Kirje yleisurheilijoille 23.5.1934

Ensimmäiset yleisurheilun mestaruuskilpailut on pidetty: yleisurheilukausi on alkanut.

Kun Suomen Urheiluliitto maamme yleisurheilutoimintaa johtavana järjestönä joutuu taas tänä kesänä runsaasti kosketuksiin maamme edustusurheilijain kanssa, olen kohta urheilukauden alussa tahtonut muutamalla persoonallisella rivillä kääntyä niiden miesten puoleen, joiden harteille tänä kesänä, tai nuorempien heistä ehkä vasta tulevina kesinä, lasketaan maan urheiluedustus. Siinä tarkoituksessa aluksi mainitsen ne kolme kansainvälistä edustustehtävää, joihin Suomi lähettää urheilijansa, nimittäin Norja-Suomi-maaottelu Viipurissa 30/6-1/7, Euroopan mestaruuskilpailut Torinossa, Italiassa, 7-9/9 ja Saksa-Suomi-maaottelu Berliinissä 15-16/9 sekä mahdollisesti vielä elokuussa Tallinnassa Suomi B-Eestin maaottelujoukkue. Sitä paitsi on mielessä pidettävä suurin kotimainen arvokilpailu, Suomen mestaruuskilpailut, jotka suoritetaan Tampereella 28-29/7, ja jotka ovat samalla valintakilpailuja ja Saksa-Suomi-maaottelua varten, tarvitaan jokainen miehistöön tuleva urheilija huippukunnossaan. Tätä silmälläpitäen järjestäkää valmentautumisenne ja kilpailunne.

Ulkomaille Suomea edustamaan matkustava urheilujoukkue on kuin sotilasosasto, joka on saanut tehtäväkseen vieraalla maaperällä ja taistella maalleen menestystä ja kunniaa. Se ei suoriudu tässä taistelussa, ellei joukkueen joka ainoa mies tehtäväänsä huolellisesti valmistautuneena ole tehtävänsä tasalla ja ellei joukkueen joka ainoa mies pala halusta tehdä parhaansa. Mutta ellei mitään muuta vaadittaisi, puuttuisi tuolta joukkueelta vielä kuitenkin se, mikä siitä tekee voittajan, puuttuisi yhteishenki. Oikea yhteenkuuluvaisuudentunne, oikea toverihenki, ne vasta luovat tehtäväänsä hyvin valmistautuneiden yksityisten urheilijain yhteenliittymästä lujan ja yhtenäisen, taistelukelpoisen joukkueen, voitollisen maaottelumiehistön.

Tällaisen oikean yhteishengen kasvattaminen ja luominen on urheilujohdon tehtävä. Mutta se edellyttää, että urheilijain ja urheilujohdon välillä vallitsee alusta alkaen hyvä ja häiriintymätön keskinäinen ymmärtämys ja rikkumaton toveruus. Tältä pohjalta lähtein maaottelujoukkueet voivat muodostua yhteishengen ja yhteistahdon elähdyttämiksi, tältä pohjalta kasvaen ne epäedullisissakin oloissa taisteltuaan voivat palata voittajina.

Niinä vuosina, joina, osittain samalla vielä aktiivisena urheilijana, olen joutunut toimimaan Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana, on päämääränäni ollut luoda ja ylläpitää urheilijain ja urheilujohdon välistä avointa toveruutta, ja eräältä osalta luulen siinä tähän mennessä onnistuneenikin. Tästä lähtien kuten tähän astikin teen parhaani luottamuksellisen yhteisymmärryksen säilyttämiseksi, mutta siinä työssä on jokainen teistä velvollinen minua auttamaan. Toivon, että jokainen teistä käsittää, että pienet henkilökohtaiset uhraukset ovat joskus välttämättömät, sillä urheilutoiminnan alalla, nyt enemmän kuin ennen, on kysymys suurista kansallisista arvoista, joiden hyväksi jokaisen meistä on oltava valmis uhrauksiin.

Tämä kirje on Sinulle vetoomus ja velvoitus. Kykysi perusteella olet velvollinen tekemään parhaasi maamme urheilun hyväksi. Siihen Sinut velvoitetaan ja se Sinulta vaaditaan. Kun urheilutoiminta meillä suoritetaan urheilijain ja urheilujohdon välisen yhteisymmärryksen merkeissä, silloin

Suomi voittaa!

Parhain terveisin

Sinun

Urho Kekkonen