"Tilanne" alkamassa.

Koreassa on suoritettu valtiolliset vaalit. Lopulliset tulokset eivät tätä kirjoitettaessa ole vielä tunnetut, mutta väliaikatiedoituksissa on kerrottu 550 äänioikeutetun saaneen surmansa. Uutinen itse vaalien järjestämisestä oli tehty amerikkalaisen mainoskoulun parhaitten perinteiden mukaisella vaikuttavuudella, kun siinä sanottiin, että Korean vaalit ovat ensimmäiset 4 000 vuoteen (toisissa lehdissä: 6 000 vuoteen). Tämä on oiva osoitus siitä, kuinka huolellisesti nykyaikainen uutispalvelu välttää liioittelut, sillä ei olisi tyylikästä kertoa, että Korean vaalit olivat ensimmäiset 100 000 vuoteen, vaikka sen tosiperäisyyttä ei olisikaan voinut asettaa kyseenalaiseksi.

Korealaista esikuvaa käyttäen voimme todeta, että vuosi 1946 oli Suomen historiassa siinä suhteessa merkittävä, vai riittäisikö sanoa merkillinen, että isänmaamme sai silloin ensimmäisen kerran tuhansiin vuosiin tosidemokraattisen hallituksen, sillä hallituksen puheenjohtajaksi tuli kansandemokraatti. Tämä vuosi on myös siinä suhteessa erikoislaatuinen, että kansandemokraattien voittoa hallitusrintamalla seurasivat torikokousten pauhina ja korpilakot. Kansandemokratia näytti voimansa.

Kun vuosi 1946 oli onnellisesti sivuutettu, ilmoitti yksi hallituspuolueista keväällä 1947 väsyneensä vasemmistopuolueiden inflatoriseen talouspolitiikkaan ja otti pois lusikkansa tasavallan puurokupista. Hallituspula kesti ennätysajan, kunnes yleinen tilanne ja laitavasemmiston paremmat hermot palauttivat hallituksen taas satulaan. Mutta tuo hallituspulan pitkä aika pysyy kansakunnan mielessä viime vuosien rauhallisimpana ja onnellisimpana: ei yhtään palkkarettelöä, ei yhtään korpilakkoa. Ketä vastaan olisi uhkavaatimuksia esitetty, kun ei ollut hallitusta. Ja kun kevät meni ilman työrettelöitä, niin jatkuvaisuuden laki kaiketi aikaansai sen, että kesä 1947 ei päässyt pilaantumaan edeltäjänsä kaltaiseksi.

Vuosi 1948 on kulunut alusta tähän saakka verraten vaivattomasti. Työrettelöitä ei sanottavasti ole ollut, mutta myönnettävä on, että mielet ovat olleet kiinni isommissa asioissa: Moskovan neuvotteluissa. Merkit kesää silmälläpitäen eivät kuitenkaan enää ole lupaavat, sillä korpilakkojen kerä on pantu kierimään erittäin pahanlaatuisella tavalla. Ja jos tästä kesästä tulee vilkas lakkokesä, niin on syytä muistaa, että pelinavaus onkin tapahtunut turkispöksyjen merkeissä. Helsingin sataman 60 nosturinhoitajaa esitti näet vaatimuksen Helsingin kaupungille, että sen pitäisi näin kesän tullessa ostaa jokaiselle nosturin johtajalle turkispöksyt. Miehet varmaan muistivat vanhan sananlaskun, että se, mikä pitää kylmän, se pitää lämpimänkin. Ja kun kaupungin porvarilliset viranomaiset, arvatenkin viime joulukuisen vaalivoiton kiihoittamina, eivät suostuneet nosturimiesten vaatimuksiin, aloittivat nämä lakon ja haittasivat sen kuin suinkin saattoivat satamaan saapuneiden kymmenien laivojen purkausta. Lakkoon liittyivät yhteen toviin myötätunnon mielessä kaikki Helsingin satamatyöläiset, mutta nyt on lakko sentään saatu loppumaan. Selvää tietoa siitä, ostettiinko nosturinhoitajille kaupungin puolesta turkishousut vai tyytyivätkö lakkolaiset tavallisten flanellihousujen saamisen kompromissiin, ei ole saatettu julkisuuteen.

Ja nosturimiesten esimerkki on alkanut vaikuttaa. Muutamalla telakalla tekivät työläiset istumalakon, koska tehtaan johto oli sanonut irti työläisten käsityksen mukaan sotakorvauksiin positiivisesti suhtautuneen insinöörin. Lakon aikana oli myös päätetty, että eräs työnjohtaja ei saa astua jalallaan telakan alueelle, koska hän ei osaa suhtautua työläisiin. Hyvää alkaa kuulua!

Tuorein uutinen korpilakkorintamalta tulee valtion omistamalta Veitsiluodon sahalta, jossa 22 taaplaajaa on luopunut taaplaamasta, vaatien 35 % palkankorotusta ehtona jatkuvalle taaplaamiselle. Jos nämä 22 taaplaajaa jatkavat korpilakkoiluaan, joutuvat tehtaan 1 500 työntekijää pian työttömiksi. Kyseessä ei ole enää mielipideterrori, vaan nälkäterrori.

Korpilakko on vakava ase työläisten käsissä, mutta se on hyvin kaksiteräinen miekka. Työlainsäädäntö yleensä ja työehtosopimukset erityisesti edellyttävät, että työolojen työläisten kannalta hyväksyttävää järjestelyä, mikä sosiaalisesti edistyneissä maissa yleensä on saatu aikaan, ylläpitävät sekä työnantajat että työntekijät. Ammatillisten järjestöjen kieltämätön ansio on, että ne ovat voineet taistella työläisille merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia etuja, mutta ammatillisten järjestöjen suuri kansallinen tehtävä, sen ohessa, on siinä, että niiden tulee kyetä turvaamaan työrauha molemminpuolisten sopimusten mukaisesti, joihin ne työntekijöitten edustajina ovat työnantajien tai työnantajajärjestöjen kanssa menneet. Nämä sopimukset ovat laillisesti sitovia, ne ovat luonteeltaan vapaaehtoisia, ne ovat voimassa kunnes ne tietyn irtisanomisajan kuluttua loppuvat, mutta kumpikaan puoli ei saa niitä mielivaltaisesti ja ilman irtisanomisaikaa rikkoa. Ammatillisten järjestöjen laillinen ja moraalinen velvollisuus on pitää näistä periaatteista, so. antamastaan sanasta, kiinni. Se on oikeaa demokratiaa, josta ei ole varaa luopua silloinkaan, kun se joistakin ulkonaisista syistä saattaa osoittautua olevan käytännössä mahdollista.

Ammatillisilla järjestöillä on tärkeä osa yhteiskunnassa niiden kannalta katsottuna, joiden aineellisia etuja nuo järjestöt valvovat. Mutta näillä järjestöillä on yhteiskuntaa kohtaan myös velvollisuuksia ja ensimmäinen niistä on se, että ne pitävät sanansa, eivätkä tekemiensä sopimusten vastaisesti käy aiheuttamaan rauhattomuutta työoloissa, ei varsinkaan aikana, jolloin vain työllä voitetaan kansalle leveämpi leipä. Korpilakot ovat meillä erittäin vakavasti järkyttäneet sitä arvonantoa, jonka varassa ammatillistenkin järjestöjen menestys lepää. Sen vuoksi olisi ei vain niiden kannalta, jotka eivät ammattijärjestöihin kuulu, vaan myös näiden järjestöjen jäsenten ja koko yhteiskunnan kannalta mitä tärkeintä, että vastuuntuntoinen johto kykenisi hillitsemään ne kurittomuusilmiöt, jotka ovat olleet maalle suureksi vahingoksi ja joista nosturimiesten turkispöksylakko on masentava näyte.

14.5.1948.

Veljenpoika