Alakerta.

Sisälläpito: Kaupungin kaunistuslautakunta. Pöllyvaaran näkötornin aukioloajat.

Eipä kenkään kaupungissamme vieraileva saata sellaista uskoa ja totena pitää, jos joku alkuasukas kertoisi, että monen muun merkillisyyden joukossa täällä olisi myöskin kaupungin kaunistuslautakunta toimimassa. Pikemminkin he luulisivat sellaisen olevan löydettävissä historiallisten muinaismuistojen seasta, joko siivottomilta linnanraunioilta tai raatihuoneen salista muiden harvinaisuuksien joukosta. Sillä eihän kukaan tänne muilta mailta vierahilta ja toisilta paikkakunnilta kotimaasta saapunut henkilö voi ajatellakaan, että kaupungissa tällaisessa olisi kaunistus- ja komistuslautakunta, koska ei missään sen puhdistavia sormenjälkiä näy. Ei niin missään.

Ja kuitenkin tuo lautakunta on olemassa, sen voivat todistaa parrakkaan kunnallissihteerimme kuntoonpanemat valtuuston pöytäkirjat. Ne kertovat koruttomalla, mutta sydämeenkäyvällä tavalla, kuinka kaupungin kaukonäköiset isät kerran kokouksessaan vanhan ja kunnioitettavan isommilta veljiltään oppimansa perinnäistavan mukaan valitsivat kaupunkinsa säädyllisestä ulkonäöstä huolehtimaan ja sitä kaikin laillisin keinoin vaalimaan erityisen kaunistusvaliokunnan. Sitä ei ole lakkautetuksi kuulutettu, joten sen täytyy olla olemassa, siitä ei päästä yli eikä ympäri.

Missä tämän hyödyllisen komitean jäljet ovat näkyvissä? Onko se pystyttänyt yläkaupungin valoksi n.k. urheilukentällä olevan mäkirustingin? Sekö myy kaupungin puistoista heinänkasvun? Sekö hoitaa linnanraunioita? Sekö huolehtii, että kosken reunat ovat kunnossa? Senkö asia on valvoa, että linnansaaren rannoille istutetaan sovitut lehtipuut? Ei kai se hoida puistojen kasvullisuutta, sitä paranna, korjaa ja huonoa hävitä? Ei kai sen asia ole Kyynäspäänniemelle johtavaa siltaa korjata sellaiseen kuntoon, että sitä myöten voisi ilman mainittavampaa hengenvaaraa kulkea? Monesta muusta seikasta puhumattakaan.

Ei, se ei niistä yhdestäkään huolla. Se painaa päätä pehkuun, se kuorsaa, vaikka kuinka sitä repisi hereille. Se kyllä nuo tönäykset tuntee, mutta se on viisas, sillä jos nostaisi päätäänkään, jos hiukankaan osoittaisi valveillaoloa, niin töihin siinä pantaisi, ei auttaisi muu. Pantaisi töihin, helteisenä kesäpäivänä ryhdyttäisi rasittamaan kaiken kaunistamisella. Ja siinäkös olisi urakkaa. Parempi painaa innolla päätä pehkuun ja levätä pontevasti. Ei uni mene nuoressa hukkaan.

Antoivat tässä puolisen kuukautta sitten lautakunnalle 10,000 markkaa käyttövaroja ärsykkeeksi, että jos tuo tuosta ottaisi ja ärtyisi töihin. Kierosti ajatellen, että tuo keino ehkä olisi tepsivin nukkuvan hereillesaamiseksi, päätti valtuusto uhrata 10 tuhattamarkkaa kaupungin kauneuden puolesta. Helisteli rahakukkaroa toisessa kädessä, mutta selän takana toisessa kädessä piilotti ruoskaa.

Kaunistuslautakunta ei ole tyhmä. Se rahat näki mielihyvällä, mutta se ruoskankin äkkäsi ja ruoskanalaista ruumiinpaikkaa vetäen piiloon, pysytteli se hissukseen.

Siinä sitä sittenkin ollaan. Ei tipu töitä kaunistamisen edestä toimivalta lautakunnalta.

Näin näet ajatellee se: Kulttuuri ja sivistys yleensä työntävät edestään kaiken luonnollisen ja luonnonmukaisen. Ne rakentavat kaikellaisia kaunistuksia sinnekin, missä luonnonomaisuus ja itse luonto paikat parhaiten komistaisi. Siispä ei meidän kaupunkimme ole pyrittävä tuon tekokauneuden perässä kilvottelemaan, sillä se on pettävää, kuin tekohampaat, poski- ja kulmakarvamaalaus, tekorinnat y.m.s., joita kulttuuri on mukanaan tuonut, mutta joista vastaavaa hyötyä ei lopultakaan ole. Heijaa, luonnollisuus on paras, olkaamme siinä edelläkävijäkaupunki, palatkaamme luontoon.

Me periaatteille hattuamme kohotamme.

Ja toiseksi se näin ajattelee: Jos nyt yltyisi kaupunkia sievistämään, niin pian joutuisi kaupunkilaisiakin kaunistamaan ja siinäkös työalaa aukeaisi, menisi paljon maalia ja spaklausainetta y.m. Luojan töitä ei voi parannella.

Peittelemme vällyillä kaupungin kaunistusvaliokunnan! Nukkuos nuku hyvin, että home nenään kasvaa.

*

Mitenkäs sen lienee tuon Pöllyvaaran näkötornin laita. Näytetäänkö sieltä kaupungin ympäristöä halullisille katsojille. On näet noussut katkeroituneet matkantekijät tuiki ärmäkässä äänensävyssä sättimään kaupunkia, koska täällä niin huonoa komentoa pidetään, ett`ei ensiksikään millään kurin tahdo saada tietää, onko täällä mitään näkötornia ja milloin sitä suvaitaan auki pitää matkamiesten iloksi ja silmänruoaksi.

Äärettömän ankarilla ponnistuksilla, käyttäen apunaan satunnaisia tuttavuuksiaan y.m. saa vihdoin matkaavainen tietää tornin aukioloajat ja ruumiillisia kärsimyksiä kestettyään kohoaa tornille. Mutta ihme ja kumma: vaikka on virallinen aukioloaika, ei ovi silti ole avoinna. Se on kiivaasti lukossa, eikä aukene. Ei vaikka kuinka jytistelisi oven takana.

Ei missään ole myöskään ilmotusta, mistä avaimen tällaisina aikoina saa hakea ja noutaa.

Huonosti on tuokin seikka järjestetty. Ei missään kaupungilla ole seisovaa ilmotusta, minä vuorokauden aikoina näkötorni on avoinna yleisölle. Se olisi välttämätöntä. Ja että torni todella olisi avoinna aukioloajalla. Ja että avain olisi kaikkina aikoina määrätystä paikasta saatavissa.