Kokoomus puoluevastakohtien kärjistäjänä

Kuten tunnettua, Lapuan liikkeen valtuuskunnan jyrkkäsanaista vaatimusta vaaliliittojen perustamisesta porvarillisen puolueiden kesken ei ole noudatettu hetikään kaikkialla. Mutta tuo julistus on kuitenkin antanut eräälle puolueelle tilaisuuden puolueiden välisiä suhteita arvaamattomasti kiristävään vaalikeinotteluun, joka osoittaa, kuinka keinoista piittamatta kommunisminvastaista kansanliikettä koetetaan käyttää puolue-etujen ajamiseksi. Tarkoitamme kansallisen kokoomuspuolueen toimenpiteitä niissä vaalipiireissä, joissa maalaisliitto katsoi maalaisväestön etujen ja kommunisminvastaisen taistelun edistämisen takia paremmaksi käydä yksin vaaleihin kuin suostua kokoomuspuolueen eräillä tahoilla esittämiin kohtuuttomiin vaaliliittoehtoihin. Kun asiat joutuivat tähän vaiheeseen, olisi luullut, että kokoomuspuolue, jonka lehdistö on ollut tulvillaan vaatimuksia hajoittavien puolueriitaisuuksien välttämisestä, olisi tyytynyt vaalivalmisteluihin omassa piirissään. Mutta ei. Kokoomuspuolue tahtoi vetää kommunismin vastustamisen varjolla vaalinuottaa ja asettui eräissä vaalipiireissä yhteyteen joidenkin maalaisliittolaisiksi olettamiensa henkilöiden kanssa. Kun se oli saanut heidät suostumaan kokoomuksen kansanedustajaehdokkaiksi, päätti se näissä vaalipiireissä perustaa n.k. isänmaallisia vaaliliittoja, joihin tuli ehdokkaiksi, paitsi kokoomuspuolueen miehiä, myös nämä "maalaisliittolaiset" kommunisminvastustajat. Tällä teolla kokoomuspuolue tahtoi leimata maalaisliiton puolueeksi, johon ei voi kommunismin vastustamisasiassa luottaa. Ja kuitenkin, tosiasia on ja tosiasiaksi jää, että ainoat tehokkaat yritykset kommunistisen julkisen toiminnan estämiseksi on ennen nykyistä kansanliikettä tapahtunut maalaisliittolaisen pääministerin, Kyösti Kallion toimesta. Kokoomuspuolueen määräysvallassa olleet hallitukset sensijaan kohtelivat kommunistejamme verrattain kiltisti. Talonpoikaisväestön aloittama kansanliike kommunistien rienausta vastaan on näinollen pyritty kaikin keinoin saattamaan palvelemaan kokoomuksen asiaa. Eräs tämän menettelytavan vastenmielisimpiä ilmenemismuotoja on yritys kääntää asiat niin, että vain kokoomuspuolue olisi kommunisminvastaisella kannalla ja että varsinkin maalaisliitto on tässä suhteessa epäluotettava ellei vallan vastustavalla puolella.

Mutta tämä häikälemätön yritys ei tule onnistumaan. Maalaisliittolaiset ovat tiivistetyin rivein kokoontuneet monessa kovassa koetellun puolueensa ympärille. Maan talonpoikaisväestö käsittää varsin hyvin, että maalaisliitto ei koskaan voi olla kommunismiystävällinen ja toivotonta on sitä, - edes epäsuorasti - käydä sellaiseksi leimaamaan. Hajoitustyö on näinollen tuomittu epäonnistumaan, ja sen ovat kokoomuspuolueen kelkkaan istuneet edustajaehdokkaatkin jo muutamin paikoin havainneet. Missään tapauksessa ei yksikään tällainen "itsenäinen maalainen", "oikeistomaalaisliittolainen" tai miksi heitä milloinkin kokoomuksen listoilla nimitetään, tule saamaan niin paljon ääniä, että voisi toivoa valituksi tuloa. Heitä äänestämällä auttaa eduskuntaan henkilön, joka on kaukana maalaisliiton jopa maalaistenkin pyrkimyksistä.

Ei ole tiedossa, tokko kaikki ne henkilöt, joita nyt maalaisliittolaisina on otettu kokoomuksen listoille, lainkaan kuuluvat maalaisliittoon. On valitettavaa, jos joku vakaumuksellinen maalaisliittolainen on katsonut voivansa antautua kokoomuksen puoluevehkeilyn välikappaleeksi. Maalaisliitto on kuitenkin velvollinen käsittelemään tällaista henkilöä puolueesta eronneena. Siinä suhteessa on Vaasan läänin itäisen vaalipiirin piirikokouksen äskettäin tekemä päätöslauselma paikallaan.