6.12.1962 Helsingissä

ENNAKKOLUULOTTOMUUS JA

AVARAKATSEISUUS

Pyydän lausua parhaat kiitokset siitä, että te taas olette itsenäisyyspäivänämme saapuneet tervehtimään tasavallan päämiestä. Se on kaunis ja ymmärtääkseni hyödyllinen tapa, se osoittaa kuinka lähellä isänmaan kohtalot ovat ylioppilaspiirien sydäntä. Te mainitsitte puheessanne ylioppilaan velvollisuudesta huolehtia siitä, että itsenäisyytemme pohja lujittuu myös yhteiskunnallisten uudistusten avulla. Tänä päivänä Messuhallissa pitämässään puheessa pääministeri tarkastellessaan itsenäisyytemme voimassa pitämisen edellytyksiä mainitsi, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin rengas. Tämähän on itsestään selvä asia, ja joutuu usein kysymään, miksi sittenkin historian kuluessa usein onnettomuuksia on sattunut sen vuoksi, että heikoin rengas on pettänyt. Siihen on tietysti joka kerta selitys olemassa: me ihmiset arvioimme asioita eri tavalla, meillä on oma tärkeysjärjestyksemme asioille, ja väärä arviointi johtaa helposti siihen, että lujanakin pidetty ketju pettää sen vuoksi, että siellä on heikko rengas, jota ketjun rakentajat eivät ole osanneet arvata olevan olemassakaan. Meidän oma yhteiskuntamme on myös ketju, jonka olemassaolo riippuu sen heikoimmasta renkaasta, eikä meidän tarvitse kuvitella tänä päivänä, jolloin olosuhteet maassa minun ymmärtääkseni ovat suhteellisen hyvät ja tulevaisuus näyttää suhteellisen varmalta, että meillä ei olisi myös heikointa rengasta. Mikä tämä heikko rengas on, siitä voidaan olla eri mieltä, mutta erittäin suurta mielihyvää tuntien kuulin teidän puheessanne maininnan yhteiskunnallisista uudistuksista. Minä olettaisin, että myös heikko rengas meidän yhteiskunnassamme vakavien aikojen sattuessa tulee esille. Se on syntynyt sen vuoksi, että me emme ole rohjenneet tehdä riittävän voimakkaita yhteiskunnallisia reformeja, koska olemme kenties ajatelleet itseriittoisuudessamme, että kaikki on hyvin. Ylioppilasnuorison tehtävänä tällaisena aikana on huolenpito siitä, että se omassa keskuudessaan kasvattaa avarakatseisuutta ja ennakkoluulottomuutta, jotka ovat edellytyksenä siihen, että voidaan havaita rehellisesti, minkälainen yhteiskunta on ja missä kohden saattaa sen heikoin rengas esiintyä. Minä olen mielihyväkseni havainnut, että ylioppilaskunta pyrkii kasvattamaan jäsenistössään juuri tällaista ennakkoluulottomuutta, rehellisyyttä, avarakatseisuutta ja suvaitsevuutta. Ne ovat eräät tärkeät edellytykset sille, että me voimme oikein arvioida yhteiskuntamme voiman ja yhteiskunnassamme esiintyvät puutteellisuudet ja olemme myös valmiit ennakkoluulottomasti ja vanhoista tottumuksista poiketen ryhtymään toimenpiteisiin epäkohtien korjaamiseksi. Toivon sydämestäni, että tämä henki ylioppilasnuorison keskuudessa kasvaa, koska ymmärrän, että se on eräs edellytys sen työn onnistumiselle, jota ylioppilasnuoriso joutuu suorittamaan suomalaisessa yhteiskunnassa silloin, kun se asettuu paikalleen yhteiskunnan palvelukseen. Lausun vielä kerran sydämelliset kiitokset teidän käynnistänne. Mielihyvin olen kuunnellut teidän vakuutustanne ylioppilasnuorison tahdosta tehdä työtä maan itsenäisyyden hyväksi, ja toivotan teille siinä pyrkimyksessä parasta menestystä.

1.1.1963 radiossa