiin saapuneet urkkijat matkustajain tarkastuksen. Saatiinpa joku saksalainen pakolainenkin seudultamme kiinni, mutta pahasti pettyivät santarmit koettaessaan 10 p. tammik. 1917 vangita ylioppilas Elja Rihtnientä. Sinä aamuna tultiin häntä vangitsemaan monissa miehin kotoaan, jossa hänet tavattiinkin. Toimitettiin kotitarkastus, jolla aikaa Elja kutsutti ulko-ovella kylmissään kärvöttävän vahdiksi asetetun poliisin teetä juomaan. Tämä otti kutsun vastaan ja sillä aikaa Elja pakeni. Pako huomattiin kohta, mutta mies oli ja pysyi kateissa. Kierrellen ensin ympäristössämme suuntasi hän matkansa Hallaan, jossa vietti aikaansa lopputalvelle saakka. Santarmit olivat vimmoissaan. He vangitsivat paremman puutteessa paenneen vanhimman sisaren ja veljen, kuljettivat heitä tutkinnoissa Kuopiossa -- mutta ihmeellistä kyllä -- vapauttivat heidät. Mieliala paikallisten aktivistien keskuudessa kävi levottomaksi, kuin heidän johtajaansa näin ahdisteltiin. Ja syytä heillä siihen olikin. Parin päivän kuluttua vangittiin ylioppilas H. Stenius, joka vietiin Helsinkiin ja kohta oli toimittaja E.E. Nordlundilla sama tie, vaikka se päättyi Mikkelin lääninvankilaan. Aikaa kului ainaisessa levottomuudessa helmikuun lopuille, kun ylioppilaskokelas Erik Strömberg yöllä vangittiin ja kuljetettiin Helsinkiin Katajanokalle. Sama kohtalo odotti myös sittemmin vapaussodassamme kaatunutta ylioppilas Eljas Väyrystä, joka opiskeli silloin Helsingissä, mutta saatuaan tiedon tavalla tai toisella hän lähti heti junalla Nurmekseen. Matkalla tarkastettiin vaunut ja etsittiin häntä. Esko sen havaittuaan ryhtyi vaunun uuniin tunkemaan puita, ikäänkuin hän olisi junan henkilökuntaan kuuluva. Tarkastusmiehet menivät ohi passia kysymättä, Esko hyppäsi Nurmeksessa junasta ja hiihti Sotkamon kautta Hallaan. Taas vierähti joku aika. Katosi sitten yhtäkkiä Kajaanista konttoristit A. Ahonen ja I. Pokki sekä sähkömonttööri A. Salonen. Heitä varten oli tullut vangitsemismääräys. Se olisi aamulla pantu täytäntöön, kun pojat asiasta tuntemattomalla tavalla tiedon saatuaan illalla hyppäsivät suksille. Sieltä he kohta Elja Rihtniemen ja Eljas Väyrysen kanssa hiihtivät kevätkelillä Ruotsiin. Kun aamulla santarmit ja poliisit etsivät poikia kutakin kotoaan, sanottiin siellä, että he ovat illalla lähteneet pororetkelle eivätkä tienneet koska palaavat. Koteihin jätettiin sana, että kun tulevat takaisin, niin tulisivat käväisemään poliisikamarilla. Pojat saapuivatkin, mutta vasta vallankumouksen jälkeen." Seuraavat muistelmat ovat koulu- ja muistiinpanovihostani: "Maalisk. 18. p:nä 1917 sunnuntaina nousin ylös, pukeuduin ja arvelin käväistä Kajaanin Lehden toimituksessa H. Seppäsen luona. Menin sinne, mutta en saanutkaan käsiini etsimääni. Sain kuulla, että putkan pirtillä on kiinnisaadut urkkijat nähtävinä ja kiiruhdin sinne. Väkeä oli siellä kuin helluntai-epistolassa ja putkassa näkyi olevan kiinni 2 pääjehua. Äijät syytivät heitä vastaan karkeita haukkumasanoja ja muistuttivat teoistaan, mutta levottomilta näyttivät papat. Pirtin viereisessä huoneessa istui kalpea, pitkä urkkija, taisi olla nimeltään Rosvall aivan lannistuneena. Synkkänä katseli santarmi Juntsov komisariuksen virkahuoneessa tungeskelevia katselijoita. Hän seisoi pöydän ääressä, kädet ristissä vatsan yli ja tuikeasti katsoi meitä. Sotilaita, jotka eilen illalla olivat saapuneet Makkolan tehdasta vahtimaan, oli pirtillä ja he kertoivat hallituksen muutoksesta. Tulin ulos ja siellä oli mieliala kiihdyksissä. Kävelin paikalle saapuneen Hannes Seppäsen kanssa, niin tuodaan santarmia ulos. Kansa kysyy: Minne sitä viedään? Ylikonstaapeli vastaa, että hän menee Turistihotelliin sotaupseerien luo. -- Annettiin hänen mennä ja katsottiin. Yhtäkkiä rupeaa tuo viittaniekka juoksemaan pakoon. Kansa heti perässä, joku (ent. poliisi Kouvalainen taisi olla) taisi ampua pamauttaakin häntä jälkeen, mutta tuo ennätti kääntyä Turistin portista sisään ja pakeni johonkin kamariin lukon taakse. Kansa tuli perässä. Portilla Hannes Sirviö, hotellin pitäjä väitti kivenkovaan, ettei ole santarmi sinne mennyt. Portilla odotettiin. Oli siinä pitkän-joutavan nimellä tunnettu urkkija. Eero Rihtniemi osotti häntä sormellaan ja sanoi, että tämä pitkä mies pitäisi napata kiinni. Seisoin Eeron vieressä ja Kattainen minulle puhumaan, ettei hän muka ole mikään ja voinko todistaa. Sanoin, ettei ole todistuksista puutetta ja ilmotin lähelläoleville miehille Kattaisen putkaan viennistä. Lopulta hänet putkaan passitettiin. Pihalla oli tällävälin tullut kina Hotellin-Hanneksen ja miesjoukon välillä. Edellistä väitettiin urkkijaksi, hetken kinan jälkeen vietiin hänetkin putkaan, samoin asioitsija Matti Laukkaan poika. Tämä Hannes Sirviö oli niin raukka mies, että sanoi Laukkaankin täytyvän viedä jos hänetkin. Lähdettiin Laukkaaseen, etsittiin ja tarkastettiin kaikki paperit ja Seppäsen Hannes pisti taskuunsa osan. Laukas vietiin putkaan. Mentiin Matti Huuskon asuntoon, jossa ei häntä löytynyt etsiskelyistä huolimatta, sillä hänet oli vangittu vanhalla torilla. Pitkän Kattaisen asunnossa oltiin sillävälin. Seppäsen Hannes saikin saaliikseen laukullisen papereita, joita oli ollut kätketty sänkyvaatteihin ja muualle piiloon ja ukko Kattaisen, jotka molemmat otettiin riemuhuudoin vastaan. Myöhemmin löytyi samasta pesästä kaksi Kattaista, ukon akka ja näiden sisar sekä revolveri. Ukko Hartikainen, poliisi Pietarinen ja joku Lappalainen olivat myös jo putkassa sekä Abel Savolainen. Kansa parveili pankinjoht. Lindbergin asunnon edustalla ja vaati, että L:n rouvan sisar, "neiti" Vesterlund olisi urkkijana vangittava. Se tehtiinkin, mutta koska putka oli liian täysi, päättivät eräät, että viedään hänet talonom. Huttusen saliin. Kansa oli sitä vastaan ja vaati, että putkalle oli hänet vietävä, siellä muutkin ovat. H. Seppänen tahtoi rauhottaa kansaa ja aikoi lukea erään Kerenskin puheen unohduttaakseen koko riidan, mutta sitä ei tahdottu. Lopuksi täytyi neidin lähteä samaan asuntoon, minne kaikki sellaiset joutuivat. Santarmi oli haettu pois Turistista ja hänet salvattiin erityiseen koppiin. Illalla tuli Kiehimästä poliisi Heikkinen telefoonilla kutsuttuna. Hänet nostettiin niskasta ylös reestä ja vietiin säilöön. Klo 2 oli kaupungintalolla kokous, jossa valittiin järjestystoimikunta. Ent. lukusalilla oli sotilaita, joiden luona oli väkeä niin tuhannesti ja sotilaat tanssivat. Illalla junantulolla harvinaisen paljon kansaa. Portit rikki. Eläköön kansanvalta!"
Sellaiselta siis näytti maaliskuun 1917 vallankumous Kajaanissa. Se oli veretön, mutta tiesi joka tapauksessa että keisarillisen Venäjän valtakoneiston ote Suomesta oli irtoamassa ja jättämässä tämän ei-kenenkään maan kahtia jakautuvan kansamme taistelukentäksi. Miten Koutaniemellä pidettiin suuria manöövereitä kesällä 1917, kertoo Kajaanin Lehden artikkelisarjan toinen jakso: "Oppia oli kai jo tarpeeksi saatu, sillä sana lähetettiin kaikkiin kihlakunnan ääriin, että Koutaniemelle oli kokoonnuttava syyskuun 22 päivänä suuriin manöövereihin. Joka paikasta, minne sana kerkesi saapui lauantai-illaksi määräpaikkaan sankka miesjoukko, joka nuotioiden äärissä odotteli kaupungista saapuvia. Klo l/2 5 aikaan kokoontui kaupungin kantajoukko, sekä myöhemmin nostetut seminaarilaiset laivarantaan seminaarin alle, astuivat siellä moottorivenheeseen, jonka perään kiinnitettiin suuri ruukivene ja alottivat matkan kohti Koutanientä. Laulellen ja ilakoiden kului taival pian ja Koutaniemen laivalaituriin saavuttaessa oli vastassa miehiä, joilla rinnassa komeili suuret lukkoneulat. Sellaiset oli myös meillä, sillä se oli merkkinä, että kaikki saapuvat olivat todella valittuja. Vähän matkan päässä laiturista loimotti suuret nuotiot, joiden ääressä istui ennen saapuneet tarumaisen himmeässä valaistuksessa. Tuskin äskentulleet olivat kerenneet saada paikkansa niiden ääressä, kun miehet komennettiin riviin, jaettiin ryhmiin ja määrättiin niille johtajat. Vartiopatrulli pantiin kiertelemään ympärillä ja pitämään silmällä, etteivät sivulliset pääse sekaantumaan salaiseen sotajoukkoon. Kaikilla miehillä oli jokseenkin kiväärinpituinen kepakko käsissään, joka toimitti aseen virkaa. -- Aluksi Elja Rihtniemi piti pontevan puheen ja senjälkeen lähdettiin pois ihmisten ilmoilta. Laittauduttiin marssijärjestykseen, kuten neuvoi Voima-niminen harjoituskirja, jota oli levitetty muutamille kantajoukon jäsenille. Oppaat edessä ja etupatrullit molemmin puolin tietä lähdettiin marssimaan sysimustassa yössä ja jälkijoukot huolsivat ettei sieltäpäin mikään vaara uhannut. Taidettiin siinä eksyäkin joku kerta, Kattilanjärven rannalla pidettiin 5 minuutin raati ja taas uudelleen kauemmas korpeen. Vihdoin viimein yhdytettiin jäkälää kasvava ylänkö, johon leiriydyttiin ja viritettiin nuotiot. Niiden ääressä kellittiin hetki ja sillaikaa suunnittelivat päällikkömme manööverien kulun. Hetken päästä komennettiin ryhmät ylös ja vietiin ulommas nuotioilta kuten etujoukkona suojelemaan pääosastoa. Yksi ryhmä miehiä määrättiin vihollisen vakoojiksi, jotka koettavat kulkea läpi etuvartioketjun, jossa heistä ei sentään yksikään onnistunut, vaan napattiin heidät mies toisensa jälkeen kiinni. Heiltä saatiin sitten tietää, että vastassa olisi muka vankka vihollinen, joka valmistautui ankaraan hyökkäykseen. Sana lähetettiin pääjoukoille, mutta ennenkuin sieltä kerkesi lisäväkeä, teki vihollinen hyökkäyksen ja oli se niin ankara, että etuvartioiden täytyi hiljalleen peräytyä, kunnes pääjoukko saapui apuun ja rohkealla hyökkäyksellä karkotti kuvitellut viholliset. Täytyy tunnustaa, että tuntui se vähän sodalle kokemattomasta miehestä, kun kukin paukutti mukanaan tuomaansa ampuma-asetta ja kellä ei sellaista ollut, räikäytti kepakollaan puiden kylkiin, että metsä raikui. Tuli suihkusi pyssyjen suista ja valaisi kirkkaalla loistollaan metsää laajalti. Käsiteltiin sama harjotus useampaan kertaan ja niiden loputtua palattiin taas nuotiolle, jossa syötiin ja hetkessä kokoonkyhätty mölykööri esitti sotaisia sävelmiä. Loppuyö koetettiin nukkua nuotioitten ääressä, mutta tottumattomana sai moni poika viluissaan valvoa koko yön. Toista se oli seuraavana talvena sota-aikaan, jolloin hangilla maattiin ja keväthölseen aikana pojat olivat niin väsyneitä kolmipäiväisestäkin taistelusta, että levähdysluvan saatuaan kellistyivät keskelle vetistä tietä, eivätkä viitsineet kävellä puoltasataa metriä kuivalle maalle nuotioitten ääreen. Aamulla harjotettiin koville kiväärinliikkeitä, ennenkuin hajaannuttiin kukin omalle suunnalleen."
Kajaaniin suojeluskunta perustettiin 30.10.1917, minä jäsenenä n:o 18. Yhteiskoulun pojat liittyivät siihen laidasta laitaan. Suojeluskunnan harjoituksiin otimme poikamaisella innolla osaa. Tuolta ajalta on myös tallella kalenterini, johon olen muutamin sanoin merkinnyt tärkeimpiä tapahtumia loka-joulukuulta 1917:
Lokakuu Ti 2 Koulussa. Hälyttävät huhut kumottu. Asemalla. Ke 3 Odotuksen kuumeista aikaa. Milloin? To 4 Koulussa. Luin "Mackensenin kanssa" ja "Hindenburgin rintamalla". Su 7 Urheilukilp. 10 ottelu II p. juoksin II p. Ma 8 Kokeet. Illalla Kajaanin lehdessä arvostelut. Ti 9 Kävin Kajaanin lehdessä klo 4:ltä. Odotan yhä. Ke 10 Ostin "Suvun Kunnian" Kaj. Lehdessä. Alan tuskastua. Su 14 Palkintotuomarina Jyskyjen kilpailuissa. Juna myöhästyi. En ollut missään. Ma 15 Kaj. Lehdessä. Illalla Suonio "Keskiyön ihmeitä" uutisia hauskoja! Ti 16 Illalla E.S:n "Janos Sankari". Hetki lähestyy! Hyvä! La 20 Toverikunta. Repäsevää. Illalla maksoin. Ma 22 Hyvä tulee! Kärsivällisyys palkitaan. Ti 23 Koko päivän Kuluntalahdella jäkälässä. Elävissä kuvissa. Kirgiisejä Kajaaniin. Ke 24 Puhuin poikien kanssa. Hyviä ja huonoja tietoja. To 25 Vapautemme hetki koittaa. Kohta saapuu se jota odotamme. Pe 26 Elävissä kuvissa. Tapasin Kaj. Lehd. uuden toimittajan. La 27 "Riennon" voimisteluiltama työväentalolla. Ma 29 Piru vie kun ei ala mitään kuulua.
Marraskuu To 1 Saakeli kun ei ala kuulua mitään. La 3 Illalla Toverikunta. Tanssittiin huimasti. Vooken kanssa päätettiin. Su 4 Vooke kävi, muttei mua herättänyt. Helvetti. Ke 7 Koko illan istuin kotonani ja kirjoitin Kuin naiset sotasilla. To 8 Eero tuli. Urkkijoita piruja on täällä. La 10 Lupa. Hyvä uutinen kortilla. Su 11 Yöllä satoi ensilumen. Se tuli. Kuriirina. Hetki lähestyy sanotaan. Ma 12 Iltapäivän satoi räntää. Ti 13 Satoi lunta. Suojeluskunnan kokous. Tulin I kuriirijoukon päälliköksi. Pinomaan komennolla oli harjotukset. Ke 14 Lumi suli. To 15 Suurlakko eilen. Yöllä määrätty 12--6 patrulleeraamaan mutta peruutettiin. Pe 16 Toivon ajan lähenevän, jolloin . . . La 17 Naamiohuvit peruutettiin. Ma 19 Suojeluskunnan kokous. Suurlakko loppui. To 22 V joukkueen harjotus. Pe 23 Elävissä kuvissa. Päälliköiden harjotukset. Su 25 Kävin elävissä kuvissa. Tanssissa en ollut. Ma 26 Kaj. Lehdessä Asemalla. Lumi on jo maassa eikä mitään ala kuulua. Ke 28 Toivo mennyt. Ei tule meille apua. To 29 Ei epätoivo sentään. Pe 30 Elävissä kuvissa. Viel uusi päivä kaikki muuttaa voi.
Kun olin niinkin paljon ollut mukana jääkäriliikkeen vähäistä vähäisempänä kuriirina tai aatteellisena kannattajana, kasvoi minussa tunto että minun piti liittyä siihen. Ikää tosin oli vähänlaisesti, mutta jos vastaanotettaisiin, olin valmis lähtemään. Syksyn aikana mielessäni hiljalleen kypsyi ajatus lähdöstä "alaalle", kuten jääkäripataljoonan nimi jokapäiväisessä kielenkäytössä kuului. Puhuin äidin ja isän kanssa aikeistani matkustaa Saksaan. Siinä kyllä riitti itkua, ja aikaakin se otti, mutta muutamana iltana tämä kyyneleinen asia sovittiin. Isältä sain matkaa varten viisisatasen. Tärkeämpi ja hyödyllisempi kuin isän antama rahasumma oli minulle kuitenkin Elja Rihtniemen suositus. Se oli lyijykynällä kirjoitettu neljännesarkin kokoiselle paperille, tekstinä ainoastaan sanat "varma mies" ja allekirjoituksena Elja Rihtniemen nimi. Säilytin suositusta lompakossani. Se oli aina mukanani, en tiedä mihin vaiheeseen saakka. Se oli arvokkain henkilöllisyystodistus mitä saada voi. Säilytin sitä aina 20-luvulle asti enkä ole aivan varma, ettei se papereistani löytyisi vielä tänäkin päivänä, jos sattuisi oikean pinkan saamaan käsiinsä. Olin siis lyönyt arpaa mitä tehdä. Jäin odottamaan, että jokin jääkäritarjokasporukka tai komennuksella oleva jääkäri tulisi Kajaaniin, jolloin lähtisin mukaan. Asia olisi sillä selvä. Joitakin ystäviäni oli syksyn 1917 aikana lähtenyt "alas". Muutaman tiedon he matkojensa edistymisestä lähettivät, mutta ne oli kirjoitettu sellaiseen muotoon, etteivät santarmit päässeet jäljille. Viesteissä mainitut paikannimetkin olivat salanimiä. Tämä käy hyvin selville Matti Kovalaiselta saamastani kortista. Se on virallinen venäläinen postikortti, näin osoitettu ja kuuluva:
Herra Urho Kekkonen Kajaani Kajaanin puutavara OY talo Kuusikko 16/12 1917 Terve veli! Täällä ollaan ja kaikki on käynyt hyvin. Matka on sujunut nopeasti, ja ilman keskeytyksiä, tänä iltana menen H-lle. Ethän tullutkaan, vaikka aijoit ja ehkä se viisainta olikin. Sano terveiseni pojille siellä ja voi paksusti. Tervehtien Matti Kovalainen
Joulukuuni 1917 kului sitten Saksaan-lähdön tunnelmissa. Näkyy sitä 17-vuotias ehtineen touhuta toki paljon muutakin, kun odotus, jännitys ja pettymykset vaihtelivat "elävien kuvien" tai tanssin merkeissä vietettyjen iltojen kanssa:
Joulukuu La 1 Tein päätöksen. Minä lähden. Su 2 Vahvistuin päätöksessäni. Ma 3 Kaj. Lehdestä sain 25 mk. Ti 4 Hurrei! Suomi itsenäinen! Se on jotain. Ke 5 Kävin Naulalassa. Aarnen kanssa tehtiin lähtösuunnitelma. Lupa. To 6 Näytelmäharjotuksissa. Sain lähtöluvan. Pe 7 Harjotuksia näytelmää varten. La 8 Lupa. Toverikunnan juhlat. Tanssin hirveästi. Su 9 Iisalmen pojat lähtivät aamujunalla. Elävissä kuvissa. Ti 11 Sitä pojat lähdetään pitkälle matkalle. Ke 12 Isä antoi 500 mk. Meripoikia illalla. Tanssin juur julmasti. To 13 Toverikunta. Homi toi H:sta tiedon, että pääsee. Tansseissa olin. La 15 Elävissä kuvissa. Raittiusseuran p.joulu. Su 16 Suojeluskunnan harjotukset. Ikävä päivä. Ke 19 Saunassa. Klo 5 Kivääriharjotukset Koutaniemessä. Aamulla tultiin pois. Su 23 Sain kuulla, että perjantaina lähdetään. Ma 24 Jouluaattona koolla. Aili povasi matkaa. Hyvin käy. Ti 25 Joulu. Pitkä ikävä päivä. Ke 26 Tuli 4 saksmannia. Lopettajaistanssit. Koville. To 27 Kylillä. Ero ei ole hauska. Sain kirjeen.
Kuten näkyy, on elämäni päiväkirjassa lauantai-ilta 1.12.1917 merkintä: "Tein päätöksen. Minä lähden." Ja suunnitelmat ehtivät pitkälle. Luokkatoverini Eero Rihtniemen kanssa oli tarkoitus lähteä, lähtöpäiväksi oli päätetty 28.12. Eeron isoveli, jo mainittu Elja Rihtniemi, joka toimi jääkärien värväyspuuhissa, oli kirjeessä antanut tarkat ohjeet etappitiestä: Kuopio 27/XII 17 H.V! Olen täällä puhunut, että ne herrat saavat maksaa kummallekin teistä Smk 300:- + matkat Haaparannalle panen tämän kirjeen mukaan Smk 200:- kummallekin teistä joten teille tulee taskurahoja Smk 500:- miestä päälle. -- Kun tulette rajan yli ja nähtävästi Ruotsalaiset sotamiehet teidät ottavat kiinni niin sanokaa, että olette tuoneet poliittisia pakolaisia, jollaisia te itsekin olette. Älkää niille mitenkään selittäkö, että aijotte mennä Saksaan. Jos kysyvät tunnetteko ketään Haaparannalla, niin sanokaa insinööri Pietilän, joka asuu kievarissa. Jos ne silloin soittavat ja kysyvät hänen suositustaan, niin hän ei tietysti tunne teitä, mutta teidän tulee silloin pyytää saada puhua hänen kanssaan ja sanotte minulta terveisiä niin asiat kyllä selvenee. Jos ei teille mitään tällaisia häiriöitä sattuisi, niin sittenkin on hyvä että mahdollisimman pian soitatte hänelle. No niin H:lle tultuanne menette kievarille ja kysytte häntä ja sanotte terveisiä minulta. Varmuudeksi voinhan kirjoittaa teille "passit". Jos nyt Pietilä ei olisi kotona niin hakekaa H:lla ylös Eck Heickell terveiset vain minulta, Savukoskelta aina myös tapaatte suomalaisia, ja sitten kun teillä on matkarahoja niin voittehan suoraan mennä Tukholmaan, jonne tultuanne otatte Biilin ja ajatte Kaj. Donnerin luo hän asuu Narvavägen 30. Kun menette ovesta sisään niin ensin hieman käytävää pitkin sitten portaita ylös, tulette pihalle suoraan sen poikki ovesta sisään ja yksi tai 2 kerrosta ylös niin olette perillä. Nimilappu on ovella. (Ehkä se on Karlssonin nimellä). -- Pietilä teistä kyllä soittaa hänelle H:rannalta, mutta joka tapauksessa on teidän hänen luonaan käytävä. Sanokaa vain minulta terveisiä, ja ellette olisi P. tavannut H:rannalla, niin esittäkää passini lisäksi. Kun lähdette Kajaanista niin -- -- Puolanka kievari, Seppo Mattila Maakunnassa, voitte puhutella häntä; Korpinen; Vattula; Jonkunjärvi Karvonen hyvä talo; Pudasjärvi Riekki (kievari), Ikosenniemi; Kuivajokivarsi; Veska; Ylikärppä kievari; Alikärppä (kievari); Puukkokumpu, siellä löytyy tämän niminen talo, Hasti tämä talo paras niillä tienoin olen ollut siinä; Lehmikumpu; Tervola joen tällä puolen Liimatta, tuolla puolen Mehtälän asuma talo; hän on mies joka lähtee oppaaksi viemään rajan yli täällä on kai hieman solttuja jollei hän ole kotona niin koitatte puuhata jonkun toisen oppaaksi, mutta ellette saa, niin Kaisajokivartta lähtekää vain menemään Kuusikkoon, tiedusteltava jos joku lähtisi opastamaan, mutta ellei, niin ohjeiden mukaan sieltä talosta Kaisajokeen saman nimiseen taloon (siinä ei muita taloja olekaan); sieltä myös koitatte saada opasta ellei niin jatkatte ohjeiden mukaan; Palovaaran Nahkiaisojantaloon, sieltä saatte oppaan ja niinpä olette yli rajan. Jään pitäisi kestää. -- Toinen reitti -- -- -- -- Pudasjärvi, edellä mainittu paikka; Ranua (Forsmestari Salko); Raiskio; Simonjoki varsi, Koukkula, Konttijärvi, Kainu; Muurola Karhun talo; [Lisäys sivun yläreunassa: Elikä teidän on Muurolaan mennäksenne mentävä Rovaniemen kautta.] Louetjärvi Arvid Murto; Mellajärvi vanha talo, Lohijärvi Kreivin talo ja niinpä ollaan yli rajan. -- Itse ratkaiskaa mitä teitä kuljette. Oma nokkeluus ja päättäväisyys asian ratkaisee. Olkaa aina ajatuksissa ja teoissa tilanteen herroja. -- Joululahjan suhteen kysykää sitä Isältä. Ennen lähtöä käykää Hanneksen äitiä ja Renforsin ukkoa tapaamassa, sekä Snellman`ia. -- Ja pyssyjen suhteen sopikaa poikien kanssa hyvä teillä olisi olla aseet, Eerollahan on jo, mutta kun tulette H:nalle niin toimittakaa aseet meikäläisten oppaiden mukana takaisin. Hannes K:lle seuraa mukana Smk 100. -- Sitten älkää hävittäkö rahojanne Ruotsissa, mutta älkää unohtako katsella Tukholmaa jos teillä on aikaa. Sanokaa Sivenille, Donnerille, Hällforsille hän on kai nyt Tukholmassa terveisiä. Donnerille, Pietilälle, Sivenille selittele miten asiat täällä kerro myös että tulioita olisi aika paljon. -- Varustautukaa leipäkorteilla y.m. tarpeilla. Varmasti hyvin matkanne onnistuu kun vain rohkeasti toimitte, ja otatte huomioon tilanteet. -- En ehtinyt tänä iltana saapua sinne asioiden vuoksi. Sanokaa kaikille terveisiä ennenkaikkia tämän puolen pojille. Toivotan teille onnea, menestystä ja tyydytystä menonne johdosta. -- Tässä mukana seuraavasta 100 markasta ottakoon Eero sen joulurahansa. Hän tietää asian. Loput jättäköön hän esim. Einolle. Monin terveisin Elja. Kajaaniin tulikin sitten jääkärivärväri, mutta mukanaan tieto, että pataljoonaan ei enää oteta yhtään tarjokasta. Pettymykseni oli suuri, mutta asialle ei voinut mitään. Tapahtumain kulusta, lähtötunnelmista ja viime hetkellä tulleen kiellon aiheuttamasta kiukusta kertoo kirje, joka on osoitettu hyvälle ystävälleni Vookelle eli Eino Kemppaiselle. Tämä kirje on jostakin syystä kuitenkin jäänyt lähettämättä:
Kaanaa 23.1.1918 Hei Vooke! Minä se vain olen, Känä nimittäin. Tääll` ollaan sano Mooses Jumalalle. Minä kirjotin sulle, että lähden "alaalle", ja Eeron kanssa meillä kova aije oli. Lähtöpäiväksi oli määrätty viime vuoden viimeinen perjantai. Tapaniniltana oli kaup.talolla Näytelmäseuran tanssit, jossa minä muka lähtiäisiäni tanssin. Kuka lie tytöille sanonut aikeestani, koska ne tulivat sangen helliksi minua kohtaan ja surkeilivat kun nuoren miehen pitää lähteä. No niin. Tanssien oli määrä kestää 12, mutta yleisön tanssihalun takia päätti seura antaa tunnin lisää. Tanssittiin kahteen. Alpiini meni soittolavalle, käski vielä 1 tunnin soittaa ja työnsi rahaa. Sitten piti hän puheen: -- Täällä vietetään lähtiäisiä. Kaksi teistä eksyy kohta. Tanssikaa. Se oli jotenkin tuollainen, mutta hän sammalteli sitä kotvan aikaa. Vielä tanssittiin joku peli, kunnes yleisö vetäytyi kotiinsa. Seuraavana päivänä kävin matkavalmistuksilla. Kaikkiaan meillä olisi ollut 7 äijää vietävä kotimaahansa. Perjantai aamuna ja klo 8 aikaan menimme Strömbergiin, jonne hevoset oli viety ja jolloin olisi pitänyt lähteä. Minä olin valmis jäämään sille matkalle ja Eero samoin. Mentiin sisään, niin siellä oli muuan wiipurilainen Sariola nimeltään, joka juuri Ruotsista tulleena kielsi menemästä. Sanoi, ettei kuukauteen ole mennyt alas, ettekä pääse varmasti. Sama äijä oli sitten tehnyt sopimuksen, että hän viepi ne 7 miestä Ruotsiin, joten me emme päässeet senkään nojalla lähtemään sinne vaikka asian esitimmekin. Niin tapahtui, että meidän täytyi häpeällä palata kotiin. Arvaat sen miten se sapetti. Koko tulomatkan kotiin kiroilin kuin hullu ja mua hävetti, sapetti ja suututti, etten viitsinyt, ilennyt olla enää kaupungissa, vaan samassa valjastin poron ja lähdin Kuhmoniemeen. Olin siellä 10 p:n seuduille seuraavaa kuuta ja palasin sitten Kajaaniin. En ole muistanut sulle kirjottaa, joka on anteeksiannettavaa. Käyn koulua kuten kiltti lapsi ainakin. Mites sinä jaksat? Et ole tosiaan tainnut tavata yhtään tavallista miestä? Etkä tiedä mitään perunannostokoneiden kuljetuksesta, jota Pohjanmaalla harjotetaan. Meillä on Kajaanin sissirykmentillä ollut harjotuksia. Minä kuulun kivääriryhmään. Saatiin tässä 6 kuularuiskua. Koeta hankkiutua johonkin sakkiin, ellei muuten niin pyydä Eljalta suosituksia ja ohjeita. Papin Esko ja Römpötti olivat Kauhavalla kursseilla. Vastaa ja kerro jotain olostasi ja elostasi. "Nimi entinen eikä pietä titteleitä." Tervehtien Känä |