Pääministeri Kekkonen: Ed. Wiherheimon puheenvuoron johdosta täytyy sanoa, että hallitus on kyllä varsin tarkasti harkinnut tämän asian. Ei ole tapahtunut mitään huomaamattomuutta, vaan se linja, joka on omaksuttu, on hyvin perusteellisen harkinnan tulos. Ensiksikin täytyy sanoa, että nämä varat, jotka tällä tavalla aivan poikkeuksellisesti metsänomistajilta kerätään, ne eivät ole sen jälkeen, kun ne on suhdannepidätyksen muodossa heiltä otettu, varsinaisesti periaatteelliselta luonnoltaan valtion varoja, vaan ne ovat näiden metsänomistajien yhteistä tarkoitusomaisuutta ja sen vuoksi ei ole asiallisesti oikein, että nämä varat siirretään valtion menoarvioon tulopuolelle, jotta niitä voitaisiin sitten budjetin yhteydessä metsätalouden tarkoituksiin käyttää. Lisäksi tässä on asianlaita siten, että jos ne siirretään budjettiin, merkitään tulopuolelle, niin on aivan varmaa - niin tiukka meidän valtiotaloutemme tila yleensä on ja tulee jatkuvasti olemaan - on aivan varmaa, että näitä varoja käytetään myöskin sellaisiin valtion menoihin, jotka lain mukaan muutenkin täytyisi valtion varoista maksaa. Ja silloin on aivan väärin, että tämä metsänomistajien yhteinen tarkoitusomaisuus, joka täytyy käyttää nimenomaisesti heidän yhteiseksi hyväkseen, tultaisiin käyttämään loppujenkin lopuksi valtion hyväksi. Asianlaita minun ymmärtääkseni on täysin selvä. Ne jotka pyrkivät tässä siihen, että nämä varat siirrettäisiin valtion talousarvion yhteyteen, ne pyrkivät jo loppujenkin lopuksi estämään näiden varojen käyttämisen siihen tarkoitukseen kuin mitä tässä sopimuksessakin on edellytetty.

Pääministeri Kekkonen: Minusta tuntuu, että ed. Wiherheimo nyt tarkoituksellisesti sotkee tätä asiaa. Hänen täytyy ymmärtää, että silloin kun tämäntapaiseen aivan poikkeukselliseen toimenpiteeseen ryhdytään tiettyä elinkeinoryhmää vastaan yhtenä ainoana vuotena juuri korkeakonjunktuureista johtuen, niin sitä ei voi verrata normaaliin veronmaksuun ja veronkantoon. Mehän tiedämme, että esimerkiksi nyt puunjalostusteollisuuden suhdannepidätykset on järjestetty sillä tavalla, että osa niistä tulee hinnantasausrahastoon ja osa menee erikoisrahastoon, josta vasta palautetaan 10-11-12 vuoden peräistä takaisin asianomaiselle puunjalostusteollisuuden harjoittajalle. Ruotsissa metsävero on järjestetty tai suunnitellaan järjestettäväksi siten, että siellä pidätetään kaikista metsätuloista tietty prosentti, joka jäädytetään, ja annetaan ilman korkoa valtion käytettäväksi, mutta palautetaan asianomaiselle metsänmyyjälle aikanaan takaisin. Meillä on tässä suhteessa hieman toisenlainen järjestely. Me keräämme osan näistä metsänmyyjien saamista tuloista yhteiseen rahastoon. Näitä varoja ei palauteta takaisin asianomaisille metsänmyyjille, vaan nämä varat kootaan yhteiseksi suuremmaksi rahastoksi, joka käytetään kylläkin näiden metsänomistajien yhteiseksi hyväksi, mutta ei heidän yksityistaloutensa parantamiseksi. Tässä on omaksuttu hieman sosiaalisempi linja kuin Ruotsissa ja se, minä luulisin, nyt onkin epämieluisaa ed. Wiherheimon hyväksyä. Mutta selvää on, että juuri tällä tavalla metsänomistajat pakotetaan säästämään ja nämä säästöt käytetään metsätalouden hyväksi, nimenomaan syrjäisten seutujen metsätalouden parantamiseksi.

Tämä on vastaus myöskin ed. Lahtelalle sen puheenvuoron johdosta, jonka hän täällä käytti.