4.12.1954 Nivalassa

KAISA KALLION MUISTOLLE

Kun tänään saatamme presidentinrouva Kaisa Kallion hänen viimeiselle matkalleen, täyttää mielemme syvä kaipauksen ja kiitollisuuden tunne. Me kaipaamme hyvää, harmonista ihmistä ja muistamme kiitollisina elämäntyön, jollaisen suorittaminen on suotu vain harvoille. Eivätkä nämä tunteet kosketa vain meitä tässä muistotilaisuudessa läsnä olevia, vaan ne tapaavat myös laajat kansalaispiirit kautta maan.

Harvoin kohdistuvat kaipaus, kiitollisuus ja ihaileva kunnioitus niin jakamattomina ja säröttöminä jonkun henkilön muistoon kuin ne kohdistuvat Kaisa Kallioon. Harvoin on joku henkilö niin täydesti saanut ympäristönsä ja oman kansansa myötätunnon ja ihailun kuin sen sai Kaisa Kallio erityisesti silloin, kun hän joutui toimimaan hänen osakseen koituneessa vastuullisessa ja vaativassa asemassa.

Meillä on täysi syy kysyä, mitkä luonteenominaisuudet tekivät Heikkilän talon emännästä ja tasavallan presidentin puolisosta Kaisa Kalliosta persoonallisuuden, jonka muisto tulee kauniina säilymään Suomen kansan, ei vähiten sen syvien rivien keskuudessa. Näitä ominaisuuksia olivat teeskentelemätön koruttomuus, vapaa luonnollisuus, syvä uskonnollisuus, tosinaisellinen äidillisyys ja sydämellisyys sekä horjumaton uskollisuus omalle synnynnäiselle luonteenlaadulle elämän kaikissa vaiheissa. Kaisa Kalliossa yhdistyivät ne ominaisuudet, jotka tavallinen suomalainen mies ja nainen on tottunut sisällyttämään mielikuvaansa esikuvallisesta naisesta ja perheenemännästä. Kaisa Kalliossa oli väärentämätön annos talonpoikaisnaisen synnynnäistä aateluutta, joka ilmeni sisäisenä ja ulkoisena tasapainoisuutena ja sai aikaan sen, että hän oli aina oma itsensä siitä riippumatta, missä ympäristössä hän eli ja toimi, seurusteliko hän rikkaan vai köyhän, ylhäisen vai alhaisen kanssa. Juuri näiden arvokkaiden ominaisuuksien ansiosta hänestä kehittyi se persoonallisuus, joka tasoitti kaikki ennakkoluulojen muurit ja valloitti itselleen todellisen maan äidin aseman ja maineen.

Meidän ratkaistavissamme ei ole, mikä puoli Kaisa Kallion elämäntyössä on arvostettava tärkeimmäksi ja tuloksellisimmaksi. Me vain tiedämme, että hän ennätti olla maalaistalon pitkäaikainen ja uuttera emäntä sekä kasvattaa suuren ja lahjakkaan lapsijoukon. Mutta hänen ei suotu tyytyä vain tähän osaan, joka on niin monen talonpoikaisnaisen osa ja joka jo sinänsä täyttäisi yhden ihmisen elämäntyölle asetettavat vaatimukset. Tämän lisäksi Kaisa Kallio joutui miehensä Kyösti Kallion rinnalla niihin lukuisiin ja vaativiin julkisiin tehtäviin, jotka pitkäaikaisen eduskunta- ja hallitusmiehen sekä maan päämiehen puolisolle pakostakin tulevat. Tässä yksi syy siihen, miksi myös maamme hallituksella on täysi aihe osoittaa kunnioitusta Kaisa Kallion muistoa kohtaan.

Nyt suuri suomalainen emäntä Kaisa Kallio saa viimeisen leposijansa miehensä, suuren suomalaisen talonpojan rinnalla. Kuten Kaisa Kallio oli valmis äidillisesti tukemaan apua tarvitsevia ja väsyneitä lähimmäisiään, niin kätkee isänmaa hänet, väsyneen matkalaisen, omaan poveensa. Isänmaan multa tarjoaa vapauttavan levon jokaiselle, jonka tahtona on ollut uskollisesti ja vilpittömästi sekä hyvinä että pahoina päivinä täyttää kutsumustehtävänsä asettamat vaatimukset ja velvollisuudet. Kaisa Kalliolla oli tällainen tahto, sen me tiedämme, ja me tiedämme myös sen, mitä on luvattu jokaiselle, joka on loppuun asti uskollinen niin suuressa kuin pienessä. Hänelle on luvattu päivätyön jälkeen hyvä lepo.

Me, ja meidän kanssamme Suomen kansa, jätämme tänään kaipaavin mielin jäähyväiset suurelle suomalaiselle emännälle ja esikuvalliselle maan äidille.