Maailma ja Kiina

"Eurooppa ei ole muuta kuin valtavan Aasian manteren niemeke. Euroopan valtiollinen hajanaisuus on johtanut siihen, että Länsi-Eurooppa on vain ketju rantavaltioita tällä pienellä niemimaalla."

   Sanat ovat tunnetun ruotsalaisen kansantalousmiehen, professori Gunnar Myrdalin. Hän lausui ne Genevessä, jossa silloin vietettiin Yhdistyneitten Kansakuntien Euroopan talouskomission (ECE) 20-vuotisjuhlaa. Myrdal toimi 10 vuotta tämän toimikunnan ensimmäisenä johtajana. Kuten muistetaan, hänen jälkeensä tuli paikalle Sakari Tuomioja.

   Meidän ajattelumme on niin suuressa määrin perittyihin käsityksiin ja tavanomaisuuksiin sidottua, että jokainen uusi katsomustapa herättää oudoksumista ja vastaväitteitä. Kun olin lukenut Myrdalin sanat, otin esille taskukalenterin "Pikku ajastaika", johon viisaasti kyllä on painettu joukko karttalehtiä. Ja todella, Länsi-Euroopan maat ovat naurettavan ohut rannikko pienellä Eurooppa-nimisellä niemekkeellä, joka avuttoman näköisenä kyyhöttää Aasian kyljessä. Kaikkihan me olemme tämän nähneet ja tienneet kansakoulusta saakka, mutta aivomme eivät ole tajunneet maantieteellisten mittojen keskinäisiä suhteita.

   Onko näillä maa-aluesuhteilla sitten mitään asiallista merkitystä? Tämän kysymyksen voi hyvällä syyllä tehdä, kun tiedetään, että esim. vuonna 1963 Aasian suurimman valtion Kiinan teräksentuotanto oli arviolta 12 miljoonaa tonnia, mikä ei ollut edes kahta kertaa suurempi kuin Belgian vastaava tuotanto. Belgia on kartalla kuin kärpäsen silmä kiinalaisen lohikäärmeen rinnalla.

   Alueiden suuruussuhteet ovat tämän päivän todellisuutta yhtä hyvin kuin valtioiden tuotantosuhteet. Mutta tulevaisuus? Alueiden suuruussuhteet tietenkin säilyvät, jollei rajoja siirretä, mutta niitä siirretään tästä lähtien todennäköisesti ainoastaan suuremman eduksi. Arvattavasti näin on asianlaita, milloin kaksi suurtakin on kysymyksessä. Alueiden tuotantosuhteissa sitävastoin tapahtuu muutoksia. Kun tiedetään, että tuotanto riippuu inhimillisistä ja aineellisista voimavaroista, niin voidaan tehdä johtopäätös, että tulevaisuuden tuotantosuhteissa tapahtuu erittäin suuria muutoksia. Niitä arvioitaessa on hyvä muistaa Länsi-Eurooppa nystyränä Aasian kyljessä.

   Myrdalin lausunto palautti mieleen sen, mitä saksalainen atomifyysikko Wilhelm Fucks on kirjoittanut tulevaisuuden voimasuhteista maapallollamme. Tätä mielenkiintoista tutkimusta on selostettu SK:n 24. numerossa vuodelta 1966. Mutta kun kertaus on oppimisen äiti ja kun erityisesti Kiinan asema tulevaisuuden maailmassa muodostaa pohjan kaikelle taloudellisen ja poliittisen kehityksen ennakoinnille, lienee paikallaan selostaa Fucksin kirjaa hieman laajemmin kuin vuosi sitten. Myrdalin lausunto ohjaa omalta kohdaltaan myös valitsemaan Fucksin teoksesta SK:ssa aikaisemmin esittämättömiä seikkoja.

   Fucksin työmetodin lähtökohtana on käsitys, että kahden maan poliittisen voiman keskinäinen suhde on tulevaisuudessa yhtä kuin niiden taloudellisen voiman suhde. Hän pelkistää asian niin, että maan poliittinen merkitys määritellään sen väkiluvun sekä teräksen- ja energiantuotannon perusteella. Tutkikaamme siis, mitä Fucksilla on näistä asioista sanottavana.

VÄESTÖ

   Tällä hetkellä elää maapallollamme arviolta 3,5 miljardia ihmistä. Vuonna 2000 on maailman väkiluku 6,6 miljardia, vuonna 2050 9,5 miljardia. Näille kaikille ihmisille Fucks olettaa ravinnon riittävän. (Vertauksen vuoksi on mainittava, että miljardin rajan maailman väkiluku ylitti noin vuonna 1825. Vuonna 1920 väkiluku oli 2 miljardia ja vuonna 1930 3 miljardia.)

   Yhdysvaltain väkiluku vuonna 2000 on 240 miljoonaa ja vuonna 2040 noin 280 miljoonaa. Neuvostoliiton vastaavat luvut ovat vuonna 2000 300 miljoonaa ja vuonna 2040 335 miljoonaa. Länsi-Euroopan maiden asukasmäärää osoittavat vastaavat luvut ovat 215 ja 280 miljoonaa.

   Kiinassa on tätä nykyä arviolta 730 miljoonaa asukasta. Vuonna 1976 Kiinassa ylitetään miljardin raja. Vuonna 2000 Kiinan asukasluku on 1,7 miljardia ja vuonna 2040 2,7 miljardia.

TERÄS

   Vuonna 1980 tuottavat Länsi-Euroopan maat, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, kukin näistä nykyisestä kolmesta suuresta, 150 miljoonaa tonnia terästä vuodessa. Vuonna 2000 on tuotanto 180 miljoonaa ja vuonna 2020 noin 200 miljoonaa tonnia.

   Kiinan tuotanto tällä kertaa on vain kahdeksasosa esim. Neuvostoliiton tuotannosta. Mutta Fucks arvioi Kiinan jo vuonna 1982 saavuttavan 150 miljoonan tonnin tuotannon. Tähän hän on päässyt samaa tuotannon peruskaavaa soveltaen, mikä on saatu Yhdysvaltojen kehityksestä 1870-luvulta lähtien. Sen mukaan teräksentuotannon kasvamiseksi 15 kilon vuosituotannosta asukasta kohti 100 kiloksi tarvitaan 20 vuotta. Sadasta kilosta 400 kiloon tarvitaan taas 20 vuotta ja samoin 400 kilosta 600 kiloon. Tämän kaavan mukaan Kiinan teräksentuotanto vuonna 2000 olisi suurempi kuin Länsi-Euroopan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton yhteensä.

ENERGIA

   Vuonna 1960 oli maailman energiantuotanto 36 miljardia MWh. Siitä oli Yhdysvaltojen osuus 11,5 miljardia MWh, Neuvostoliiton 5,5 miljardia, LänsiEuroopan maiden 4,2 miljardia ja Kiinan 3,7 miljardia. Vuonna. 2000 on Yhdysvaltojen energiantuotanto 16,5 miljardia MWh, Neuvostoliiton 16 miljardia ja Kiinan 16 miljardia. Vuonna 2030 taas Yhdysvallat ja Neuvostoliitto tuottavat saman määrän energiaa eli 20 miljardia MWh vuodessa kumpikin. Mutta jo vuonna 2030 on Kiinan energiantuotanto niin suuri kuin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton yhteensä.

   Länsi-Euroopassa on koko Saksan alueen ja Ison-Britannian energiantuotanto vuonna 2040 noin 3 miljardia MWh vuodessa kumpaisenkin, ja Ranskan vain noin 1 miljardi MWh.

LOPPUPÄÄTELMÄT

   Tässä on esitetty tulevaisuuden poliittisten voimasuhteiden päätekijät: väestö, teräs ja energia. Jokainen voi jo näiden lukujen kehitystendenssistä päätellä, mihin suuntaan voimien suhde siirtyy. Mutta Fucks on auttanut meitä tässäkin suhteessa. Laajojen laskelmien jälkeen hän on laatinut maiden arvojärjestysluettelon. Jos Yhdysvallat merkitään luvulla 1000, oli v. 1963/64 toisella tilalla Neuvostoliitto (673). Sitten tulevat Kiina (236), Länsi-Saksa (149), Iso-Britannia (120), Ranska 68 jne. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että Ruotsin arvioluku on 7, Norjan 1 ja Suomen arvatenkin sen alapuolella.

   Entäs tulevaisuus Fucksin mukaan? Kun Yhdysvallat oli vuonna 1960 kaksi kertaa Neuvostoliittoa voimakkaampi, saavuttaa Neuvostoliitto vuoden 2030 paikkeilla Yhdysvallat. Kiina taas saavuttaa noin vuonna 1975 Neuvostoliiton ja vuonna 1980 Yhdysvallat. Vuonna 1992 on Kiina yhtä voimakas kuin Neuvostoliitto, Yhdysvallat ja Länsi-Eurooppa yhteensä. Vuonna 2000 Kiinan pitäisi olla viisi kertaa Neuvostoliittoa tai Yhdysvaltoja voimakkaampi.

   Tämä selostus on ollut pitkäveteistä ja yksitoikkoista luettavaa, niin kuin se oli kirjoittaakin. Lisäksi voidaan sanoa, että siinä esitetyt tulokset ovat tarkoituksettomat ja mielettömät, koska sodat ja sisäiset epäjärjestykset voivat täysin muuttaa kehityksen kulun. Nämä huomautukset ovat tietenkin oikeat. Lisäksi on pidettävä mielessä, että ihmisellä on nykyään riittävästi voimavaroja elämän täydelliseksi tuhoamiseksi maapallolta. Jos kolmas maailmansota syttyy, kuten YK:n pääsihteeri U. Thant on äskettäin aavistellut, saa Fucks aloittaa laskelmansa läheltä yhteistä nolla-arvoa, mikäli itse on sattunut säilymään hengissä.

   Fucksin tutkimuksen lopputuloksia vastaan on ehditty esittää monia huomautuksia. Erityisesti on arvosteltu hänen noudattamaansa kaavamaisuutta ja sitä, että hän on jättänyt inhimilliset tekijät huomioonottamatta päätelmissään. Mutta Fucks on vakavasti otettava tiedemies, joka todella on paneutunut asiaansa. Hän on tutkimuksessaan selostanut ne perustelut, joiden nojalla hän on ennakoinut tulevaisuuden kehityksen. Ken ei yhdy hänen päätelmiinsä, hänellä on mahdollisuus osoittaa Fucksin luvut paikkansapitämättömiksi. Varmaa tietenkin on, että hänen numeronsa eivät tule tulevaisuudessa pitämään paikkaansa, mutta samalla tavalla on varmaa, että ne kyllä kuvaavat sitä suuntaa, mikä valtioiden voimasuhteiden muuttumisessa tulee olemaan hallitsevana. "Suuria ja perusteellisia muutoksia maailman voimasuhteissa ei tulisi pitää mahdottomina vain siksi, että ne tuntuvat epätodennäköisiltä." (Fucks)

   Kaikkea tätä poliittisten voimasuhteiden muuttumista hallitsee Kiina ja sen kasvava merkitys.

   Yleisesti katsotaan, että Vietnamin sota voi vielä kestää 10 vuotta. Fucksin mukaan Kiinan voima saavuttaa vuonna 1980 Yhdysvaltojen voiman. Luuleeko joku, että USA:n vihreät baretit silloin vielä ovat vapauttamassa Vietnamin kansaa?