1.1.1961 radiossa

UUDENVUODENPUHE

Vuosi sitten edellytettiin yleisesti, että nousukauden jatkumista v:n 1960 aikana voitiin pitää uskottavana. Kun nyt teemme tilinpäätöstä kuluneesta vuodesta, voimme todeta, että ennakko-odotukset ovat toteutuneet toivottuakin paremmin. Päättynyt vuosi siirtyi historiaan talouselämän kannalta yhtenä kaikkein suotuisimmista. Kansantaloutemme kokonaistuotanto lisääntyi ennätysmäistä vauhtia, ja kaikki talouselämän alat pääsivät korkeasuhdanteesta osallisiksi. Edullisten vientimarkkinoiden ansiosta varsinkin puu- ja paperiteollisuudessa tuotanto nousi hyvin korkealle tasolle. Tämä vilkastutti huomattavasti toimintaa monissa muissa elinkeinoissa, varsinkin metsätaloudessa, lisäten niiden tuotannon määriä ja työvoiman kysyntää. Maatalouden satotulos oli kaikkien aikojen ennätys. Optimistinen käsitys talouselämämme mahdollisuuksista rohkaisi yrittäjiä pitkäaikaisiin sijoituksiin, joten on myös voitu luoda vastaisen varalle uusia tuotannon ja työn lähteitä.

Tuotantotoiminnan voimakkaasta kasvusta johtunut työvoiman kysynnän lisäys on olennaisesti muuttanut työllisyystilannetta. Arvioidaankin, että v:n 1960 loppupuolella tuotantotoiminnan palveluksessa oli työvoimaa 1 800 000 henkeä eli n. 4 % enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yksityisten työmarkkinoiden huomattava parantuminen on suuresti helpottanut valtion ja kuntien työllisyyspoliittisia velvoituksia. Vuoden l959 lopussa oli työttömyyskortistoihin merkittynä 55 000 henkilöä ja kokonaan ilman työtä oli lähes 10 000 henkilöä. Vuoden 1960 lopussa työttömyyskortistot on avattu 5 kunnassa eikä niihin ole merkittynä täyttä 100 henkilöä. Vaikka näitä lukuja ei uuden järjestelmän voimaan tultua voidakaan pitää vertauskelpoisina toistensa kanssa, ne ovat osoituksena siitä, että työllisyystilanteessa on tapahtunut huomattava parantuminen. Se merkitsee suurta säästöä valtion työttömyysmenoissa, mutta suhteellisesti vielä enemmän se helpottaa kuntien asemaa. On huomattava, että julkisin varoin ylläpidetyt työt, joissa valtion osalta nyt on n. 50 000 henkilöä, ovat lähes kokonaan ns. normaaleja töitä, jotka työllisyyden kausivaihtelujen johdosta on siirretty talvikautena suoritettaviksi.

Korkeasuhdanne ei ole sanottavasti nostanut kotimaista hintatasoa. Näin ollen ne eri väestöryhmien saamat tulojen lisäykset, jotka ovat johtuneet tuotantotoiminnan korkeasta tasosta ja poikkeuksellisen edullisesta työllisyystilanteesta, ovat myös merkinneet reaalisen ostokyvyn lisäystä. Elintasomme nousikin viime vuonna, jos sitä mitataan reaalikansantulolla henkeä kohden, n. 7 %:lla. Varsinkin on ollut ilahduttavaa todeta, että myös maamme pohjois- ja koillisosissa asukkaiden elämisen mahdollisuudet paranivat, sillä sielläkin saatiin hyvä sato ja ansiomahdollisuudet metsätaloudessa ja muilla tuotannonaloilla lisääntyivät.

Vuodet l959 ja 1960 merkitsevät Suomelle voimakasta taloudellista nousukautta, jonka aikana esim. teollisuustuotannon kokonaislisäys on ainakin 22 %. Vastaavaa näin suurta nousuprosenttia en ole huomannut yhdenkään muun Länsi-Euroopan maan kohdalla.

Ne tekijät, jotka ovat luoneet edellytykset nykyiselle korkeasuhdanteelle, ovat edelleenkin vaikuttamassa. Vaikka tuotantotoimintamme suorituskyky alkaneena vuotena vahvistuukin, esim. paperiteollisuuden tuotanto lisääntyy laajennussuunnitelmien toteutumisen johdosta n. 20 %:lla, on kuitenkin luultavaa, että talouselämän nousun vauhti ei v. 1961 ole yhtä ripeää kuin päättyneenä vuotena. Meidän on edelleen pidettävä mielessä, että kansainväliset suhdanteet, joista talouselämämme niin suuressa määrin riippuu, saattavat kääntyä laskuun ja että myös taloudellisen kasvun kotimaiset voimat saattavat heikentyä. Valtiontalouden piirissä tehtävillä ratkaisuilla on nykyisissä oloissa suuri vaikutus yksityisen elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Nimenomaan valtiontaloudessa olisikin korkeasuhdanteen vielä jatkuessa pyrittävä luomaan mahdollisuudet talouspolitiikan tarkoituksenmukaiselle hoitamiselle tulevaisuudessa. Tämä varautuminen mahdolliseen suhdannekäänteeseen edellyttää kuitenkin suunnitelmallisuutta ja pitkäjännitteisyyttä talouspoliittisessa ajattelussa. Vasta tällöin voidaan paremmin sopia niistä tavoitteista, jotka elintason nousun kannalta ovat tärkeitä, ja päästä suurempaan johdonmukaisuuteen niiden keinojen valinnassa, jotka näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan.

Nyt päättyneelle vuodelle antavat leimansa eräät tärkeät edistysaskelet sosiaalisen lainsäädännön alalla. Pyrkimättä arvostelemaan tehtyjä ratkaisuja rohkenen kuitenkin esittää henkilökohtaisena käsityksenäni, että sairausvakuutus on jäänyt tärkeysjärjestyksessä huonommalle sijalle kuin se sosiaalisen merkityksensä perusteella olisi ansainnut. Kun työmarkkinajärjestöt ovat suurta vastuuta osoittaen päässeet yksimielisiksi pitkäaikaisesta runkosopimuksesta, ne tekisivät valtiovallalle ja yhteiskunnalle varmaan merkittävän palveluksen, jos ne voisivat saada aikaan yhteisen suosituksen sosiaalisen lainsäädännön jatkuvassa kehittämisessä noudatettavasta ohjelmasta.

Joulun alla luin mielenkiintoisen kirjoituksen rintamapappien kokemuksista.

"Kai tälle kansalle on varattu tehtäviä, jos me saamme palata vapaaseen isänmaahan, jonka osana on rauha?" oli eräs rintamamies kysynyt pataljoonansa pastorilta.

Miten asianlaita on? Onko Suomen kansalle ollut varattuna rauhan tehtäviä ja ovatko nämä tehtävät löytyneet?

Näihin kysymyksiin on Suomen kansa antanut vastausta jo yli 15 vuoden ajan. Minusta tuntuu kuin vastauksen ääriviivat olisivat hahmottuneet.

Suomen kansa on suorittanut suurtyön sodan tuomien velvoitusten täyttämiseksi ja sodan aiheuttamien tuhojen parantamiseksi. Sen tehtävänä taloudellisen ja sivistyksellisen rakennustyön ohella on rauhan vakaannuttaminen siinä Euroopan kolkassa, jossa meidän on suotu elää. Sen tehtävänä kansainvälisessä elämässä on rauhan edellytysten vahvistaminen kaikkialla, missä me vähänkin voimme siihen myötävaikuttaa.

Suomi on ollut lännen ja idän rauhaton rajamaa. Vuosisatojen mittaan se on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi saanut kantaa raskaat veriuhrit. Eikö ole tullut aika, että Suomi voisi tähän asti kohtalokkaan erikoisasemansa kääntää hyödyksi itselleen ja muille, so. turvata oman rauhansa sekä toimia myös sillanrakentajana lännen ja idän välillä? Tämä välitystehtävä edellyttää, että me itse tunnemme olevamme turvatussa asemassa. Vaikka maailmassa viime vuoden alun suotuisien näkymien jälkeen levottomuus ja jännitys ovat uhkaavasti lisääntyneet, minulla on se käsitys, että Suomessa on kansalaisten keskuudessa vahvistunut ulkopoliittisen varmuuden ja turvallisuuden tunne. Ehkä meille on avautumassa uusi kansallinen tehtävä rauhaa ja keskinäistä ymmärtämystä kaipaavassa maailmassa. Mutta ehtona on, että olemme henkisesti otolliset tähän tehtävään. Kun Intian pääministeri Nehru vieraili muutama vuosi sitten Suomessa, jäi minulle väkevänä mieleen hänen sanansa, että hän on voittanut vihan ja pelon sydämessään. Siinä meille ohjenuoraa yksityisinä kansalaisina ja vapauttaan varjelevana kansana.

Kun seuraa elämää tämänpäivän Suomessa, ei ole annettava toisarvoisten seikkojen estää oikean kuvan syntymistä. Poliitikkojen ärheät vuorosanat ovat kuin pintaväre, joka näkyy virran rannalla seisojan silmiin. Rikkoutuneen vedenpinnan alla kulkee kuitenkin voimakas kymi omaa vastustamatonta kulkuaan. Niin kulkee myös Suomen kansa vapaana ja suunnastaan selvillä kohti valoisaa tulevaisuutta. "Meillä on hyvä isänmaa, viisastunut ja voimistunut", kirjoitti muutama viikko sitten eräs pappismies yhä esiintyvää olojemme mustamaalausta paheksuessaan. Näihin sanoihin koko sydämestäni yhdyn.