|
Vaalikelpoisuus. Kunnallista vaalikelpoisuutta, s.o. kelpoisuutta tulla valituksi kunnallisiin luottamustehtäviin, koskeva pääsäännös mkl. 10 :n 1 momentissa ja kkl. 11 :n 1 momentissa, molemmissa samasanainen, kuuluu seuraavasti: "Vaalikelpoinen valtuutetuksi ja kunnan muihin luottamustoimiin, mikäli niistä ei ole erikseen säädetty, on jokainen kunnassa asuva henkilö, joka on oikeutettu valtuutettuja valitsemaan." Vaalikelpoisuuden yleisenä edellytyksenä siis on 1) että henkilö on vaalioikeutettu ja 2) että hän on kunnassa asuva. Lisäksi tulee vaalikelpoisuuden edellytyksenä kysymykseen 31/7 1930 annettujen lakien mukaan se, että henkilö ei ole ottanut osaa maan valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen väkivaltaiseen kumoamiseen tähtäävään taikka sitä edistävään toimintaan, josta teemme tarkemmin selkoa myöhemmin. Edelleen on mainittava, että eräisiin kunnallisiin tehtäviin on voimassa erikoiset vaalikelpoisuusehdot, joista myös myöhemmin teemme selkoa. Mitä merkitsee ylläjäljennetty säännös henkilöstä, "joka on oikeutettu valtuutettuja valitsemaan?") Merkitseekö se sitä, että henkilön nimen tulee löytyä vaalioikeutettuna vaaliluettelosta, siis muodollista vaalioikeutta, vai merkitseekö se sitä, että henkilö täyttää ne vaalioikeuden saamiselle asetetut edellytykset, jotka on lueteltu mkl. 9 ja kkl. 10 §:ssä, siis aineellista vaalioikeutta. Lainopillisessa kirjallisuudessamme on tästä kysymyksestä esitetty eriäviä mielipiteitä. Ståhlberg, Willgren ja Lindberg ovat asettuneet puolustamaan muodollista vaalioikeutta vaalikelpoisuuden edellytyksenä, kun taas Itkonen etupäässä käytännöllisistä syistä lähtien katsoo, että vaaliluetteloon merkitsemistä ei voida pitää vaalikelpoisuuden ehtona. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeudenkäyttö on ollut horjuvaa. Mainita ansaitsee tässä yhteydessä, että valtiollinen vaalikelpoisuus on yleisesti tulkittu riippuvan aineellisesta vaalioikeudesta. Edelleen mainittakoon, että Ruotsissa pidetään kunnallisen vaalikelpoisuuden edellytyksenä vaaliluetteloon merkityksi tulemista, Saksassa taas aineellista vaalioikeutta. Kumpi edelläesitetyistä käsityksistä on oikea? Kieltämätöntä on, että lain sanamuoto "vaalikelpoinen -- on -- henkilö, joka on oikeutettu valtuutettuja valitsemaan" ei sinänsä suoranaisesti tee kumpaakaan ylläesitettyä tulkintaa mahdottomaksi. Kun valtuutettujen vaaliin saa ottaa osaa ainoastaan henkilö, joka on vaalioikeutettuna otettu vaaleja varten laadittuun vaaliluetteloon, sellainen johtopäätös on helposti tehtävissä ja läheinen, että henkilön vaalikelpoisuus, joka on riippuvainen siitä, onko hän oikeutettu valtuutettuja valitsemaan, myös edellyttäisi vaaliluetteloon merkityksi tulemista vaalioikeutettuna. Tällainen johtopäätös ei kuitenkaan ole oikea, sen osoittaa vaaliluettelon oikeudellisen luonteen ja tarkoituksen tarkastelu. Vaaliluettelon laatiminen ja äänestysalueen vaalioikeutettujen merkitseminen siihen on luonteeltaan puhtaasti teknillinen aputoimenpide vaalien suorittamista varten, jonka tarkoituksena on saada vaalien toimeenpaneminen järjestetyksi siten, että henkilöt, jotka voimassaolevien säännösten mukaan eivät ole oikeutettuja vaaleihin osaaottamaan, eivät saa äänestää. Vaaliluetteloon merkitseminen ei luo eikä perusta henkilölle vaalioikeutta, sen olemassaolo ainoastaan todetaan ja merkitään tulevaa vaalitoimitusta varten. Tämän perusteella henkilö sitten on oikeutettu aktiiviseen vaalioikeuden käyttämiseen. Vaaliluetteloon merkitseminen on olemassaolevan, aineellisista edellytyksistä riippuvan vaalioikeuden käyttämisen ehto. Vaaliluetteloon merkitseminen tekee henkilön muodollisesti vaalioikeutetuksi. Edellytyksenä tähän on henkilön aineellinen vaalioikeus. Mutta poikkeustapauksissa voi sattua, että vaaliluetteloon on muodollisesti vaalioikeutettuna otettu henkilö, jolla ei ole aineellista vaalioikeutta, yhtä hyvin kuin sekin, että siitä on jätetty pois aineellisesti vaalioikeutettu. Kun vaaliluettelon merkitys näin ollen on siinä, että vaaliluettelo järjestää kunnan jäsenen suhteen määrättyyn vaalitoimitukseen, on teoreettisesti väärin antaa tälle teknilliselle aputoimenpiteelle määräävää merkitystä sellaisen kysymyksen ratkaisemisessa, joka ei ole yhteydessä vaalioikeuden käyttämisen kanssa. Kelpoisuudella tulla valituksi esim. kunnanvaltuutetuksi toiselta puolen ja aineellisella vaalioikeudella toiselta puolen on sen sijaan hyvin perusteltu asiallinen yhteys. On oikein ja tarkoituksenmukaista, kun kunnanvaltuutetuksi tai kunnallislautakunnan jäseneksi valitsemisen ehtona on se, että henkilö itse on oikeudellisesti siinä asemassa, että hän täyttää kunnan äänivaltaiselle jäsenelle asetetut vaatimukset. Samaa ei voisi sanoa sellaisesta ehdosta, että hänen olisi tullut tosiasiallisesti ottaa osaa viimeksi toimitettuihin vaaleihin tai olla osanottoon oikeutettu. Paitsi sitä, että tällainen ehto ei ole juriidisesti hyvin perusteltavissa, kuten edellä on osoitettu, olisi se tarkoituksenmukaisuuden kannalta katsoen varsin haitallinen. Poikkeustapauksessa näet saattaa sattua, että vaaliluetteloon syystä tai toisesta otetaan vaalioikeutettuna henkilö, joka ei täytä vaalioikeutetulle laissa asetettuja vaatimuksia. Jos nyt asetutaan sille kannalle, että vaalikelpoinen on henkilö, joka on merkitty vaalioikeutettuna viimeksi vahvistettuun vaaliluetteloon, joudutaan siihen, että vaaliluetteloon otettu aineellista vaalioikeutta vailla oleva henkilö, esim. alaikäinen, holhouksenalainen, kansalaisluottamusta vailla oleva y.m.s. olisi vaalikelpoinen, mikäli hän muut edellytykset täyttää, koko seuraavan vaalikauden ajan. Tällainen ei luonnollisestikaan ole voinut olla lainsäätäjän tarkoitus. Tästä absurditeetista ei kuitenkaan vapauta mikään muu kuin tulkinta aineellisesta vaalioikeudesta vaalikelpoisuuden edellytyksenä. Vaalikelpoisuus on määrättävä vaalihetken mukaan. Jos henkilö on vaalihetkellä ollut vaalioikeutettu, hän on silloin myös vaalikelpoinen, mikäli hän täyttää muut vaalikelpoisuuden ehdot. Vaalin jälkeen henkilö voi kuitenkin kadottaa aineellisen vaalioikeutensa vaalikauden aikana, kun sen sijaan muodollista vaalioikeuttaan hän ei voi kadottaa, vaikka sen aineellisia edellytyksiä ei enää olisikaan olemassa, ennenkuin uusi vaaliluettelo on laadittu ja lainvoimaisena hänen kohdaltaan vahvistettu. Jos vaalikelpoisuus on riippuvaisuussuhteessa muodollisesta vaalioikeudesta, ei esim. kunnanvaltuutettu, joka on vaalikauden aikana kadottanut jonkin vaalioikeutensa aineellisista edellytyksistä, esim. menettänyt Suomen kansalaisuuden tai muun kuin todistetun varattomuuden takia jättänyt suorittamatta kahden lähinnä edellisen vuoden kunnallisveronsa tai tuomittu kansalaisluottamuksensa menettäneeksi, ole velvollinen eroamaan valtuustosta, koska hän näistä vaalioikeuden välttämättömistä edellytyksistä huolimatta olisi vaalikelpoinen uuden vaaliluettelon vahvistamiseen saakka. Jos sen sijaan vaalikelpoisuus riippuu aineellisesta vaalioikeudesta, on kunnanvaltuutettu, joka on kadottanut jonkin vaalioikeutensa edellytyksistä, katsottava menettäneen vaalikelpoisuutensa ja joutuvan eroamaan valtuustosta. Näin onkin yleisesti meillä menetelty. Kysymys muodollinenko vai aineellinen vaalioikeus on hyväksyttävä kunnallisen vaalikelpoisuuden edellytykseksi sillä tavoin kuin siitä laissa säädetään, olisi vailla sanottavaa käytännöllistä arvoa, jos ratkaisun vaikutus rajoittuisi niihin verrattain harvoihin tapauksiin, jolloin joku vaalioikeutettu on jäänyt vaaliluetteloihin ottamatta tai niihin on otettu vaalioikeutettuna henkilö, jolla ei ole aineellista vaalioikeutta. Sitä vastoin sillä seikalla, onko aineellisen vaalioikeutensa vaalikauden aikana kadottanut kunnallinen luottamusmies edelleen vaalikelpoinen vaalikautensa loppuun, on jo suurempi käytännöllinen merkitys. Mutta käytännölliset haitat kunnallisen vaalikelpoisuuden sitomisesta muodolliseen vaalioikeuteen ovat muissakin suhteissa varsin suuret. Kun meillä kunnalliset vaalit suoritetaan ainoastaan joka kolmas vuosi, laaditaan vaaliluettelotkin samoin joka kolmas vuosi. Vaaliluettelojen laatimisen väliajalla kuntaan muuttanutta henkilöä ei voitaisi, jos muodollisesta. vaalioikeudesta pidetään kiinni, valita kunnallisiin luottamustehtäviin ennen uuden luettelon valmistumista. Niinpä vuoden 1933 alussa ei tämän mukaan saisi kunnalliseen tehtävään valita vuonna 1930 kuntaan muuttanutta tai vuonna 1930 täysikäiseksi tullutta henkilöä, koska he eivät olleet olleet merkittyjä vuonna 1930 laadittuihin kunnallisiin vaaliluetteloihin. Tämä ei voi olla oikein. Kaiken edelläesitetyn nojalla tulemme siis siihen johtopäätökseen, että kunnallisen vaalikelpoisuuden edellytyksenä on aineellinen vaalioikeus, siis se, että henkilö täyttää mkl. g ja kkl. 10 :ssä säädetyt vaalioikeuden aineelliset edellytykset. Vaalikelpoinen voi siis olla sellainenkin henkilö, joka ei ole vaaliluettelossa, kunhan hän vaalin aikana täyttää vaalioikeuden saamiselle asetetut ehdot ja on muutoinkin vaalikelpoinen. Lopuksi viittaamme erääseen kvl:n kohtaan, jossa vaalikelpoinen-sanaa on käytetty sellaisessa yhteydessä, että ei voi olla epäilystäkään, etteikö siinä ole kysymys aineellisesta vaalioikeudesta vaalikelpoisuuden edellytyksenä. Kvl. 3 :ssä säädetään, että vaalivuoden kesäkuussa on valittava keskus- ja vaalilautakunnat kunnan vaalikelpoisista jäsenistä. Kun tämä vaali suoritetaan jo kesäkuussa, jolloin vaaliluetteloita sinä vuonna toimitettavia vaaleja varten ei vielä ole valmistettu, täytyy valtuuston tutkia valittavien kelpoisuus keskus- ja vaalilautakuntiin yksinomaan aineellisen vaalioikeuden kannalta. Vaalikelpoinen-sana tässä yhteydessä tarkoittaa siis henkilöä, joka on kunnassa asuva ja vaalioikeuden asialliset ehdot täyttävä, eikä ole vaalikelpoisuuden rajoitusmääräysten alainen. Lisäksi on kysymyksen arvostelussa huomioonotettava, että vaaliluettelot eivät aina vielä siihen aikaan, jolloin keskuslautakunnat tutkivat valitsijayhdistyksen perustajien vaalioikeutta, ole lopullisesti vahvistettuna, sillä niihin voi tulla maaherran ja Kho:n päätösten perusteella muutoksia^1). Toinen vaalikelpoisuuden edellytys on se, että henkilön tulee olla kunnassa asuva. Tällä tarkoitetaan tosiasiallista asumista. Jos siis henkilö on muuttanut kunnasta pysyväisesti pois, hän on vaalikelpoisuutta vailla, vaikkapa olisikin tullut kunnassa hengillekirjoitetuksi. Kirkonkirjoihin merkitsemisellä ei ole merkitystä tässä suhteessa. P o i k k e u s: Kunnan tilintarkastajaksi voidaan mkl. 10 §:n 1 mom. kkl. 11 §:n 2 mom. mukaan valita toisessakin kunnassa asuva Suomen kansalainen, jos hän siihen suostuu. Vuokralautakunnan puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtajaksi voidaan valita myös muu kuin kunnassa asuva henkilö, jos hän muuten on vaalikelpoinen ja suostuu toimen vastaanottamaan (asetus torpan y.m. vuokrauksesta 12/3 1909, 61 2 mom.). -------- 1) Selonteko vaalioikeudesta vaalikelpoisuuden edellytyksenä on tässä suhteellisen laaja, koska käytännössä jatkuva epävarmuus tässä tärkeässä kysymyksessä vaatii perusteltua kannanottoa. -------- Valtiojärjestyksen vastainen toiminta. Lailla 31/7 1930 lisättiin mkl. 10 §:ään 2 momentti ja kkl. 11 §:ään 4 momentti, joiden kummankin sisältö on seuraava: "Vaalikelpoinen ei kuitenkaan ole se, joka kuuluu sellaiseen yhdistykseen, järjestöön tai muuhun yhteenliittymään, joka toimii Suomen valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen väkivaltaiseksi kumoamiseksi tahi tarkoittaa tällaisen toiminnan edistämistä tai tukemista välillisesti tai välittömästi, taikka joka kolmen lähinnä edellisen vuoden kuluessa on työskennellyt sellaisen yhteenliittymän hyväksi tai muulla tavoin edistänyt mainittuun tarkoitukseen tähtäävää toimintaa." Esittäessään v. 1930 valtiopäiville eduskunnan ylläolevassa muodossa sittemmin hyväksymän poikkeussäännöksen hallitus perusteli esitystään seuraavasti: "Niiltä henkilöiltä, joita kansalaiset valitsevat edustajikseen valtiopäiville tai valitsemaan valtionpäämiestä tai kuntien valtuutettuina hoitamaan kunnallisten yhdyskuntain asioita, on täydellä syyllä vaadittava, että he kansalaisina ovat kaikin puolin nuhteettomia ja että heidän lojaalisuutensa valtiojärjestystä ja yhteiskuntaa kohtaan on kaiken epäilyksen yläpuolella. Kun kuitenkin valtiollista ja kunnallista vaalikelpoisuutta koskeva lainsäädäntö on tehnyt mahdolliseksi, että eräät voimassaolevalle oikeus- ja yhteiskuntajärjestykselle vihamieliset piirit ovat sekä kansaneduskuntaan että kunnallisiin valtuustoihin edustajikseen asettaneet henkilöitä, jotka ulkoapäin tulevan vaikutuksen alaisina pyrkivät välittömästi tai välillisesti, tuhoten kansalaisvapauden, väkivaltaisesti kumoamaan oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksemme, ja kun tällainen asiaintila on valtiolle ja yhteiskunnalle arvoton ja on jo aiheuttanut laajoissa kansalaispiireissä levottomuutta, on näyttänyt tarpeelliselta muuttaa lainsäädäntöä siten, että tällaisilta henkilöiltä, joiden valtakunnallinen ja yhteiskunnallinen epäluotettavuus on ilmeinen, joskaan heidän toimintansa ei aina olisi rangaistavissa, otetaan mahdollisuus toimia valtion ja kuntain tehtävissä". (V. 1930 valtiopäivät, hallituksen esitys n:o 55). Ne tapaukset, joissa henkilöt valtio- ja yhteiskuntavastaisen toimintansa vuoksi ovat vaalikelpoisuutta vailla, voidaan jakaa kahteen eri ryhmään. Ensimmäisen ryhmän muodostavat ne tapaukset, jotka käsittävät sellaiseen yhdistykseen, järjestöön tai muuhun yhteenliittymään kuuluvat henkilöt, joka toimii Suomen valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen väkivaltaiseksi kumoamiseksi tahi tarkoittaa tällaisen toiminnan edistämistä tai tukemista joko välillisesti tai välittömästi. Kun kysymykseen tulee näin ollen paraikaa kestävä jäsenyys valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen väkivaltaista kumoamista tarkoittavassa tai edistävässä yhteenliittymässä, jollaiset jo yksin yhdistyslain mukaan ovat kielletyt, on tällä vaalikelpoisuuden menetysperusteella merkitystä nyttemmin enää vähäisessä määrässä. Toiseen ryhmään taas kuuluvat ne, jotka kolmen lähinnä edellisen vuoden aikana ovat työskennelleet ylempänämainitunlaisen yhteenliittymän hyväksi taikka muulla tavoin edistäneet mainittuun tarkoitukseen tähtäävää toimintaa. Tämän säännöksen nojalla muutkin kuin mainitunlaiseen järjestöön paraikaa kuuluvat jäsenet on katsottava vaalikelpoisuutensa menettäneeksi, mikäli he ovat toimineet sillä tavoin, että sen on katsottava täyttävän tässä mainitut edellytykset. Mutta on huomattava, että vaalikelpoisuuteen vaikuttavan toiminnan on täytynyt tapahtua ei aikaisemmin kuin kolmen lähinnä edellisen vuoden kuluessa. Tarkoitetaanko tällä aikamääräyksellä sitä, että aika on laskettava kulloinkin 3 vuotta taaksepäin siitä päivästä, jolloin vaalikelpoisuutta tarkastetaan, vaiko sitä, että aika on määrättävä 3 jo päättyneen kalenterivuoden mukaan? Verrattaessa tätä määräystä mkl. 9 §:n 2 mom. 2 kohdan ja ja kkl. 10 §:n 2 mom. 2 kohdan säännökseen (verojen maksamatta jättäminen kahden lähinnä edellisen vuoden aikana), näyttää jälkimmäinen vaihtoehto oikeammalta. Niinpä siis v. 1933 kunnallisvaalissa olisi vaalikelpoisuus tarkastettava vuosien 1930, 1931 ja 1932 sekä tietysti 1933 toiminnan mukaan. Vuotta 1930 aikaisempi toiminta ei sitä vastoin tule kysymykseen (47) . Kun käytännössä sovelletaan edelläjäljennettyä mkl. 10 §:n 2 momentin ja kkl. 10 §:n 4 momentin säännöstä, on syytä pitää mielessä, että se on poikkeussäännös, jota, kuten poikkeussäännöksiä yleensä, on tulkittava ahtaasti. Vaalikelpoisuuden erikoiset ehdot. Edellä on selostettu vaalikelpoisuuden yleiset edellytykset, jotka siis vaaditaan jokaiselta kunnalliselta luottamushenkilöltä. Poikkeuksena on vain kunnan tilintarkastaja ja vuokralautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Mutta kaikki nämä edellytykset täyttävät henkilöt eivät ole eräisiin kunnallisiin luottamustehtäviin vaalikelpoiset, vaan niihin vaaditaan lisäksi asetettujen erikoisten ehtojen täyttäminen. Lainsäätäjä on näet harkinnut, että eräät kunnalliset tehtävät vaativat siinä määrin joko erikoisten olosuhteiden tai ammattien tuntemista taikka sellaista asemaa ja itsenäisyyttä, että niiden täyttämiselle on asetettu erikoisvaatimukset. Luettelemme ne alempana: 1) Kaupungin valtuustoon ei jäseneksi saa valita maaherraa, lääninsihteeriä, lääninkamreeria, varalääninsihteeriä, varalääninkamreeria, poliisilaitoksen virka tai palvelusmiestä, eikä virallista syyttäjää, ei myöskään kaupunginjohtajaa ja apulaiskaupunginjohtajaa eikä kaupunginhallituksen-alaisena toimivaa virka- tai palvelusmiestä taikka lautakunnan alaista, toimestaan tilivelvollista virka- tai palvelusmiestä (kkl. 11 § 2 mom.)^1). 2) Maalaiskunnan kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi ei saa valita kruununvoutia, nimismiestä, poliisia eikä ulosottoapulaista (mkl. 13 § 2 mom.). 3) Kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi, varapuheenjohtajaksi tai jäseneksi ei saa valita kihlakunnantuomaria, kruununvoutia, nimismiestä, poliisia tai ulosottoapulaista, ei myöskään kunnallislautakunnan tai kunnan hallintoa varten asetetun muun hallintokunnan virka- tai palvelusmiestä, joka on velvollinen tekemään toimestaan tiliä^2) (mkl. 45 § 2 mom.). 4) Kunnanvaltuuston puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana ei voi toimia kunnallislautakunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja tai jäsen, ja päinvastoin. Jos valtuuston puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja valitaan kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi, varapuheenjohtajaksi tai jäseneksi, on hänen erottava valtuuston puheenjohtajan toimesta. Samaten, jos kunnallislautakunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja tai jäsen valitaan valtuuston puheenjohtajaksi tai varapuheenjohtajaksi, hänen tulee erota kunnallislautakunnasta (mkl. 13 § 4 mom. ja 47 ). -------- 1) Että palomestari on vaalikelpoinen kunnallisiin luottamustehtäviin, osoittaa Kho 1926 II 1377. 2) Kts. tästä tarkemmin Kekkonen, Kunnallislautakunnan jäsenistä, Maalaiskunta 1929, s. 161 ja ss. -------- 5) Asutuslautakuntien jäsenistä tulee puolet olla torppain tai mäkitupa-alueiden haltijoita tai näistä alueista muodostettujen itsenäisten tilojen tai asutuslainsäädännön alaisten ja niihin verrattavien tilojen omistajia ja toiset puolet muiden tilojen omistajia, haltijoita tai hoitajia (laki maalaiskuntien asutuslautakunnista 5/5 1925, 3 §). 5) Vaalikelpoinen holhouslautakunnan puheenjohtajaksi ja jäseneksi on jokainen kunnassa asuva mies, joka on täyttänyt viisikolmatta vuotta ja on oikeutettu hallitsemaan itseään ja omaisuuttaan, ei kuitenkaan paikkakunnan alioikeuden jäsen (siis ei esim. kihlakunnanoikeuden lautamies), ei se, joka on luovuttanut omaisuutensa velkojilleen eikä voi näyttää päässeensä vapaaksi heidän vaatimuksistaan, eikä se, joka on kansalaisluottamusta vailla, eikä myöskään se, joka on laillisen tuomion nojalla kelvoton maan palvelukseen tai toisen asiaa jamaan (holhouslaki 19/8 1898, 5 §). 6) Vaalikelpoinen vuokralautakunnan puheenjohtajaksi, varapuheenjohtajaksi tahi jäseneksi on jokainen kunnassa asuva henkilö, joka on tullut 25 vuoden ikään ja hallitsee itseään ja omaisuuttaan, ei kuitenkaan se, joka on kansalaisluottamuksensa menettänyt eikä myöskään se, joka lainvoimaisen tuomion nojalla on kelvoton maan palvelukseen tai toisen asiaa ajamaan (asetus torpan y.m. vuokrauksesta 1213 1909, 61 § 1 mom.). 7) Vaalikelpoinen kihlakunnanoikeuden lautamieheksi (valtuusto asettaa kolme ehdokasta kuhunkin lautamiespiiriin) on kunnassa asuva rehellinen mies, joka on tullut 25 vuoden ikään ja voidaan valita kunnallisiin toimiin; ei kuitenkaan se, joka ruumiinvian tahi sairauden takia on lautamiehentoimen täyttämiseen sopimaton, eikä se, jolla on valtion virka, eikä myöskään se, joka virkavirheestä on erotettu lautamiehen- taikka muusta yleisestä toimesta (asetus kihlakunnan-lautakunnasta 25/1 1886, 2 § 2 mom.). 8) Taksoituslautakuntaan on valittava, mikäli mahdollista, sekä kiinteistön- ja maanomistajia, että myös elinkeinonharjoittajia ja muita kunnan jäseniä (mka 80 § 2 mom.). |