28.1.1951 radiossa

C. G. MANNERHEIMIN

MUISTOLLE

Raskas surusanoma on tänään saapunut maahamme. Suomen marsalkan, vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheimin pitkä ja työntäyteinen elämä on päättynyt. Suomen maa ja kansa ottaa syvän surun vallassa vastaan tiedon suuren sotilaansa ja entisen valtionpäämiehensä siirtymisestä manan majoille.

Kun keisarillisen Venäjän armeijassa loistavan sotilasuran läpikäynyt kenraaliluutnantti Mannerheim v. 1918 nimitettiin Suomen armeijan ylipäälliköksi, oli hänen nimensä tuntematon varsinaiselle Suomen kansalle. Siitä lähtien on hänen työnsä maamme hyväksi ollut mitä suuriarvoisin, usein merkitykseltään ratkaiseva. Nimi, joka hieman yli kolme vuosikymmentä sitten oli vieras, on sen jälkeen niin kiinteästi liittynyt isänmaamme historiaan, että Suomi ja Mannerheim kuuluvat erottamattomasti yhteen koko maailman tietoisuudessa.

Harvalle ihmiselle on suotu tilaisuus sellaisiin tekoihin oman kansansa hyväksi kuin suotiin Suomen marsalkalle Mannerheimille ja harva mies on vastuulliset tehtävänsä hoitanut sillä miehuudella, taidolla ja ryhdikkyydellä kuin hän ne hoiti. Kun hän vaikeina aikoina toimi maan sotavoimien ylipäällikkönä tai valtakunnan päämiehenä, aina voitiin luottaa ja ehdottomasti luotettiin siihen, että hänen itsenäisen toimintansa pyyteettömänä päämääränä oli yksinomaan Suomen kansan etu. Hänen ehdotonta isänmaallista uhrivalmiuttaan kuvaa ehkä näkyvimmin se, että hän toisen maailmansodan myrskyiset vuodet Suomen armeijan ylipäällikkönä toimittuaan, ikänsä taakkaa valittamatta, vielä suostui raskaissa olosuhteissa johdattamaan maan rauhaan ja johtamaan valtakuntaa uuden rakennuskauden alussa. Siinä tarkoituksessa hän otti kesällä 1944 vastaan tasavallan presidentin korkean tehtävän, jota hoiti v:een 1946. Tällöin kuten monesti ennenkin hän suoritti tehtävänsä tavalla, joka oli ylevänä osoituksena hänen pettämättömästä velvollisuudentunteestaan isänmaata kohtaan.

Virallisten tehtävien hoitamisen ohella Mannerheim osallistui myös vapaaseen kansalaistoimintaan. Niin kuin hän kaukonäköisenä valtiomiehenä oli valtionhoitajakautenaan ja nimenomaan 1930-luvulla tehnyt työtä kansalaissovinnon ja kansan eheyttämisen hyväksi, hän kohdisti sosiaalisen työnsä yhteiskunnan kovaosaisten ja lasten auttamiseen. Erityisen kiitosmaininnan ansaitsee hänen toimintansa Suomen Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton piirissä. Hänen harras myötätuntonsa maan nousevaa polvea kohtaan ilmeni monin kaunein muodoin ja sen palkkana oli hänen osakseen myös lasten ja nuorison taholta tullut ihaileva kunnioitus.

Suomen marsalkalla Mannerheimilla oli harvinainen kyky ja sitä onnellisesti täydentävä ehdoton arvovalta asettua toisarvoisten päivänkiistojen yläpuolelle ja kohdistaa toimintansa kokonaisuuden hyväksi. Siksi se kunnioitus, jota hän nautti Suomen kansan keskuudessa, oli jakamaton. Alinomaisella myötätunnolla seurasivatkin kansamme kiitolliset ajatukset häntä viimeksi kuluneina puolenakymmenenä vuotena, jotka hän sairautensa kanssa kamppaillen vietti suurelta osalta ulkomailla, isänmaataan kuitenkaan koskaan unohtamatta. Suomen valtiovalta ja Suomen kansa tekevät kunniaa manalle siirtyneelle suurmiehelleen, joka elämässään uskollisesti toteutti sukuvaakunansa velvoittavan tunnuslauseen "Candida pro causa ense candido" -- Puhtain asein puhtaan asian puolesta. Suokoon Kaikkivaltias hänelle rauhaisan levon hyvän ja pitkän päivätyön jälkeen. Tämä päivätyö tulee säilymään Suomen kansan aikakirjoissa sukupolvesta sukupolveen.