Herätyshuuto Kainuun urheiluväelle.

Antwerpenin kisat velvoittavat työhön.

Tuntuu kuluneen jo kokonainen miesikä siitä ajasta, jolloin Kainuussa, Kajaanin kihlakunnassa urheiltiin ja jolloin siellä oli yleinen urheiluinnostus vallassa. Nuori, äsken perustettu Kainuun Urheilupiiri katkoi parast-aikaa lapsenvöitään, mutta samalla sen alueella olevat voimistelu- ja urheiluseurat toimivat pontevasti ja seurauksena oli, että lukemattomat ankarat kilpailut järjestettiin. Joka keväthän silloin odotettiin jännityksellä, ken "tammisen haarikan" voittaa, kykenevätkö "Jyskyt" vai "Kisa" siinä laakerit niittämään. Kesällä olivat piirin kesäjuhlat, joita nyt ei ole ollut pariin vuoteen, ja syksyisin kiistelivät viestinviennissä ja moniottelussa S.L.U. ja Jyskyt sekä piirin kymmenottelumestaruudessa Pokit, Peltolat y.m. Kaukana ovat ne ajat takana, jolloin täällä Kuuttilat, Riskut, Rihtniemet, Arvelat, Törmälät, Haapalat (Veli-Kalle), Haatajat, Ahokannot y.m. voimiaan koettelivat. Ja talvisin koko urheiluelämän huomattavin tilaisuus oli Kajaaniin järjestetyt piirin mestaruushiihdot, joissa osanottajia saattoi olla hyvän joukon toista sataa ja jolloin voiton seppeleestä kiistasivat Nahjukset ja Visa-Ukot kilvan Jymyjen kanssa. Olivathan silloin kaikkien pikkupoikien huulilla nimet Pulkkinen, Hiltunen, Nyström, Hyvönen, Mustosista, Rusasista ja Seppäsistä puhumattakaan. Ja pohjolan punaposkiset neitoset sujauttelivat silloin sukkelasti sivakoillaan kilpaa pohjatuulen kera.

Missä on nyt tuonaikainen urheiluharrastus? Missä ovat nyt senaikuiset urheilumiehet? Onko sota-ajan aineellisuus kahlinnut urheiluaatteenkin, estänyt sen levenemistä, vieläpä tukahduttanutkin sen?

Vaikea vastata noihin vallan osaavasti. Syytä on sysissä, jos on sitä sepissäkin. Onhan sota [-] aika estänyt urheiluseurojen toiminnan ja kokonaan sen sammuttanutkin. Urheiluharrastus on vaihtunut toisiin muodissa oleviin aatteisiin. Laaja eri aloille suuntautunut yhdistystoiminta on pakottanut urheiluyhdistysten työn pakostakin heikkenemään toimihenkilöiden harrastusten suuntautuessa toisille aloille. Ja se luokkataistelu. Ja monet muut. Ken niistä syistä kaikista selvän saanee, mutta alastomaksi tosiasiaksi jää, että urheilu on saanut Kainuussa sangen sydämettömän ja synkeän kohtalon osakseen.

Mutta nyt se on jälleen nostettava entiseen asemaansa. Ei tuhatkertaa ei, sen on saatava moninverroin laajempi vaikutus kuin ennen, nyt on ryhdyttävä työhön ponnella, että joka töllin pihalle karussa Kainuunmaassa, pimeässä pohjolassa, kohoaa hyppytelineet, perkataan heittopaikat ja että jokainen nuorukainen ottaa innolla urheilurientoihin osaa. Vihdoinkin on kontion herättävä pitkästä talviunestaan, ravistettava monivuotinen laimeuden lumi ja harrastuksettomuuden kinos harteiltaan ja ryhdyttävä toimimaan.

Meillä on siihen velvotuksia. Maamme on itsenäinen kansakunta toisten samallaisten kesken. Se asema vaatii, se velvoittaa, että jokainen mies, jokainen nainen, joka-ainoa kansalainen nousee tekemään työtä kansansa hyvinvoinnin ja vaurauden kasvattamisessa. Terveen sielun sanotaan asuvan terveessä ruumiissa, siksi on ruumis terästettävä kestäväksi ja voimakkaaksi, siksi on urheilu juurrutettava kansalliseksi tavaksi, samallaiseksi kuin hitaus on kansallisena paheenamme, tai hyveenämme, miksi sen ottaa. Urheilu on saatava juurtumaan kansaan kuin perisynti. Silloin voimme kunnialla käydä kamppailuun vanhojen sivistysvaltojen kera urheilussa, jossa kansan fyysillinen kuntoisuus tulee näkyviin. Emmekä me, suomalaiset, halua jäädä viimeisiksi. Etupäässä meidän paikkamme on ollut ja olkoon aina oleva.

Kaikki muistavat Tukholman olympialaisten ajat vuonna 12. Se oli innostuksen aikaa, se oli isänmaallisen hehkun aikaa, kun ympäri Suomen luettiin Hanneksen voitoista sekä heittäjiemme ja painijaimme erinomaisesta kunnostautumisesta. Nyt, tulevana kesänä ovat samallaiset voimainmittelyt jälleen, tällä kertaa Antwerpenissa. Taasen on pohjolan verevien poikien aika näyttää mihin he pystyvät, miten voimakkaiksi ja kestäviksi he ovat karaistuneet pohjatuulta ja ahavaa vastaan taistellessaan. - Ja Suomen kansa! haluaisiko se innostuksettomana ottaa vastaan sanomia poikiensa kunnostautumisesta? Vasta sittenkö se saisi tulta ja urheiluharrastusta, kun olympialaisten tulokset, ovat tiedossa? Eihän toki! Nyt on heti ryhdyttävä työhön, jotta voitaisi ensi kesänä sanoa ihmettelevälle maailmalle, poikiemme kunnostauduttua Antwerpenissä: Suomessahan urheileekin koko kansa.

Urheiluseurat Kainuussa! Ei ole enää uinahuntelusten aika. Toimintaan on ryhdyttävä ja heti! Ensimäinen tehtävä: talviurheilua alettava innolla harjottaa s.o. hiihtoon on ryhdyttävä! Missä on olosuhteet ja edut sen paremmat siihen kuin täällä. Urheiluväki Kainuussa ruikuttaa kesäisin, että urheilukentän puutteessa eivät kesäurheilut käytä. Nythän voidaan sanoa, ett`ei koko urheiluun ole haivenenkaan verran harrastusta, jos ei talvellakaan urheilla, hiihdetä, sillä eihän siihen tarvita kenttiä ja hiilimurskaratoja. Heille on näytettävä, että harrastusta on. Urheiluseurat! Toiminnalle on annettava vauhtia. Suojeluskunnat, nuorisoseurat, maamiesseurat! Perustakaa urheiluosastoja! Elkääkä perustako niitä torkkumaan ja nukkumaan! Hiihdolla alotettava, kyllä silloin innostus jatkuu kesänkin tullen.

Kajaani: Jyskyt, Kipinä, Elo, S L U. Kussa olette? Kuta toimitte? Paltamo: Jurtikan Tervoset, miksi makaatte? Nahjuksen Mustoset ja Rusaset, herätkää toki! Sotkamo: kussa asut Hyvönen Jymyinesi? Vuolijoki ja Heikki Leinonen, eivätkö pyrinnöt huvita? Säräisniemen Valtaset; hei! Ja Ristijärvi: Tuliniemen Lassi, ettes häpeä, iso mies! Eikö Kuhmoniemellä Karjalaisen Kusti saa mitään aikaan?

Herätkää veljet veikkoset!

Helsingissä vuoden viimeisenä yönä.