Voi vahva hävitä ja heikko voittaa

Suomen Urheilulehti 65/4.8.1928

Viime torstai-iltana yritteli kuulema aurinkokin paistaa synkkien pilvien lomitse. Mutta kukapa isänmaallinen suomalainen, sanoman saavuttua Penttilän keihäänheittohäviöstä, olisi tuota huomannut. Silmiä samensi ja koko maailma ynnä taivas näytti surullisen harmaalta. Mieliala oli painunut alas kuin jäiseen veteen pudonneen koiran häntä. Larvan loistelias ja hyvin laskettu voitto ei kyennyt poistamaan masennusta. Ja jos Larvakin olisi hävinnyt, silloin Suomi olisi räjähtänyt. Niinkuin Tiutisten höyrypannu. Mitenkäs jätkät ennen siunailivat: "pojat, pojat, Suomi on latingissa".

Helsingin kaduilla ei kuulunut torstai-iltana riemuhuutoja. Ihmiskunta käveli synkkänä, niinkuin itsemurhantekijä astelee Imatralle, niin saapasteli Helsingin asujamisto pitkin sateenkastelemia katujaan. Joku huligaanin ulvahdus Espiksellä ei saanut vastakaikua, se katkesi omaan mahdottomuuteensa. Parhaiten kuvasi tilannetta se urheilunystävä, joka Urheiluaitan ikkunan takana seisoskelevalle joukolle ehdotti, että huudettaisiin synkkämielisellä ja raskaalla äänellä, mutta kuitenkin kaikuvasti kolmikertainen perkele. Mutta yleisö oli niin seipäänheittäjiemme häviön turruttama, ettei näinkään mainio ehdotus saavuttanut kannatusta.

Kun kolmesta varmasta kultamitalista ei tullut kuin risat, niin ei ihme, jos synkäksi vetää ihmismielen ja rinnan. Saattoi sanoa runoilijan sanoilla, että "veli Murhe on istunut pöytääni". Vaikka kieltää ei sovi, että murheen maljassa oli iso ilon kryyni. Taas se Larvan juoksu. Mahtoi siinä suomalaisten sydän heilua kurkunpään ja housunliitingin välillä, kun Larva vielä viimeiselle sivulle tultaessa oli lujasti Latomäestä [Jules Ladomeque] jälessä.

Kuulin Helsingin kadulla kahden "vasenkätistä" puhuvan miehen keskustelevan. Tietysti keihäs-Einon häviöstä. Toinen kertoi, että hän oli varustautunut kolmea kultamitalia juhlimaan "kolmella tähdellä". Mutta että hän nyt heittää pois moiset ajatuksetkin, kun mitaleita tuli vain yksi. Toinen ehätti kysäsemään, heittääkö hän pois "kolme tähteäkin", johon se toinen vastasi, että hän odottaa jäljellä olevia kolmea kultamitallia, tai neljääkin. - Sellaista mitä kuulee Helsingin kaduilla tähän maailman aikaan ja olympialaishumussa.

Tuuloksen Visin puolestakin on raha alla. Muutamalla sentillä menee kullat ja hopeat pois Suomen Tampereelta ja koko Euroopasta. Villellä on ollut niin huono tuuri monta kertaa, ettei se enää ole tosikaan. Maailmanennätystä ei maailman paras ja varmin kolmiloikkaaja vain ole saanut nimiinsä ja olympialaisen kultamitalin vain yhden ainoan kerran. Kyllä se jurnuttaa minua jos Sinuakin, veli Ville! Mutta eläpä piruuttasikaan usko vielä tähän. Pane koipesi taas muutaman vuoden perästä kuumaan pyttyyn ja yritä taas. Muista alati, että ahkeruus kovan onnen voittaa.

Perjantaipäivä toi sitten ilosanoman tullessaan. Sähkösanoma saattoi meille tuhkassa istuville tiedon, että Onni Pellinen on voittanut ylivoimaisesti työllä Calle Westergrenin, Pohjolan Leijonan y.m., y.m., y.m. Miehen, johon Suomen pojan käpälä ei ole pystynyt. Ja kerskutin, joka olympialaisiin mennessään sanoi, kuultuaan Pellisen joutuvan häntä vastaan, juoksevansa Pellisen nurin matolla. Terve! Onni-poika pistikin hänet nurin ja selälleen, vaikka valitettavasti maton ulkopuolella. Mutta sekin meille riittää.

Mitä muuta tahansa perjantaipäivä tuo tullessaan, niin muistettakoon sentään, että läntisen naapurin varmin kultamitalimies sai meikäläisen pojan kynsissä tanssia niinkuin tanssitettiin. (Vaikka eräs lohduton mies sanoikin, kuultuaan Pellisen voitosta, että se oli niinkuin olla pitikin ja niinkuin näissä olympialaisissa näkyy käyvän kautta linjan, että huonompi voittaa). Se on vain osittain oikea väite, tähän mennessä keihäänheittoon ja kolmiloikkaan nähden oikea. Mitä, puhuiko joku vielä kiekonheitosta?

Murheellisinta tuossa keihäänheitossa oli se, että voitto meni riikinruotsalaiselle Lunkvistille. Kyllä siitä riittää Tukholman lehdillä kehumista. Lemmingin urotyöt palautetaan mieliin, varmasti Viden voitotkin, punssin kauppa käy kuin siimaa. Suomalaisten ei auta muu kuin ajatella, että voisihan tuo Lunkvisti olla nimensä puolesta vaikka suomalainen, ja hyväkin suomalainen.

Mutta en malta olla sanomatta, että Lindströmin poisjäänti loppukilpailuista ei tuntunut pahalta.

Ja että Kivi heittää tänä kesänä uuden maailmanennätyksen. Ei sen pojan päätä palella, se vain yrittää.

Känä