II LUKU.

JULKISOIKEUDELLINEN REPRESENTATIIVINEN

TOIMIELINEDUSTUS.

I. JAKSO.

TOIMIELINEDUSTUKSESTA YLEENSÄ.

1. Oikeus ei ole yhden ihmisen aate, (1) eikä voida edes kuvitella, että oikeus syntyisi ulkopuolella ihmisen ja ihmisen keskinäisen vuorovaikutuksen. Luontaisoikeudellinen käsitys isoleeratusta ihmisestä oikeuden lähtökohtana (2) perustuu virheelliseen kuvitelmaan, että ihminen olisi luonnontilassa ollut vapaa, toisista ihmisistä riippumaton yksilö. (3) Asiahan on päinvastoin niin, että ihminen luonnontilassa on sosiaalisen ryhmän jäsen ja ryhmän vallan alle alistettu. (4) Primäärinen oikeus ei ole yksilön oikeutta, vaan ryhmän oikeutta. Vasta kulttuuri on luonut yksilöoikeuden. (5)

2. Ihminen ei siis syntyperänsä perusteella, luonnostaan, ole oikeussubjekti, vaan hän on tullut siksi oikeusjärjestyksen voimasta. (6) Oikeusjärjestys on antanut hänelle oikeussubjektiiviuden, s.o. kyvyn olla oikeuksien ja velvollisuuksien "kantajana". Hänestä on täten tullut oikeudelle henkilö. (7)

3. Mutta oikeuselämässä on oikeussubjekteja, jotka eivät ole luonnollisia henkilöitä, vaan oikeussubjektiiviudella varustettuja henkilö- tai omaisuusyhtymiä. Ne ovat juridisia henkilöitä. (8) Luonnollisen henkilön on oikeusjärjestys tunnustanut oikeussubjektiksi, juridisen henkilön se on oikeussubjektiksi luonut. Lisäksi on huomattava, että juridisen henkilön aate on yksityisen oikeushenkilön aatteeseen verrattuna ajallisesti vanhempikin, koska ryhmä on ollut oikeuksien primäärinen kantaja ja ryhmän sisällä muodostuneiden perheen ynnä muiden siihen verrattavien yhteisöjen oikeudet ovat syntyneet ennen yksityisen ihmisen oikeuksia.

Luonnollisesta henkilöstä juridinen henkilö eroaa siinä, että se, kuten nimityskin osoittaa, ei ole luonnontieteellisesti todellinen henkilö, ihminen. Mutta oikeudelle juridinen henkilö, sillä oikeusjärjestys on juridiselle henkilölle korvannut oikeudellisilla tunnusmerkeillä sen, mikä ihmisestä tekee oikeussubjektin ja mitä ilman juridinen henkilö ei voisi oikeuselämässä toimia. (9)

4. Oikeusjärjestys ei ole juridista henkilöä suinkaan luonut henkilön itsensä vuoksi, vaan toteuttamaan määrättyä tarkoitusta. Mutta sitä ei juridinen henkilö voi suorittaa ilman tahtoa, jota sillä luonnostaan, psykologisessa ja fysiologisessa mielessä, (10) ei ole. (11) Omaa, itsenäistä tahtoa ei oikeusjärjestys kuitenkaan voi juridiselle henkilölle luoda, sillä siihen sen mahdollisuudet eivät riitä. Sen vuoksi oikeusjärjestyksen on ollut huolehdittava siitä, että aina ilmenee tahto, joka pätee juridisen henkilön tahtona. Tämä tahto ei voi olla mikään muu kuin inhimillinen tahto, (12) määrätyn ihmisen tai määrättyjen ihmisten tahto, jonka oikeusjärjestys on organisoinut juridisen henkilön tahdoksi. Tällä tahdonorganisoimistoimenpiteellään (13) oikeusjärjestys on tehnyt mahdolliseksi juridisen henkilön toiminnan.

5. Mikäli juridisella henkilöllä on luonnollinen, inhimillinen perusaines, jäsenistö, on oikeusjärjestyksen tehtävänä organisoida tämän perusaineksen tahto juridisen henkilön tahdoksi. Olemassaoleva tahto on siis "päästettävä irti", kuten *O. Mayer*, (14) sanonnassaan ilmeisesti enemmän mehukkuutta kuin juridisuutta tavoitellen, sen ilmaisee. Milloin taas juridisella henkilöllä ei ole inhimillistä perusainesta taikka milloin olemassaoleva inhimillinen perusaines ei kykene taikka ei saa tilaisuutta oman tahtonsa luomiseen ja toteuttamiseen, (15) oikeusjärjestyksen on siinäkin tapauksessa ollut huolehdittava, että juridisella henkilöllä on inhimillinen tahto, joka käy juridisen henkilön tahtona.

6. Niiden juridisten henkilöiden tahto, joilla on tahdonluomiseen kykenevä inhimillinen perusaines, luodaan tämän perusaineksen toimesta joko välittömästi taikka välillisesti. Välittömästi tämä tapahtuu siten, että inhimillinen perusaines läsnäolevana lausuu tahtonsa, joka käy juridisen henkilön tahtona. (16) Välillisesti se tapahtuu taas siten, että inhimillinen perusaines ei välittömästi läsnäolevana ilmaise suorastaan juridisen henkilön tahtoa, vaan toimii sellaisten tahdonilmaisijain luojana, jotka sitten ilmaisevat juridisen henkilön tahdon. Juridisen henkilön tahto on tällöin kuitenkin immanentti, se luodaan sisältäpäin. (17)

Niiden juridisten henkilöiden tahto, joilla ei ole tahdonmuodostukseen kykenevää inhimillistä peruainesta, luodaan sitä vastoin ulkoapäin. (18)

Juridisen henkilön tahdon muodostaminen ja ilmaiseminen sekä inhimillisen peruaineksen kautta niinhyvin välittömästi kuin välillisestikin että juridiselle henkilölle ulkoapäin luodun tahdonmuodostajan kautta on juridisen henkilön edustusta. (19)

7. Kun tarkastelemme yhteisön vastuunalaisuutta yksityisten jäsentensä teoista, huomaamme silloin, että yhteisö voi olla kehittynyt taikka järjestetty siten, että aina tai määrätyissä tapauksissa yhteisön jonkun määrätyn jäsenen tai kaikkien jäsenten teot ovat oikeusseuraamuksiltaan sellaiset, että ne koituvat koko yhteisön hyväksi tai vastattavaksi. Tämä on mahdollista kahdella eri tavalla:

a) jokaiselle yhteisön jäsenelle, siis yhteisölle kokonaisuudessaan, koituu asiaksiluettavuus (20) jokaisen toisen yhteisön jäsenen teoista. (21) Asiaksiluettavuus kohdistui vanhatestamentillisissa ja alkukristillisissä seurakunnissa Jumalaan. Verikostossa, (22) sodan aikana yleisissä repressaalioissa kaupunkien ym. asukkaita kohtaan, oikeudellisessa vastuunalaisuudessa sukulaisten, kunnan toisten asukkaiden teoista yms. se taas kohdistui toisiin ihmisiin; (23) tai

b) yhteisölle koituu asiaksiluettavuus vain määrättyjen henkilöiden yhteisön puolesta ja nimissä suorittamista teoista.

Edellistä asiaksiluettavuuden muotoa, joka jää tarkastelumme ulkopuolelle, voidaan nimittää yleiseksi asiaksiluettavuudeksi, jälkimmäistä taas osittaiseksi asiaksiluettavuudeksi.

8. Osittainen asiaksiluettavuus tulee esille edustuksessa, oikeusvaikutuksisessa toimimisessa poissaolevan puolesta.

Edustaminen ei kuitenkaan ole esillä ainoastaan yhteisön ja juridisen henkilön tahdon muodostamisessa ja ilmentämisessä, vaan myöskin luonnollisen henkilön havainnollistajana hänen poissaollessaan. Edustuksen olemus on nimittäin siinä, että jokin, joka ei ole läsnäoleva, tehdään siksi. (24) Edustajassa, joka on näkyväisenä saapuvilla, ilmenee silloin havainnollistettuna edustettava, joka ei ole näkyväisenä läsnäoleva, mutta on edustajan muodossa saapuvilla. (25) Edustajan toimivaltansa rajoissa suorittama toiminta (26) koituu edustettavalle asiaksiluettavaksi, s.o. sen oikeusseuraamuksista on edustettava vastuunalainen. (27) Näin on asianlaita niinhyvin siinä edustuksessa, joka tapahtuu juridisen henkilön puolesta, kuin luonnollisenkin henkilön puolesta tapahtuvassa edustuksessa. (28)

9. Juridisen henkilön ja luonnollisen henkilön edustuksen välinen ero perustuu poissaolon erilaisuuteen. Luonnollisesta henkilöstä voidaan sanoa, että edustus on hänen suhteensa olemassa hänen tilapäisen poissaolonsa varalta, minkä seikan todistuksena voidaan mainita mm. se, että roomalainen oikeus ei alun perin tuntenut edustusinstituuttia. (29) Juridisen henkilön poissaolo taas on pysyväinen. Kun juridinen henkilö sellaisenaan on oikeusilmiö, ei sillä itsellään voi olla luonnollista tahtoa, joten oikeusjärjestyksen sille luoma edustus perustuu luonnollisen tahdon olemattomuuteen, eli, kun vertauskohdaksi otetaan luonnollisen henkilön fyysillinen poissaolo, pysyväiseen poissaoloon. Tämä luonnollisen tahdon pysyväinen poissaolo korvataan pysyväisellä edustuksella, s.o. juridisen henkilön toimielimellä.<30, 31>

Kun edustuksella korvattava luonnollisen tahdon poissaolo on juridisella henkilöllä pysyväistä, on se siis johtanut siihen, että myös edustus silloin on luonteeltaan jatkuvaa ja pysyväistä, s.o. juridisen henkilön toimielin liittyy juridiseen henkilöön niin erottamattomana, olennaisena osana, että toimielimellä ei ulkopuolella juridista henkilöä tässä ominaisuudessa ole mitään itsenäistä tarkoitusta eikä tahtoa. Toimielin on yhtä juridisen henkilön oman henkilöllisyyden kanssa, sen vuoksi se ei voi toimielimenä olla itsenäinen oikeussubjekti juridisen henkilön sivulla. (32) Tästä seuraa, että toimielimen tahto tulee välittömästi juridisen henkilön tahdoksi, niin että kaikki se, minkä toimielin valtuuksiensa rajoissa tekee tai jättää tekemättä, on juridisen henkilön itsensä tekemistä taikka laiminlyömistä. Toimielimen toiminta on näin ollen suorastaan juridisen henkilön toiminta, sen on toimielimen toimintaa juridisena henkilönä. toimielin on juridisen henkilön tahdonilmauksen väline. (33) Toimielimellä, koska sillä ei ole oikeussubjektiiviutta, ei ole mitään oikeuksia ja velvollisuuksia itsellään, vaan sen oikeudet ja sitä vastaan kohdistuvat velvollisuudet ovat juridisen henkilön oikeuksia ja velvollisuuksia. Toimielimellä on ainoastaan kompetenssi, toimivalta, jonka rajoissa sen tulee valvoa juridisen henkilön etuja ja täyttää sille kuuluvia tehtäviä. Toimielinedustuksessa ei näin ollen ole esillä kahta oikeussubjektia, juridinen henkilö, s.o. edustettava, ja toimielin, s.o. edustaja, vaan ainoastaan yksi oikeussubjekti, juridinen henkilö, joka tulee oikeus- ja toimikelpoiseksi toimielimensä kautta sen oikeudellisissa toiminnoissa. (34)

Toimielin on siis ihmisten muodostama tahdonilmauksen väline, jonka kautta ja jossa juridinen henkilö tulee toimivana esille. (35) Kun tarkastellaan toimielimiä niiden syntyperusteen kannalta ja suhteessa toisiinsa, ne voidaan määritellä niiksi instituutioiksi, jotka oikeusjärjestys konstituoidessaan juridisen henkilön ja luodessaan sen toiminnan perusteena olevat yleiset säännökset, on näissä säännöksissä oikeuttanut oikeudellisesti vaikuttavalla tavalla esittämään juridisen henkilön tahdon, taikka jotka johtavat asemansa juridisen henkilön tahdon ilmaisijoina edellä mainitulla tavalla luoduilta toimielimiltä saadusta toimeksiannosta.

Vaikka edellisestä on jo käynyt selville, että toimielin on abstraktinen instituutio, on vielä kuitenkin syytä erikseen huomauttaa, että ne luonnolliset henkilöt, ihmiset, jotka muodostavat (36) toimielimen ja jotka juridisesti on identifioitu juridisen henkilön kanssa, ovat periaatteellisesti erotettavat abstraktisista toimielimistä. (37) Toimielimen inhimillinen "kantaja" on suhteessaan juridiseen henkilöön itsenäinen oikeussubjekti, jolla voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia tätä vastaan, kuten esim. oikeus palkkaan, velvollisuus vahingonkorvaukseen yms. (38)

10. Luonnollisen henkilön edustus, joka ei perustu henkilön periaatteessa pysyväiseen poissaoloon, samaten kuin sellainen juridisen henkilön edustus, joka on aiheutunut toimielimen tilapäisestä, paikallisesta poissaolosta,  (39) ei ole vaatinut oikeusjärjestyksen taholta sellaisia erikoislaatuisia järjestelyjä kuin juridisen henkilön toimielinedustus. Oikeusvaikutuksinen toimiminen tilapäisesti poissaolevan henkilön puolesta on tehty mahdolliseksi sellaisen oikeusinstituutin luomisella, jonka mukaan henkilö voi antaa oman tahdonilmauksensa vieraan tahdonilmauksen kautta. Vieras tahdonilmaus on varustettu samalla oikeusvaikutuksella kuin mikä olisi ollut henkilön omalla tahdonilmauksella samassa asiassa. Tällöin syntyy päämiehen ja edustajan välillä tosiasiallinen suhde eli perussuhde, jonka sisältönä on se, että niin kauan kuin edustussuhde kestää, edustaja on oikeutettu saamansa valtuutuksen mukaan toimimaan edustettavan puolesta sillä oikeusvaikutuksella, että siitä vastaa edustettava kuin omasta toiminnastaan, kun taas edustajan itsensä suhteen hänen toimintansa on vaikutukseton. (Kolmanteen mieheen nähden ei perussuhde sen sijaan ole ratkaiseva, vaan edustajan valtuutus.) Niinhyvin edustettava kuin edustajakin ovat itsenäisiä oikeussubjekteja, vaikka edustaja sen tosiasiallisen suhteen perusteella, joka hänen ja edustettavan välillä on olemassa, on yleensä riippuvaisuussuhteessa, niin että hänen tulee noudattaa päämiehensä antamia ohjeita, ja päämies voi yleensä milloin tahansa peruuttaa valtuutuksen, jonka nojalla edustaja on toiminut. (40)

Tämän edustuksen nimitämme tilapäisedustukseksi (*Stellvertretung*) erotukseksi toimielinedustuksesta (*Organschaftsvertretung*). (41)

Käsitämme niinhyvin toimielinedustuksen kuin tilapäisedustuksenkin poissaoloon perustuvan yleisen edustuksen (*Vertretung*) alalajeiksi.<42, 43> Ero toimielinedustuksen ja tilapäisedustuksen välillä on siinä, että toimielin antaa tahdonilmauksensa välittömästi itse juridisena henkilönä, tilapäisedustaja taas vieraan tahdon puolesta, joka tällä tavoin tulee välillisesti toimivaksi. (44) Toimielinedustuksessa on esillä yksi oikeushenkilöllisyys, tilapäisedustuksessa kaksi, joiden välillä on oikeussuhde. (45)

11. Tavanomainen jako, joka toimielinten kesken tehdään, on A. *Välittömät toimielimet*, s.o. ne toimielimet, jotka johtavat asemansa suorastaan juridisen henkilön perussäännöstä, ja

B. *Välilliset toimielimet*, s.o. ne toimielimet, joiden kannattajain toimielinasema johtuu välittömiltä toimielimiltä saadusta toimeksiannosta. (46)

*Jellinek* on edelleen jakanut välittömät toimielimet primäärisiin toimielimiin ja sekundäärisiin eli representatiivisiin toimielimiin, joista edellinen voi luoda tahtonsa vain jälkimmäisten kautta. (47)

Olemme edellä esittäneet, että juridisen henkilön tahdonmuodostus tapahtuu joko siten, että juridisen henkilön inhimillinen perusaines ilmaisee juridisen henkilön tahdon välittömästi tai välillisesti taikka siten, että milloin juridisella henkilöllä ei ole tahdonmuodostukseen kykenevää inhimillistä peruainesta, sen tahdonmuodostaja luodaan ulkoapäin. Tämän perusteella saisimme toimielinedustuksen jaon välittömiin ja välillisiin toimielimiin sellaiseksi, että välitön toimielinedustus taas siellä, missä muu kuin inhimillinen perusaines toimii juridisen henkilön puolesta toimielimenä.

12. Ero toimielinten kesken niiden syntyperusteen nojalla ei olisi kuitenkaan niin tärkeää, (48) jollei siihen liittyisi ero toimielinten erilaisen oikeusaseman perusteella.

Kun tätä kysymystä käymme tutkimaan, on meidän lähtökohdaksemme tietenkin otettava se tulos, jonka olemme edellä saaneet juridisen henkilön ja sen toimielimen välisestä suhteesta. Juridinen henkilö ja sen toimielin *in abstracto* ovat yksi, yhtenäinen oikeussubjekti, jonka vuoksi ne eivät voi olla keskenään oikeussuhteessa. (49) Mutta tämä ei suinkaan poista oikeudellisen riippuvaisuuden mahdollisuutta juridisen henkilön inhimillisen perusaineksen ja juridisen henkilön toimielimen väliltä sen toimielinasemassa tai sen juridisen henkilön ulkopuolisen tahdonkantajan, joka on määrännyt juridisen henkilön toimielimen, ja tämän toimielimen väliltä tai toimielinten väliltä keskenään. Juuri oikeudellinen riippuvaisuus on se tunnusmerkki, jonka vuoksi oikeudellisesti merkityksellinen ero eri toimielinten välillä voidaan tehdä.

Kun tämän tunnusmerkin johdolla tarkastelemme toimielimiä yleensä, niin voimme aluksi todeta, että toimielinten ja juridisen henkilön itsensä välillä ei voi olla mitään riippuvaisuussuhdetta, koska juridisen henkilön tahto tulee juuri toimielinten kautta ja toimielimissä esille.

13. Oikeudellinen riippumattomuus on tunnusmerkillistä kaikille niille toimielimille, jotka johtavat toimielinasemansa juridisen henkilön perussäännöstä. Niiden kannattajat ovat asemassaan toimieliminä oikeudellisesti riippumattomat niinhyvin juridisen henkilön inhimillisestä perusaineksesta, mikäli se on toiminut toimielimen luojana, kuin myöskin ulkopuolisesta tahdonkantajasta, joka ne on tähän toimielinasemaan asettanut, milloin niin on tapahtunut. Suhteessaan toisiinsa ne ovat myöskin oikeudellisesti itsenäisiä. Nämä toimielimet edustavat siis riippumattomina juridista henkilöä, olematta toiminnassaan minkään ylemmän toimielimen kontrollin alaisia. (50) Sen nojalla ne voidaan nimittää representatiivisiksi toimielimiksi.<51, 52>

Ne toimielimet taas, jotka ovat oikeudellisessa riippuvaisuussuhteessa toisiin toimielimiin, viime kädessä representatiivisiin toimielimiin, ovat ei-representatiivisia toimielimiä. Ei-representatiivisessa toimielinedustuksessa on esillä palvelus- taikka työsuhde, joko laillinen palvelus- tai työvelvollisuus taikka palvelus- tai työsopimus. Tämän palvelussuhteen nojalla toimielin on jatkuvassa alistus- ja vastuunalaisuussuhteessa ylempiin ei-representatiivisiin toimielimiin tai viime kädessä representatiivisiin toimielimiin, joiden kontrollin alainen se on. (53)

Edelläesitetty kannanotto juridisen henkilön tahdonmuodostuksen tavoista ja toimielinten oikeudellisesta asemasta johtaa meidät seuraavaan toimielinedustuksen jakoon:

A. *Representatiivinen toimielinedustus.*

I. Juridisen henkilön inhimillinen perusaines välittömästi saapuvillaolevana eli *välitön representatiivinen toimielinedustus* (yhtä kuin *Schmitt*in samastus);

II. Juridisen henkilön perussäännöstä suorastaan asemansa johtava eli *välillinen representatiivinen toimielinedustus.*

14. B. *Ei-representatiivinen toimielinedustus*, s.o. toimielin johtaa asemansa välillistä representatiivisista toimielimistä, eli ns. *välillinen toimielinedustus.*

(1) *Kaila* II.

(2) Ks. siitä mm. *Gierke*, Genossenschaftsrecht IV s. 385 ss.

(3) *Jellinek*, Erklärung der Menschen- und Bürgerrechte s. 46 s.

(4) *Kohler*, Einführung in die Rechtswissenchaft s. 1; *Ekström* s. 395; *Sainio*, Elinkeinotoiminnan harjoittamisesta s. 3.

(5) Vrt. *Kaila*, Persoonallisuus s. 235: "Niinkuin mekanistinen ja intellektualistinen psykologia on taipuvainen `pulverisoimaan` yksilöllisen sielunelämän joidenkin yksiköiden keräymäksi, niin on se taipuvainen vastaavalla tavalla näkemään väärin myöskin sosiaalista elämää. Se helposti johtuu olettamaan, että yhteisöt olisivat syntyneet aluksi erillisten yksilöitten harkinnallisen yhteenliittymisen kautta, joka vallitsevan irrallisuuden sijaan asettaa vähitellen vahvistuvan sosiaalisen sidonnaisuuden; tämä siis olisi eräänlainen lopputulos eikä lähtökohta. Tässäkin puheenalainen ajatustapa asettaa asiat päälaelleen. Juuri alussa on sosiaalinen sidonnaisuus kaikkein vahvin; se on varhaiskantaisessa yhteisössä vahvempi kuin kulttuuriyhteisössä."

(6) *O. Mayer* II s. 323; *Somlo*, Juristische Grundlehre s. 277 s.; *Jellinek*, System s. 28: orja ei ollut oikeussubjekti, vaikka oli ihmisenä tahtokykyinen; *Rosin*, Das Recht der oeffentlichen Genossenschaft s. 92: "Persönlichkeit ist die rechtliche Stellung der Person"; *Rosenberg*, Zeitschrift für die gesamte Staatswissenschaft Bd 65 s. 32; *Hagerup*, Oikeus ja kulttuuri s. 145; *Kaira*, Valtiosopimusten tekemisestä s. 97; *Willgren* s. 21.

(7) *Jellinek*, System s. 28: "Es gibt daher keine natürliche, sondern nur juristische Persönlichkeit." Samoin *Laband* I s. 94 aliv. 1; *Bernatzik*, AförR V s. 236 ss.; *Kaira*, m. t. s. 99 s.; *Mannio*, Lakimies 1918 s. 34 s. Vrt. edelleen *Kormann*, Hirths Annalen 1911 s. 855 ja *Forsman*, Staffrättens allmänna läror s. 347 ss.

(8) Tämä nimitys ei tosin ole onnistunut, sillä myöskin luonnollinen henkilö on juridinen henkilö, s.o. oikeussubjekti oikeusjärjestyksen voimasta. Vrt. *Gierke*, Deutsches Privatrecht I s. 469 aliv. 3 ja *Kelsen*, Allgemeine Staatslehre s. 7. Kun juridinen henkilö on terminus tecnicuksena kuitenkin aivan yleinen, emme katso olevan syytä sen tilalle ottaa "yhteisöhenkilö"- enempää kuin "ainoastaan juridinen henkilö"-nimityksiä, joita on käytetty. Ks. mm. *Herrnritt*, Verwaltungsrecht s. 193 ss. ja Österreichisches Verwaltungsrecht s. 68 ja 70 sekä *Mannio*, m. t. s. 1 ss.

Juridisen henkilön käsitteellisestä kehityksestä annetaan valaiseva kuva mm. *Gierken* Genossenschaftsrechtissä III s. 279 ss. ym.

(9) Kuten huomataan, olemme täten hyväksyneet ns. realiteettiteorian juridisen henkilön olemuksesta, vaikka myöntää täytyy, että ero realiteettiteorian ja fiktioteorian välillä lienee enemmänkin nimikysymys. - Suomenkielisessä kirjallisuudessa tavataan selostava esitys juridista henkilöä koskevista teorioista *Mannio*n kirjoituksessa "Yhteisöllisestä juridisesta henkilöstä" Lakimies 1918 s. 1-86. Mainita sopii, että viimeksi *Kaira*, m. t. s. 98 s., on asettunut sille kannalle, että juridinen henkilö on oikeustieteen luoma juridinen apukäsite.

Juridinen henkilö on samalla tavoin todellinen kuin luonnollinen henkilö, mikä ei kuitenkaan merkitse sitä, että se olisi joka suhteessa yhtä todellinen. On oikeussuhteita, jotka edellyttävät luonnollista henkilöä, kuten esimerkiksi avioliitto. Julkisen oikeuden alalla on myöskin eroavaisuutta juridisen henkilön ja luonnollisen henkilön välillä. Ks. siitä myöhemmin s. 41 ja 162 ss.

Vrt. Sveitsin siviililakikirjan 53 art.: "Die juristischen Personen sind alle Rechte und Pflichten fähig, die nicht die natürlichen Eigenschaften des Menschen, wie das Geschlecht, das Alter oder die Verwandtschaft, zur notwendigen Voraussetzung haben."

*Laband* I s. 94 aliv. 1; *Jellinek*, System s. 28; *Bernatzik* AföR V s. 236 ss.; *Ekström* s. 392 ss.; *Rosenberg*, m. t. s. 33; *Gierke*, Genossenschaftstheorie s. 5 ss., Deutsches Privatrecht I s. 463 ss.

(10) *Kaira*, m. t. s. 97.

(11) Vrt. *Rosin*, m. t. s. 92 ja 101 sekä *Preuss*, Gemeinde, Staat, Reich s. 177 ss.

(12) *Hatschek*, DuPrStR I s. 27, Einleitung s. 45 s.; *O. Mayer* II s. 369; *Fleiner* s. 152; *Tarjanne*, Virkasuhteen lakkaaminen s. 1; *Rosenberg*, m. t. s. 34.

(13) Vrt. *Bernatzik*, AföR V s. 220 ja 241 s.

(14) Festgabe für Paul Lagand I s. 32.

(15) Riippuu tietenkin voimassaolevasta oikeudesta, milloin olemassaoleva inhimillinen perusaines ei kykene tai ei ole tilaisuudessa tahdonmuodostukseen. Vrt. Saksan Gemeindeordnung 30/1 1935.

(16) *Schmitt*, Verfassungslehre s. 204 ss., näkee valtion tahdonmuodostuksen voivan tapahtua kahden eri periaatteen, nimittäin samastuksen (identiteetti) ja edustuksen (representaatio) mukaan, joiden toteuttamisessa valtion poliittinen ykseys saa konkreettisen muotonsa. Ne ovat toisilleen vastakkaisia tahdonmuodostuksen tapoja, vaikkakin ne vastakohtaisuudestaan huolimatta voivat olla samanaikaisestikin vaikuttamassa. Samastus perustuu yhtenäisyyden ajatukseen, toisin kuin edustus, jossa on esillä kaksi tahdon tekijää, niinkuin esim. kansa ja sitä edustava eduskunta. Samastus on esillä silloin, kun kansa itse läsnäolevana samastuu itsensä kanssa poliittisena ykseytenä, mikä merkitsee sitä, että kansa välittömästi läsnäolevana on samastunut valtion, s.o. kansan poliittisen ykseyden statuksen kanssa. Tämä tapahtuu kansanäänestyksessä. Edustus on taas esillä silloin, kun tuo poliittinen ykseys toteutuu välillisesti edustajien kautta. Tämän konstruktion ovat *Leibholz* mm. s. 28 s. ja 119 ja *Koellreutter*, Grundriss s. 112, omaksuneet. Samaten näyttää *Glum*, Der deutsche und französische Reichswirtschaftsrat s. 33 aliv. 1, olevan valmis sen hyväksymään.

Kun samastus-konstruktio edellyttää, että juridinen henkilö identifioidaan inhimillisen perusaineksensa kanssa, ei sitä kuitenkaan voida käyttää siellä, missä tuollaista identiteettiä ei hyväksytä, niinkuin tässä esityksessä on asianlaita. Mutta samastuskonstruktion hylkääminen johtaa siihen, että silloinkin kun juridisen henkilön inhimillinen perusaines läsnäolevana lausuu juridisen henkilön tahdon, on esillä edustus. Tällä konstruktiolla on sentään arvoa sekä kansanäänestykseen että kansaneduskunnan vaaliin kutsutun kansan oikeusaseman tutkimisessa, kuten myöhemmin tulemme huomaamaan. Vrt. *Obgushi*, AdörR N.F. 23 s. 311.

(17) Vrt. mm. *Gierke*, Genossenschaftsrecht II s. 968; *Preuss*, Gemeinde, Staat, Reich s. 248 s; *Leibholz* s. 142 ss., Veröffentlichungen Heft 7 s. 160; *Hatschek*, Verwaltungsrecht s. 354.

(18) *Regelsberger*, Pandekten s. 296: "Die Körperschaft regiert sich selbst, die Anstalten und Stiftungen werden nach fremdem Willen regiert." Samoin *Ekström* s. 399; *Rosin*, m. t. s. 48 s.; *Preuss*, Gemeinde, Staat, Reich s. 251; *Gierke*, Rechtslexikon II s. 422, Genossenschaftsrecht II s. 968, Deutsches Privatrecht I s. 474, 635, 641; *Herrnritt*, Verwaltungsrecht s. 195; *Bernatzik* AförR V s. 250 ss.; *Dernburg*, Das bürgerliche Recht I s. 181.

(19) Ks. aliv. 16 s. 23.

(20) Käytämme tässä *Kaira*n "Zurechnung"-sanan varsin onnistunutta suomenkielistä vastinetta  a s i a k s i l u e t t a v u u s. "Se merkitsee sitä oikeudellista ilmiötä, että oikeus lukee ihmisen tahdon ja toiminnan, tekemisen tai tekemättä jättämisen jollekulle, katsoo sen tehdyksi jonkun puolesta, lukee sen, mikäli on kysymys oikeudenmukaisesta toiminnasta, hänen hyväkseen, mikäli taas on kysymys oikeudenvastaisesta toiminnasta, hänen vastattavakseen". *Kaira*, m. t. s. 97.

(21) *Max Weber*, Grundriss der Sozialökonomie III Abt. s. 25.

(22) *Forsman, J.*, Suomen lainsäädännön historia s. 31 s.; *Yrjö-Koskinen*, Suomalaisten heimojen yhteiskuntajärjestyksestä s. 171 s.

(23) Ks. *Gierke*, Genossenschafsrecht II s. 381 ss., IV s. 140 ss.; *Stengel-Fleischmann*, Wörterbuch des Deutschen Staats- und Verwaltungsrechts Bd III s. 1025; Handwörterbuch der Rechtswissenschaft von *Stier-Somlo und Elster* Bd VI s. 83 ss.; *Moericke*, Die deutschen Tumultgesetze s. 9 ss. - Tällainen yhteisvastuullisuus, joka oli mahdollinen ainoastaan siten, että yhteisön jäsenet käsitettiin itsenäistä oikeussubjektiiviutta vailla olevina yhteisön osina, oli kehittynyt pääasiallisesti alkuperäisissä oloissa, mutta aivan viime vuosikymmeninä se on saanut jälleen jalansijaa, nimenomaan taloudellisella, mutta myöskin poliittisella alalla. Ks. siitä *Leibholz* s. 31.

*Jerusalem*, Gemeinschaft und Staat s. 39 aliv. 11, tekee paikallaan olevan huomautuksen *Leibholz*ia vastaan, joka (s. 31) on väittänyt, että yhteisvastuullisuus voi olla mahdollinen ainoastaan siellä, missä yksityinen ryhmän jäsen on kansa- ja ryhmätietoisuudessa lakannut olemasta yksinomaisesti vain ryhmän jäsen.

(24) Näin mm. *Hegel*, Grundlinien der Philosophie des Rechts s. 254.

(25) Vrt. *Schmitt*, Verfassungslehre s. 209; *Leibholz* s. 26. *Glum*, m. t. s. 26 ja 28, katsoo, että edustettava on edustuksessa kylläkin saapuvilla, mutta ei ole ihmisille konkreettisessa muodossa nähtävänä, ja että edustaja luo läsnäolevan, näkymättömän edustettavan näkyväksi.

(26)Näin *Leibholz* s. 27. Toisin *Glum*, m.t. s. 27, joka, pitäen edustettavaa näkymättömästi saapuvilla olevana, katsoo, että edustus voi tapahtua ei ainoastaan toimimisella (handeln), vaan myöskin kuvaamisella (darstellen). Jos, kuten yllä, katsotaan, että edustettava on näkyväisenä poissaoleva, ei kuvaaminen kuitenkaan voi kuulua edustuksen alaan, sillä kuvaaminenhan ei pyrikään tekemään kuvattua läsnäolevaksi. Vrt. kuitenkin englantilaista käsitystä kuninkaan läsnäolosta parlamentissa, oikeuden istunnoissa ja viranomaisten toimiessa, vaikka hän ei olekaan persoonallisesti saapuvilla. *Jellinek*, System s. 229.

(27) Mm. *Max Weber*, Grundriss der Sozialökonomie III Abt. s. 25 ja 171; *Ritterbusch*, Zeitschrift für Politik XVII s. 327; *Ekström* s. 771, 794; *Granfelt*, mm. Lärobok i straffprocessrätt s. 117; *Cederberg*, Prokura Suomen lain mukaan mm. s. 1 s. ja 14.

Tässä on paikallaan aivan erityisesti tehostaa sitä edustusinstituutin oikeusluonteelle ratkaisevan tärkeää periaatetta, jonka *Cederberg*, m. t. s. 14, esittää osoittaessaan, että edustusinstituutti ei ole käsitteeltään materiaalinen, vaan puhtaasti muodollinen. Edustus ei ole sisältöä, vaan muoto, se on tekemisen keino.

(28) *Reuterskiöld*, Föreläsningar III. 1 s. 146, jakaa edustuksen (ställföreträderskap) pakolliseen eli välttämättömään ja vapaaehtoiseen edustukseen.

(29) Mm. *Windscheid*, Lehrbuch des Pandektenrechts I s. 346 s.; *Ekström* s. 771 ss. Ks. edelleen *Cederberg*, m. t. s. 9, jossa edustusinstituutin syntymisen perusteena mainitaan kehittyneemmän yhteiskuntaelämän välttämättömäksi osoittama tarve.

(30) Juridisen henkilön toimielinedustukseen voidaan luonnollisen tahdon pysyväisen poissaolon perusteella rinnastaa luonnollisen henkilön ns. lakimääräinen edustus, esim. alaikäisen tai heikkomielisen henkilön holhous, jossa on esillä luonnollinen, s.o. toimikelpoisen tahdon määräaikaisesti taikka rajoittamattomasti pysyväinen poissaolo. Tahdonedustus on tässä suhteessa luonteeltaan pysyväistä.

(31) Toimielin on välttämätön keino juridisen henkilön inhimillisen perusaineksen todellistamiseksi. Näin *Hans Gerber* AdöR N. F. 26 s. 33 s. - Vrt. myös *Reuterskiöld*, m. t. s. 147.

(32) *Gierken* organismiteorian mukaan toimielin on itsenäinen oikeussubjekti. Ks. siitä mm. *Preuss*, Iherings Jahrbücher 2 Folge Bd 8 s. 454.

(33) Toimielin = orgaani. Orgaani johtuu kreikkalaisesta sanasta *organon*, joka merkitsee välikappaletta. *Binder*, Philosophie des Rechts s. 527, on varsin terävästi asettanut orgaanin toimielimenä ja orgaanin välikappaleena toistensa vastakohdiksi, koska välikappale on objekti, subjektin keino ja jotakin henkilöllisyydelle vierasta, kun taas toimielin ja subjekti ovat ykseys, jossa toimielin tekee subjektin olemisen mahdolliseksi.

(34) Vrt. *Jellinek*, System s. 28 ja 256 ss. ja Staatslehre s. 560 ss.; *Windscheid*, m. t. s. 268 s.; *Laband* II s. 172 ss.; *Hatschek* DuPrStR I s. 27 s., Einleitung s. 46 s.; *Gierke*, Genossenschaftstheorie s. 171 ss. ja s. 614 ss.; *Köttgen*, Das deutsche Berufsbeamtentum s. 11; *Schulze*, Lehrbuch des deutschen Staatsrechtes s. 281 s.

Ks. Sveitsin siviililakikirjan 54 art.: "Die juristischen Personen sind handlungsfähig, sobald sie nach Gesetz und Statuten hierfür unentbehrlichen Organe bestellt sind; die Organe sind berufen, dem Willen der juristischen Person Ausdruck zu geben; sie verplichten die juristische Person sowohl durch den Abschluss von Rechtsgeschäften als durch ihr sonstiges Verhalten."

(35) *Kormann*, Hirths Annalen 1911 s. 865.

(36) *Kormann*, m. t. s. 867.

(37) Ks. *Erich* I s. 142, jossa tehdään samoin ero toimielinten välillä *in abstracto* ja *in concreto*. Samoin *Tarjanne*, Virkasuhteen lakkaaminen s. 1 s.

(38) *Kohler*, Lehrbuch I s. 338 s.; *Kelsen* Hauptprobleme s. 523; *Jellinek*, Staatslehre s. 562; *Hans Gerber*, Veröffentlichungen Heft 7 s. 9 s.

(39) Vrt. *Gierke*, Genossenschaftstheorie s. 623 erit. aliv. 3, jossa osoitetaan, kuinka juridinen henkilö voi myöskin käyttää luonnolliselle henkilölle olennaista edustusmuotoa. Ks. edelleen *Köttgen*, m. t. s. 14 ss.

(40) Tämä aivan yleispiirteittäinen selonteko tilapäisesti poissaolevan edustamisesta perustuu pääasiassa *Cederberg*in esitykseen, m. t. s. 8 ss. Vrt. *Windscheid*, m. t. I s. 180 ss.; *Ekström* s. 771 ss. Ks. edelleen K K 18:2.

(41) Toimielinedustuksen ja tilapäisedustuksen (Stellvertretung) välisen eron kieltävät mm. *Schlossmann*, eritt. Iherings jahrbücher 2 Folge Bd 8 s. 289 ss.; *Kelsen*, Hauptprobleme s. 693 ss.; *Leibholz* s. 133.

Eron tunnustavat mm. *Jellinek*, Staatslehre s. 560; *Kormann*, m. t. s. 865 ja 904; *Preuss*, m. t. s. 429 ss.

Ei ole lainkaan harvinaista, että toimielinedustus ja yksityisoikeudellinen edustus asetetaan toistensa vastakohdiksi. Näin mm. *Hatschek*, DuPrStR I s. 27 s. ja Einleitung s. 46. Tämä ei ole kuitenkaan oikein, sillä myöskin yksityisoikeudellisten juridisten henkilöiden, esim. osakeyhtiön, pysyväinen edustus on toimielinedustusta. Julkisoikeudellinen toimielinedustus on näin ollen erotettava yksityisoikeudellisesta toimielinedustuksesta.

(42) Näin mm. *Guba*, Fischers Zeitschrift 51 s. 22 ss.

*Kormann*, m. t. s. 865 ss. ja 904 ss., on apuhenkilöt-nimikkeen alla erottanut 1) toimielimet, 2) "stellvertreterit" (toimivat edustettavan nimissä), 3) "representantit" (toimivat omassa nimessään) ja 4) lähetit. *Kormann*in jaoitteluun perustuu *Willgren*in, s. 54 ss.; esitys edustuksesta ja toimielimistä. *Kormann*in jaoittelu näyttää osittain perustuvan samaan eroon, joka ilmenee välittömän ja välillisen edustuksen välillä yksityisoikeudessa. Ks. siitä *Cederberg*, m. t. s. 3 ss.

(43) On syytä panna merkille, mitä *Windscheid* (m. t. I s. 268 aliv. 1 a) lausuu: "Mit dem Bergriffe der Vertretung verbinden wir meiner Ansicht nach den Gedanken einer Handlung jemandes für einen andern, die dieser andrer *denkbarerweise* selbst vornehmen könnte, aber nicht vornehmen will oder tatsächlich nicht vornehmen kann, oder von deren Vornahme ihn das R. Wegen Mangelhaftigkeit seiner Einsicht oder seines Willens ausschliesst. Da nun bei der juristischen Person etwas anderes als ein Handeln durch Organe gar nicht vorkommen kann, so ist es allerdings schief, hier von Vertretung zu sprechen." *Windscheidin* kanta vastaa täysin sitä erotusta, minkä edellä olemme toimielinedustuksen ja tilapäisedustuksen välillä tehneet. Se, että edustus sanaa on tässä kaikesta huolimatta käytetty yläkäsitteenä, johtuu muun, sopivan sanallisen ilmaisun puutteesta.

(44) Vrt. *Preuss*, m. t. s. 445: "Der Unterschied und das rechtlich entscheidende Moment besteht darin, dass die Handlung des Stellvertreters *niemals* zugleich Handlung des Vertretenen sein *kann*, die Handlung der Organperson *immer* zugleich Handlung des Organismus sein *muss*."

(45) Mainita ansaitsee, että *v. Gerber*, Grundzüge des deutschen Staatsrechts s. 77, katsoo, että ainoastaan monarkki ja säädyt ovat valtion toimielimiä. Kaikki muut valtiolliset exponentit hän lukaa tilapäisedustajiksi. Ks. siitä myös *Kelsen*, Hauptprobleme s. 451 ss.

(46) Tämä jako on aivan yleinen. Ks. mm. *Jellinek*, Staatslehre s. 544 ss. ja 557 ss., System s. 223 ss.; *Hatschek DuPrStR I s. 28 s.; *Erich* I s. 143 s.; *Willgren* s. 56; *Schoen*, Enzyklopädie der Rechtswissenschaft IV Bd s. 214.

(47) *Jellinek*, Staatslehre s. 544 ss. Saman jaon hyväksyy myös mm. *Anschütz*, Enzyklopädie der Rechtswissenschaft IV Bd s. 93.

(48) Toisin *Preuss*, Das städtische Amtsrecht s. 68 ss., 338, joka näkee eron ainoan tunnusmerkin syntyperusteessa. Samoin *Gierke*, Deutsches Privatrecht I s. 511 ss., tekee eron representatiivitoimielinten (ks. s. 31 aliv. 52), välittömien toimielinten (jotka harjoittavat toisesta toimielimestä johdettua toimintaa) ja välillisten toimielinten välillä.

(49) *Jellinek*in representaatioteoria perustuu sitä vastoin toimielimen ja juridisen henkilön välisen oikeussuhteen olemassaoloon.

(50) *Hatschek*, Einleitung s. 46 ja DuPrStR I s. 27.

(51) Ks. erityisesti *Hans Gerber*, Veröffentlichungen Heft 7. s. 23: "Denn Repräsentation ist von selbständiger Organschaft nicht zu trennen. Die Vergegenwärtigung der ideellen Gemeinschaft, die das Wesen der Repräsentation ausmacht, geschieht materiell in dem der Öffentlichkeit gegenüber geschehenden Tragen selbständiger Verantwortlichkeit für den Staat. Diese aber ist das Kennzeichen selbständiger Organschaft." Vrt. edelleen *Heller*, Die Souveränität s. 75 s.; representaatiokäsitteeseen kuuluu erottamattomasti itsenäinen päätösvalta. Samoin *Preuss*, Das städtische Amtsrecht s. 70 s., 338 s., 342, pitää representatiivisina toimieliminä yhteisön ylimpiä toimielimiä, jotka ovat tehtävissään riippumattomia.

(52) Kysymys representatiivisesta edustuksesta on aiheuttanut tieteisopissa mitä suurinta mielipiteiden eroavaisuutta. Tässä ei ole kuitenkaan tilaisuutta siihen enemmälti puuttua. Muutama selostava viittaus sentään lienee paikallaan.

Useimmiten representaatio käsitetään ainoastaan kansanedustuksena, siis representatiivisen edustuksen yhtenä lajina, jolloin se pakostakin saa oikeuskäsitteelle vierasta poliittista sisältöä.

Ne valtio-oikeudelliset katsomukset, joille kansa on yksinomaan poliittinen organismi, selittävät representaation olevan mahdollisen ainoastaan siellä, missä edustettavalla on erityinen "korkeampi olemisen laatu". (Näin *Schmitt*, Verfassungslehre s. 210. Samoin *Leibholz* s. 32; *Glum*, m. t. s. 29, *Gerber*, Der staatstheoretische Begriff der Repräsentation s. 6 ss.; *Köttgen*, Veröffentlichungen Heft 6 s. 122 ja AdörR N. F. 19 s. 294; *Salomon*, Allgemeine Staatslehre s. 44; *Wolf*, Die neue Regierungsform s. 33), taikka siellä, missä tavataan erityinen aatteellinen arvokorostus, "Wertakzent" (*Schmitt*, m. t. s. 32; *Tatarin-Tarnheyden*, Anschütz-Thoma Handbuch I s. 414. Tätä vastaan mm. *Stier-Somlo*, Anschütz-Thoma Handbuch I s. 384). Representatiivinen edustus voi siis olla esillä vain sellaisissa inhimillisissä yhteisöissä, jotka poliittis-ideaalisina kokonaisuuksina ovat oikeuskäsitteiden avulla määriteltämättömissä (*Leibholz* s. 32 hyväksyy myös arvokorostuksella varustettujen yksilöiden ja ideaalisten arvojenkin representaation. *Wolf*, m. t. s. 33: havainnollistamisen subjektina voi olla joko transcendentaalinen idea, yhteisö taikka ominaisuus. *Gerber*, m. t. s. 7 aliv. 2, nimenomaan lausuu, että jos kansanedustuksesta poistetaan kaikki transcendenttinen, silloin ei kansanedustusta ole olemassakaan.)

Vastakkaisella kannalla on mm. *Kormann*, Hirths Annalen 1911 s. 904 s., jonka mukaan representaatio tavataan ensi sijassa luonnollisilla henkilöillä, joten se on mahdollinen toimielinedustuksen ulkopuolella ja nimenomaan yksityisoikeudenkin alalla. "Repräsentation" ja "Stellvertretungin" välinen ero hänen käsityksensä mukaan on siinä, että edellinen tapahtuu edustajan omassa nimessä, jälkimmäinen edustettavan nimessä. Kuitenkin *Kormann*, m. t. s. 866, jakaa valtion toimielimet välittömiin ja välillisiin, joista jälkimmäiset (*Vertretungsorgane*) johtavat toimivaltansa välittömistä ja toimivat niiden nimessä. Välittömät toimielimet toimivat omassa nimessään, silloinkin kun ne, kuten parlamentti, johtavat toimivaltansa toisesta toimielimestä (valitsijakunnasta), jota ne eivät edusta (vertreten), vaan omassa nimessään representeeraavat. *Gierke*, Deutsches Privatrecht I s. 510, nimittää representatiivitoimielimiksi niitä kollegiaalisia toimielimiä, jotka korvaavat juridisen henkilön jäsenkokouksen. *Kormann*iin liittyen *Willgren* s. 54.

Olemme jo edellä viitanneet, että *Jellinek* on antanut representatiivisen luonteen ainoastaan "sekundäärisille välittömille toimielimille" eli siis niille toimielimille, jotka johtavat asemansa juridisen henkilön perussäännöstä ja joiden kautta primäärinen välitön elin vain voi ilmaista tahtonsa. Tulemme myöhemmin käsittelemään *Jellinek*in konstruktiota, johon hän on joutunut sen vuoksi, että on halunnut antaa vaaleihin kutsutulle valtion inhimilliselle perusainekselle, kansalle, valtion toimielimen aseman. Lienee kuitenkin paikallaan jo tässä yhteydessä kiinnittää huomiota siihen käsitteelliseen vastakohtaisuuteen, joka sisältyy itse sekundäärisen välittömän toimielimen nimeen. Sekundäärinen osoittaa juuri, että toimielin ei ole välitön, vaan päinvastoin välillinen. *Jellinek*in käsitys välittömistä sekundäärisistä toimielimistä ei liioin perustu siihen, että toimielin yleensä edustaa välittömästi juridista henkilöä, joka toimielimen teoissa tulee välittömästi esille. Vrt. *Helfritz*, Die Vertretung der Städte und Landgemeinden nach aussen s. 32, 35. *Jellink*illä on myös välillisiä toimielimiä, jako siis aiheutuu muodostamistavan erilaisuudesta. - *Preuss*, Das städtische Amtsrecht s. 338, samoin esittää, että vaalilla valittu toimielin on välillinen. Oikealle ajatukselle rakentuva, mutta keskenjäänyt on *Heldin* (AföR VII s. 99) käsitys, että representatiivinen systeemi, joka hänen mielestään on "edustus pääluvun mukaan", lähenee nimenomaan yleiseen vaalioikeuteen perustuen kansantäysivaltaisuutta. *Leibholz* s. 140 ss. antaa representatiivisen luonteen valtiossa ainoastaan sellaisille edustuselimille, jotka ovat tulleet legitimoiduiksi kansakokonaisuuden kautta. Demokratiassa tämä legitimointi tapahtuu immanentisti ja perustuu representeeratun kansan tahtoon, vaikkakaan tämän tahdon ei tarvitse vältämättömästi ilmetä kansanvaaleilla.

(53) *Schoen*, Enzyklopädie der Rechtswissenschaft IV Bd s. 215: välillisiä toimielimiä ovat paitsi valtion viranomaiset myöskin julkiset yhteisöt, joille on laillisesti annettu valtiollisten tehtävien suorittaminen, s.o. itsehallintoyhteisöt.

*Ståhlberg*, Yleinen osa s. 45 ja s. 49, katsoo, että esim. tasavallan presidentti ei ole julkinen viranomainen, s.o. ei-representatiivinen toimielin, sen perusteella, että hänelle ei ole toimeksiannettu niitä tehtäviä, joita hän käyttelee. Tämä on itse asiassa täysin yhtäpitävä sen kanssa, mitä edellä olemme välillisten toimielinten luonteesta esittäneet.