"Ingmannilaisuuden poliittisiin tappioihin" joista veljemme aatteessa ja totuudessa Eino Aapo Aaltio, Keuruulta, on pitänyt kommentaareilla varustettua, tarkkaa ja luotettavaa luetteloa, saadaan lisätä ylioppilasnuorison yksimielinen vaatimus Helsingin valtionyliopiston suomalaistamisesta. Kun noin 90 % Helsingin yliopistossa opiskelevasta suomenkielisestä ylioppilasnuorisosta yhtyy adressiin, jonka sisältönä on vaatimus suomenkielisen valtionyliopiston järjestämisestä, se tietää sitä, että tuleva sivistyneistömme suunnilleen yksimielisenä on yksikielisen suomalaisen sivistysmuodon kannalla. Jos herra Ingmannilla et consortes on ollut aikomuksena kasvattaa nykyisestä nuorisosta kaksikielisyyspolitiikkansa jatkajia, niin se aikomus ei ole päässyt toteutumisensa perille. (Ainoat kaksi sieltä kuin ei osannut odottaa. Ja n.k. vapaamieliset poliittisen oppi-isänsä sieltä, jonne heidän vallan viimeiseksi pitäisi mennä aatteita hakemaan). Luulisi näin sivusta katsoen, että näköalat eivät ole hymyilevät hra Ingmannille ja hänen 2-kielisyyskannattajilleen, kun näkevät "maan toivon" ehdottomasti ja jyrkästi asettuvan tuomitsemaan sen epäperäisen (Väinö Junton sana, hänelle siis kiitos!) politiikan, jota "ingmannilaisuus" on v:sta 1918 ajanut. Joku toinen kuin Lauri Ingman kävisikin kasvoiltaan kalpeaksi tuollaisen tulevaisuuden perspektiivin edessä, mutta kun on juuri Lauri Ingman kyseessä, niin asia on toisin. Herra Ingmanhan on tunnettu erikoisesti ja etupäässä siitä, että hän aina ja kaikissa vaiheissa on ajanut politiikkaa, joka tulevaisuuden rautakourissa on käynyt hapraakse ja huoniksi. Mainitsemme vain kuningasoperetin, jossa hra Ingmannilla oli yksi vaikuttava pääosa, ja muistutamme mieliin hra Ingmannin kielteisen suhtautumisen vapautuvaan Eestiin. Ingmannia onkin sanottu oivalliseksi poliittiseksi suunnanosoittajaksi, kunhan vain aina tekee toisin kuin hän. Ja ylioppilaat voivat olla varmoja aatteensa ja politiikkansa oikeutuksesta ja kestäväisyydestä tuleviin aikoihin: herra Ingman on vastapuolella. Siis eläköön Ingman.

Mutta eläköötä eivät Ingmannille huutaneet ne kokoomuspuolueeseen lukeutuvat suomalaiset, jotka ylioppilasadressin päivänä lukivat "Junnun" siivottoman pakinan "Uudesta Suomesta" ja luulivat sitä pappa Ingmannin tekemäksi. Eivätpä tottatosiaan, eikä ollut syytäkään, sillä kyllä se pakina oli vertojaan hakevan herjamielinen, suunnattu ei yksin ylioppilasnuorison kansallisia pyrkimyksiä vastaan, vaan kansallisia pyrkimyksiä vastaan yleensä. Kuvaavaa muuten on, että yleisesti pakinaa arveltiin Ingmannin kirjoittamaksi. Varmaankin mairittelevaa herra prelaatille!

"Uusi Suomikin" katsoi parhaaksi tiedoittaa yleisölle, että Ingman ei ollut pakinan tekijä. Ja samalla lehti pyyteli koko pakinan julkisuuteen tuloa anteeksi. Mutta kovalle otti ennenkuin itsetietoinen päätoimittaja vihdoin katsoi olevansa pakotettu polvilleen ja anteeksipyyntöön. Kerrotaan, että kokoomuspuolueen eduskuntaryhmässä oli "Junnu"-pakina ja "Uuden Suomen" kannanotto yleensä ollut keskustelun alaisena ja että ryhmä yksimielisenä, herra Ingmannia luonnollisesti lukuunottamatta, oli tuominnut lehden menettelyn. Ingman oli puhunut kuin Ruuneperi, mutta ei saanut yhtään kannattajaa. Herra Ingmannin laiva ajelehtii matruuseitta ja selväkin, miten sellaiselle paatille käy.

Eipä ihme, jos tosisuomalaisesti ajattelevat kokoomuslaiset ovat puoluejohtoonsa närkästyneet. Puolueen edun kannalta katsoen kokoomuksen johdon menettely onkin suuresti edesvastuutonta puoluetta kohtaan, kun johto sallii puolueen pää-äänenkannattajaa johdettavan suomalaisuusasiassa sillä tavalla kuin sitä esim. ylioppilasliikehtimien aikana johdettiin. Puolueen johdon pitäisi nähdä, mihin se vie: nouseva sivistyneistö vieroitetaan tarkoituksellisesti ja verrattomalla johdonmukaisuudella puolueesta. Siihen reistraattori Koskimiehen politiikka vie, eikä mihinkään muuhun. Mutta kokoomuspuolueella lienee siihen varaa, koskapa Koskimies saa jatkuvasti päätoimittaa.

Kokoomuspuoluetta johtavat afäärimiehet - niin ainakin luullaan. Mutta missä on herrojen liikemiesäly, kun kaikellaisten "Junnujen" annetaan mielin määrin mellastaa puolueen pää-äänenkannattajassa ja varmaakin varmemmasta vieroittaa pois kokoomuspuolueesta ne kansallisesti ajattelevat ylioppilasainekset, jotka siihen puolueeseen vanhempiensa, kasvatuksensa ja mielipiteittensä puolesta kuuluisivat. Puolueen menettely on päätöntä, kun vielä tietää, että nuorison takana on laajat kansankerrokset. Sanotaanhan kyllä, että kenet herra tahtoo tuhota, sen hän lyö sokeudella. Tahdotaankohan kokoomuspuolue tuhota?

"Uuden Suomen" toimitus koetti "Junnu"-pakinan sysätä kirjoittajan tilille ja väitti, että pakina ei merkitse toimituksellista kannanottoa.

Se on väite, joka joutuu varsin omituiseen valoon, kun saa tietää, että "Junnu"-pakinan tekijä tällä kertaa on lehden toinen päätoimittaja, lakit. kand. *S.J. Pentti*, muuten kokoomuspuolueen ehdokas Helsingin kaupungin valtuutettujen vaalissa. Herra Pentti, joka lienee, kuten kerrotaan, ruotsinkielisen kotikielen mies, siis ei mikään Pikku-Eljas, sai tosin hyvin vähän ääniä vaaleissa, mutta puoluejohto pitää tietysti häntä edelleen esillä.

Kokoomuspuolue kärsi vaalitappion Helsingissä. Ja se oli suurelta osalta "Uuden Suomen" poikamaisen - sillä sitä se oli - menettelyn ansio, kun lehti haukkui ylioppilaiden oikeutetun toiminnan pataluhaksi. "Uuden Suomen" kannatus - kuulema - vähenee. Eiköhän puolueen afäärimiesjohto pian muuta kurssia ja miehiä?

Lautamies

J.K. Suomen Heimon tilausaika on ehdottomasti käsillä. Velvollisuutenne ehdottomasti on tilata Suomen Heimo. Ensi vuonna tavataan.