Eniten matkaa markalla

LIIMATAINEN

1/11 1974

Tämän vuoden kesäkuun alussa kirjoiteltiin näillä palstoilla oikein kaksi kertaa kansanedustajille ehdotetusta lomaltapaluurahasta. Moisen palkanlisän ottaminen todellisuudessa osatyötä tekeville kansamme valioille tuomittiin jyrkin sanoin pahimmanlaatuisena taloudellisena etuiluna. Mutta samalla todettiin alistuneesti, että ehdotus tietenkin menee läpi ja vähin äänin. Niinhän sitten tapahtui.

  Tähän asiaan on syytä vielä nytkin palata. Kansanedustajan asema on arka ja vastuullinen, varsinkin aikana, jolloin eduskunnan puhujapöntöstä kovistellaan työmiehiä huonosta työmoraalista. Pinnaamisesta on tosiaan kehittynyt talouselämän pohjaa jäytävä sairaus, jota vastaan nimenomaan vastuunsa tuntevan ammattiyhdistysliikkeen olisi ryhdyttävä vakaviin toimenpiteisiin.

  Mutta mikä on sen vetoomuksen voima, jonka esimerkiksi kansanedustaja tekee työmaapinnaruuden kuriinsaattamiseksi? Missä harjoitetaan työmaapinnausta siihen määrään kuin eduskunnassa.

  Tässä ei viitata siihen, että Vennamo puhuu kaksi tuntia yhdelle kuulijalle, koska siinä oli yksi kuulija liikaa. Mutta luvaton poissaolo ja muun toimen vuoksi poisjääminen ovat silmäänpistävän yleisiä myös tärkeitä asioita käsiteltäessä. Emme me saa asioitamme kuntoon, jos siinä talossa josta käsin maata hallitaan, on päässyt vallalle kurittomuus esimerkiksi työmaalta pinnaamisessa.

  Mutta tarkoitus oli puhua lomaltapaluurahasta.

  Sellainen uutuus toteutettiin edellisissä työehtosopimuksissa. Hyvin luvallisena tarkoituksena oli ehkäistä loman aikana toiseen paikkaan siirtyminen erikoiskorvauksen maksamisella, kun työläinen oli palannut lomalta entiseen työpaikkaansa. Tämä sama etu myönnettiin eduskunnan yksimielisellä päätöksellä myös kansanedustajille. Kun ajatuksesta ensimmäisen kerran kuuli, piti sitä hyvänä vitsinä. Mutta hymy hyytyi huulille, kun kansanedustajat sitten koppasivat itselleen tämän lisäpalkan.

  Kansanedustajan täysipalkkainen loma vaihtelee kolmen kuukauden kieppeillä vuodessa. Olisi sen luullut riittävän. Eikä kai tarvinnut pelätä, että joku edustaja olisi lomien aikana niin ihastunut toiseen työnantajaan, että olisi jäänyt palaamatta tuttuun työpaikkaansa.

  Ehkäpä piti menetellä kerrotulla tavalla, jotta totta olisi mitä eräs ansioitunut suomalainen kansanedustaja-valtiomies on sanonut: eduskunta on Suomen kansa pienoiskoossa ja kansanedustaja on Suomen kansalainen pienoiskoossa.

  Mutta ei tässä kylliksi.

  Eduskunnan pankkivaltuusmiehet ovat juuri palanneet Tokioon, Hongkongiin, Singaporeen ja Bangkokiin tekemältään virkamatkalta, joka otti aikaa 13 päivää ja yötä.

  Kun tyytyväisiltä reissumiehiltä tiedusteltiin, missä asioissa he ikään kuin olivat olleet liikkeellä, vastaukset olivat lehtiuutisista päätellen jotenkin vaimeita ja vältteleviä. Tutustuttiin keskuspankkeihin, oli viisain vastaus, sillä tietenkin on suorastaan tärkeää että Suomen Pankkia johtavat poliitikot tuntevat, miten keskuspankki työskentelee Japanissa. Huonompi selitys matkan tarpeellisuudesta taas oli Vennamon tarina, että hän oli lainoja hakemassa. Tosiasia on, että pankkivaltuusmiehet eivät lainoista voineet edes neuvotella, kuten retkueen puheenjohtaja todisti.

  Jos jokin kallis matka on tehty tarpeettomasti, se oli tämä. Mutta hyvänä puolena asiassa oli, että se oppi ja hyöty, joka matkasta koitui, jakaantui tasapuolisesti parlamentin kaikille mielipidesuunnille. Joukossa oli myös Aarne Saarinen huolimatta siitä, että matkan aikana Neuvostoliiton presidentti Podgornyi suoritti virallisen vierailun Suomeen.

  Kun tähän kaikkeen vielä lisätään, että Parlamenttienvälisen Liiton Suomen osaston johto, kaikkiaan 11 kansanedustajaa, oli suunnilleen samoina päivinä kuin pankkivaltuusmiehet Tokion kaupungissa pidetyssä kokouksessa, niin hyvin on Kauko-itään tutustuttu. Matkaseurue oli tälläkin reissulla tasapuolisesti valittu. Kristillistä liittoa edusti ja Suomen Lähi-idän politiikkaa arvosteli puheenjohtaja Westerholm. Maaseudun työtätekeviä puolusti kansanedustaja Vennamo, nimittäin Pekka Sellainen. Kävivätkö parlamenttikokoukseen osaaottaneet kansanedustajamme paluumatkalla Singaporessa ja Thaimaassa, ei ole tiedossa. Mutta Bangkokissa olisi kyllä kannattanut käydä, sillä sitä mainitaan kauniiksi kaupungiksi.

  Tämä edellä oleva saattaa äkikseltään vaikuttaa piruilulta, mutta se ei sitä ole.

  Olemme ulkomaille velassa kuin tervanvetäjä, ja nimenomaan eduskunnassa paasataan säästäväisyydestä.

  Nyt olisi kurin palautus välttämätön.

  Kuka sen tekee?

  Tietenkin valtakunnan päämies.

  Hän näyttää puuhaavan menneisyyden seikoissa selitellessään, mitä tehtiin ja mitä olisi pitänyt tehdä.

  Mutta hänen pitäisi olla selvillä siitä, että tulee aika, jolloin hänestä sanotaan: hän teki sitä ja sitä sekä jätti sen ja sen tekemättä.

  Ynnä että hänen olisi pitänyt tehdä niin ja niin.

  Ja mikä pahinta. Sanotaan, että julkisten varojen tuhlauksen estämisestä hän tiesi, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta hän ei tehnyt sitä.