3.12.1961 Porvoossa

RUKOUS OMALLA KIELELLÄ

Tämän tuomiokirkkokaupungin lähitienoilla, Pernajan Torsbyssä, syntyi neljä ja puoli vuosisataa sitten Mikael Agricola, Suomen kirjallisuuden isä. Vuonna 1544 julkaisemansa rukouskirjan esipuheeseen Agricola oli ottanut tunnetut sanansa:

"Kyllä se kuulee suomenkielen, joka ymmärtää kaikkein mielen." Ei varmaankaan voida paremmin osoittaa, että ihminen ainoastaan omalla äidinkielellään voi ilmaista niitä sisimpiä tuntojaan, joiden varaan persoonallinen suhde Jumalan ja ihmisen välillä rakentuu.

Kuukausi sitten tapasin Havaijilla suomalaisen maanmieheni, Porista kotoisin olevan vanhan merikapteenin, joka oli asunut Honolulussa nelisenkymmentä vuotta. Hän kertoi olevansa naimisissa havaijilaisen naisen kanssa, avioliitosta oli useita lapsia, kotikielenä oli englanti, vuosikausiin hän ei ollut joutunut puhumaan äidinkieltään suomea. Mutta hän kertoi minulle joka aamu rukoilevansa ääneen suomeksi. Hän esitti pitkän rukouksensa minulle. Siinä pyydettiin terveyttä puolisolle ja lapsille, onnea ja menestystä uudelle isänmaalle, rauhaa ja sopua maailmaan sekä suojaa ja menestystä vapaalle Suomen kansalle. Se oli liikuttava todistus siitä, kuinka omaan äidinkieleen on turvattava silloin, kun kaikkein herkin suhde, rukoussuhde, kallein aarre, mikä ihmisellä voi olla, on sanoiksi puettava.

Uskonnolliselle elämällemme on ollut aina suurena voimanlähteenä tinkimätön pitäytyminen siihen, että Jumalan sanaa on julistettava kansan omalla kielellä. Saamme olla kiitollisia myös siitä, että kirkollinen hallintomme on niin järjestetty, että ruotsinkielisillä seurakunnilla on oma hiippakuntansa, jonka johdossa ovat tämän väestön luottamusta nauttivat henkilöt. Mitä erilaisia käsityksiä aikanaan saattoikin ruotsinkielisen hiippakunnan perustamiseen liittyä, kokemus on osoittanut, että epäilijät olivat väärässä. Oman hiippakunnan toiminta on ollut omiaan tehostamaan kirkollista työtä ja yhteenkuuluvuutta sekä herättämään elävää harrastusta uskonnollisen elämän kysymyksiin. Kun hiippakunnalla on ollut onni saada esipaimenikseen sellaiset armoitetut hengelliset johtajat kuin piispat von Bonsdorff ja Rosenqvist ovat olleet, on työ muodostunut hyödylliseksi ja hedelmälliseksi.

Kun Te, Piispa Forssell, nyt olette ottanut vastuullisen tehtävänne vastaan, seuraavat Teitä kaikkien meidän parhaat onnentoivotukset. Teitä kohtaa tehtävien moninaisuus ja rikkaus, joka on varmaan antava tyydytystä rohkealle ja ymmärtäväiselle hengelle. Korkein Teitä työssänne siunatkoon.