Kirje kotiin, Helsinki 13.11.1919

Hyvä kotiväki!

Kiitos kirjeistä ja lähetyksistä, kyllä ne hyvään tarpeeseen olivatkin. Asustan tätä nykyä N:M:K:Y:n sotilaskodissa ja kirjoitan tätä. Aika täällä mataa kuni saunajaakko tervassa, harjoitukset ovat kovat ja tahtoo elämä sapettaa, mutta päin tuuleen vain. Sitä Siirin ainetta en joutanut kirjoitamaan, antaahan tytön kokeilla omin päinsäkin, ettei aina turvaa toisten apuhun. Eilen jo sataa hipsutteli hienosittain lunta täällä ensi kerran, mutta tänä oli jo selvä pyry, oltiin parahillaan siirtämässä ja heittelemässä halkoja sen kestäessä ulkona. Jäätäkin täällä on.

Vai jo se koululainen luistelee niillä minun entisillä oivallisilla luistimillani. Kyllä kai niillä oppii luistelemaan huonompikin kuin koululainen sillä onhan hän tunnettu luokkansa parhaaksi hiipijäksi ja olihan hänen isänsä nuorena verraton juoksija ja veljen maine on levinnyt yli Suomenniemen. Herra jestas jos sellaisilla edellytyksillä varustettu nuorukainen oppisi luistelemaan. - Vai on se koululainen ahkera ja kiltti, uskomatonta!

Vilu täällä tahtoo äkikseltään rummutella jotta saisipa lähettää villapaidan eivätkä ne eväätkään pahaa tekisi. Voi olisi verratonta, taitaakin entinen kohta lopahtaa ja se liha oli myös "non plamp ullra" kuten Kenosen pojat kerran vakuuttivat. Jos ei ole lähettää niin täytyy paastota.

Kajaanin Lehteen en ole joutanut kirjoittamaan, sillä mistä täällä juuri kirjoittaisi, eihän täällä kasarmissa tiedä mistään mitään. Ei vainkaan.

Isä Kekkoselle toivon menestystä työpuuhissaansa ja äiti-Känälle ja, ja Siiri älä harjota vilppiä tai petosta seuraukset ovat rumat ja ota varotus Honkasesta juu. Ja pikku Känä! Harjota opintoja innolla, mutta älä laimene sentään lellipojaksi, sellainen ei kunnolla kulje läpi maailman ohdakkeisen polun. Siinä kyllä on perää niin.

Nimi entinen ja osote sama.

Paljon terveisiä koko Kajaanilaiselle komppanialle

Pojaltanne.