Nordlund

Kainuun Sanomat 92/22.8.1931

Kun luin sanomalehdestä, että raatimies Eemili E. Nordlundin asunto on töhritty punamaalilla ja mies yritetty häväistä sirpinkuvin, palasi elävästi mieleen se maaliskuun ilta vuonna 1917, jolloin me, sen ajan nuoret, riisuimme Kajaanin asemalla hevosen pois reen edestä, istutimme ryssän vankilasta palaavan toimittaja Nordlundin rekeen ja juoksujalkaa vedimme hänet kotipihalleen Koivukoskenkadun varrelle. Käsitimme tällä tavoin parhaiten kunnioittavamme isänmaan itsenäisyyden puolesta pelottomasti toiminutta, uhrauksiin valmista miestä ja saimme runsaan palkinnon vaatimattomasta kunnianosoituksestamme, kun toimittaja Nordlund meitä kyynelsilmin kiitti ja kehoitti taipumatta seisomaan isänmaan asian puolesta.

Eikä kulu puoltatoista vuosikymmentä tästä, kun samaa miestä yritetään häväistä ryssän tunnusmerkein.

Ja mistä syystä?

Siitä syystä, että Nordlund on taipumaton ja peloton mies, siitä syystä, että hän ei ole tottunut kulkemaan joukon mukana, vaan rohkenee käydä yksinäänkin tietään. Tällaiset periaatteen miehet, joiden arvo ja merkitys kehittyneissä oloissa tunnustetaan vaikka oltaisiinkin eri mieltä heidän kanssaan, ovat sentään henkilöinä ja yhteiskunnan jäseninä jotakin toista kuin ne, jotka yleiseksi väitettävän mielipiteen ja ulkopuolisen painostuksen pelosta ajautuvat jonkin muotiuskonnon mukana, visusti salaten oman, siitä poikkeavan sisällisen vakaumuksensa.

Miksi raatimies Nordlundista yritetään tehdä isänmaallisuuden petturi? Onko hän koskaan ollut kommunistien suosija? - Ei koskaan. Eiköhän vain töhrijien hengenheimolaisissa ole miehiä, jotka ovat löytäneet nykyisen äkkijyrkän tiensä vasta viime vuonna huomattuaan, että tuuli alkaa vihaisesti puhallella vasempaa vastaan.

Nordlundin tekoja ja tekemättä jättämisiä en henkilökohtaisesti viime vuosien ajalta tunne, eikä minun niitä tarvitse tuntea. Tunnen miehen, entisen esimieheni, ja rohkenen sanoa, että sellaiseen tekoon, joka osoittaisi isänmaallisen mielen puutetta, hän ei ryhdy. Mutta isänmaallisuus ei hänelle ole sanoilla ratsastelevaa yltiöpäisissä teoissa riehuvaa patentti-isänmaallisuutta, vaan varsin paljon vaatimattomampaa, paljon suurempaa ja paljon aidompaa.

Tietysti tullaan sanomaan, että teko oli poikasten työtä. Mutta kuka on vastuussa siitä, että poikaset puuhailevat näin kunniattomissa teoissa. Eiköhän niiden, jotka ovat kommunisteja vastaan aletun taistelun johdatelleet koskemaan rehellisiä, isänmaallisia ja suomalaisia miehiä vastaan ole jo aika heittää öljyä laineille. Ja joka tapauksessa ajatteleva kansalainen tietää tuollaisten tekojen jälkeen valita seuransa.

Loukkaavaksi tarkoitettu teko ei kohdistu yksinomaan raatimies Nordlundiin. Jos se sellainen olisi, ei olisi ollut tarvis kynään tarttua. Se kohdistuu kaikkiin niihin naisiin ja miehiin, jotka eivät hyväksy hullutuksia, kulki se millä nimellä tahansa.

Yleisen mielipiteen silmissä ei raatimies Nordlundia ole häväisty. Häväistyksi ovat tulleet ne, jotka tuohon kunniattomaan tekoon ovat ryhtyneet ja sen esillelietsoneet.

Urho Kekkonen