Landespräsident.

Kiistaa näyttää taas aiheuttavan - kuten monesti ennenkin - voimiksi tulevien maaherran virkojen täyttäminen. Lappi on nyt lähinnä, mutta siinä sivussa jo mieluillaan Kymin läänin pääjohtajan paikkaa, vaikka se avautuu vasta parin vuoden päästä.

Kerran pitäisi oikein tutkiskella, millainen tämä maaherran virka todella on. Onko maaherralla läänissään ja valtakunnassa niin mahtava valta-asema, että puolueiden on maaherroiksi työnnettävä parhaita miehiään? Vai voisiko tehtävä tulla menestyksellisimmin hoidetuksi korkean koulutuksen ja pitkän virkakokemuksen antamin luotettavin eväin?

Edellä tuli sanotuksi, että puolueet tyrkyttävät parhaita miehiään maaherroiksi. Täsmällisesti ottaen asia ei aina taida olla tämä. Jos sanotaan, että puolueet pyrkivät täyttämään maaherran virat sille, siis puolueelle, sopivimmilla jäsenillään, niin sitä vastaan voi tuskin huomautuksia tehdä. On aivan tarpeetonta käydä tässä esimerkein todistamaan, että joskus puolueen kannalta on sopivin sellainen henkilö, joka halutaan saada kunnallisesti pois politiikasta. Maaherran virka on tällöin mahdollisimman arvokas perääntymispaikka. Toisinaan taas voi syntyä tilanne, että joku puolueen vanha uskollinen palvelija tuntee olevansa kutsuttu maaherran virkaan, jolloin hänelle on paikka annettava, jotta ei syntyisi suuttumusta ja turhaa riitaa puolueen piirissä. Mutta kieltämättä on käynyt myös niin, että kun puolue on lähettänyt todella parhaan paikalliset olot hallitsevan miehensä kuvernöörin tuolin haltijaksi, perästäpäin saadaan päätöstä katua. Lääni on voittanut, mutta puolue hävinnyt.

Sama, mitä edellä on sanottu maaherrojen paikoista, soveltuu joihinkin muihinkin korkeisiin virkoihin, joissa ei vaadita muuta erikoispätevyyttä kuin se, minkä voi saavuttaa eduskunnassa ja politiikassa. Esimerkkeinä voidaan mainita johtoportaan tehtävät esim. kansaneläkelaitoksessa, alkoholiliikkeessä, veikkaustoimistossa yms.

Käydäksemme vastaamaan alkupuolella esitettyyn kysymykseen maaherran tehtävän luonteesta, voitaneen aloittaa siitä, että maaherra, oli hän kuinka etevä tahansa, joutuu hyvin suuressa määrin turvautumaan virkamiestensä apuun, tai tarkemmin sanoen, normaalisissa asioissa päättämään kuten virkamies on ehdottanut. Pääosaltaan maaherran tehtävät ovat yksitoikkoista hallinnollisten ratkaisujen tekemistä. Kun varsinkin viime vuosina lääninhallitusten tehtäväpiiri ja sen mukana virkamieskunta ovat kasvaneet aivan uusiin mittoihin, niin varsinkin arkipäiväisen hallinnon ulkopuolelta tulleen henkilön on hyvin vaikeaa hallita hänelle avautuvaa tehtäväkenttää. Mutta luottamalla hyviin virkamiehiin hallintokäytännölle vieraskin mies selviää ehkäpä suorastaan hyvin toimissaan.

Puolueiden kannalta katsoen on tietenkin tärkeää, että lääniä ja sen asukkaita edustava läänin korkein viranomainen on oma mies. Se nostaa puolueen arvonantoa. Se herättää asukkaiden luottamusta puolueeseen, mikä on tärkeä seikka esimerkiksi valtiollisissa vaaleissa. Ja todella asianlaita on se, että maaherra on käytännöllisesti katsoen tärkeä ja henkilöstä riippuen vaikuttava edustusmies (tai nainen) lääniä koskevissa kysymyksissä.

Saattaisi olla paikallaan, että tämä näkökohta otettaisiin ratkaisevaksi, kun maaherran viran luonnetta arvioidaan ja maaherran paikkoja täytetään. Olisi suoraan määrättävä, että maaherra vapautetaan lääninhallituksen juoksevista virkatehtävistä, jotka delegoitaisiin virkamiehille niin suuressa mitassa kuin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Maaherrasta tulisi tehdä entistä enemmän läänin asukkaiden luottamusmies ja läänin edustaja ulospäin. Tosin maaherran tulee säilyttää asemansa myös hallituksen luottamusmiehenä läänissä, mutta mitenkään toistensa kanssa ristiriitaisia nämä tehtävät eivät tulisi olemaan.

Jos maaherran viran luonne muuttuisi ensi sijassa luottamus- ja edustustehtäväksi, maaherran nimittämisen pitäisi tapahtua nykyisestä poikkeavalla tavalla. Nyt maaherran nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston ehdotuksesta. Ennen kuin valtioneuvosto saa ehdokkaansa selville, on siitä käyty pitkät ja usein hyvin vaikeat neuvottelut hallituspuolueiden kesken. Onpa maaherran nimitys saattanut olla osa nippuratkaisua, joka on käsittänyt laajan eri hallinnonaloille ulottuvan nimityskierroksen. Jos luotaisiin uusi järjestelmä, jonka mukaan maaherra on ensi sijassa läänin asukkaiden luottamusmies, ei edellä kuvattu kaupankäynti enää olisi lainkaan paikallaan - miten hyvin se on paikallaan nykyisten olosuhteiden aikana jää tässä tarkastelun ulkopuolelle.

Maaherra tulisi valita kansanvaalilla. Sillä tavalla hän alusta alkaen tulisi olemaan läänin asukkaiden luottamusmies. Sen perusteella hän saamansa valtuutuksen perusteella voisi arvovaltaisesti puhua läänin puolesta ja edustaa lääniä.

Tämä maaherran valinta läänissä toimeenpannulla yleisellä äänestyksellä ei ole mikään uusi asia. Sitä on vuosien mittaan usein esitetty, mutta syystä tai toisesta hallitukset taikka ministeriöt eivät ole sitä ottaneet varteen. Jos jokin porukka saisi päähänsä valita lähetystöön kovasanaisia miehiä puhumaan hallitusherroille maaherran valitsemisen puolesta kansanvaaleilla, niin ehkä se olisi hyödyllinen ja tuloksiin johtava teko.

Mutta on muistettava, että maaherra ei ole enää se satuhahmo, jollaisia tsaarin ajan kuvernöörit olivat. Viran merkitys ja arvo ovat ajan paineessa kutistuneet.

Onhan meillä toki tasavallankin aikana ollut suuria maaherroja. Lapin läänissä Hillilä.

Kun saksalaiset tulivat keväällä 1941 Lappiin, joutui maaherra Hillilä hoitamaan siviilielämän yhteydet heidän kanssaan ja edustamaan maan hallitusta heitä koskevissa siviiliasioissa.

Ensimmäinen asia oli vakiinnuttaa Lapin saksalaisten saksankieleen Lapin maaherran virkanimitys. Maaherraa vastaavan viran hoitaja Saksassa on Landeshauptman, maakuntakapteeni tai mitä se sananmukaisesti käännettynä lienee. Hillilä tiesi tämän, mutta etsi kuitenkin sanakirjoista parempaa, hänelle sopivampaa virkanimitystä. Turhaan. Landeshauptmann oli ainoa, minkä hän löysi. Mutta sillä virkanimellä - arveli Hillilä - ei pitkälle päästä saksalaisten kenraalieverstien ja kenraaleiden kanssa. Ja niin Hillilä päätti, että maaherra on saksaksi Landespräsident, läänin presidentti. Ainakin Lapin läänissä.

Hillilä hoiti maaherran viran Landespräsidenttinä niin suurella arvovallalla, että Suomi oli kova sana korkeimpienkin saksalaisten käsityksissä. Sodan aikana. Lapissa.