Keinot eivät lopu.

Historian opetukset vallan käytöstä ovat moninaiset ja hyödylliset sekä valtiomiehelle että demokraattiselle kansalle. Kuta tuoreempaa historia on, sitä arvokkaammat nämä opetukset ovat, mutta sitä vaikeampi niitä on myös oikein käyttää hyväkseen. Harvoin on kansa vaaleihin käydessään saanut saman hetken historiasta havainnollisempaa esimerkkiä kuin me äsken Jugoslaviasta tulleista uutisista, mutta aniharva meikäläisistä kommunismin kannattajista varmaan otti sen opikseen.

Viisi kuudesosaa Suomen kansasta saattaa kuitenkin hyötyä kertomuksesta, jonka merentakaisista painotuotteista äsken luimme.

Yhdysvalloissa on astunut voimaan uusi työoloja koskeva laki, jonka mukaan ammattiyhdistyksestä ei ketään voida erottaa muista syistä kuin maksujen laiminlyömisestä. Tämä lain määräys on syntynyt sen johdosta, että kommunistit hallitsemissaan ammattiyhdistyksissä ovat valtansa säilyttääkseen panneet toimeen puhdistuksia ja karkoittaneet heille epämieluisia työläisiä. Kun ammattiyhdistykset ovat useiden työnantajien kanssa tehneet sellaisen sopimuksen, että ammattiyhdistykseen kuulumattomille ei työtä anneta, ovat kommunistien epäsuosioon joutuneet työntekijät saaneet samalla potkun työpaikastaan. Näin kommunistit ovat voineet ylläpitää työmaaterroria.

Uuden lain toivottiin tekevän tämän menettelyn mahdottomaksi, mutta kommunisteilta eivät keinot loppuneet. New Yorkissa liiketyöntekijäin ammattiyhdistykset ovat kysyneet neuvoa taitavilta lakimiehiltä ja ryhtyneet neuvottelemaan työnantajien kanssa uudesta sopimuspykälästä. Sen mukaan työnantajat suostuisivat sanomaan irti työntekijät, jotka "häiritsevät työntekijäin keskinäistä sopua". Tämä pykälä ei ole ristiriidassa lain kanssa, koska uhria ei potkittaisi pois ammattiyhdistyksestä, vaan ainoastaan työstään. Tehdäkseen ehdotuksensa työnantajille otolliseksi ammattiyhdistykset ilmoittavat, vastoin jäsentensä etuja, että työntekijät ovat tyytyväisiä varsin vaatimattomiin palkankorotuksiin, jos tämä kommunistien voimaa lujittava sopimuskohta hyväksytään.

Tämä ns. molemminpuolinen järjestely on saavuttanut erään suuren työnantajan hyväksymisen, kun vaihtoehtona on ollut lakko.

Yhdysvaltojen politiikassa kommunisteilla on sangen vähän sanomista, mutta sitä enemmän valtaa heillä on ammattiyhdistyksissä. Yllämainitut esimerkit heidän menettelystään panevat jo aavistamaan, ettei siihen ole syynä heidän suuri lukumääränsä ammattiyhdistysten riveissä, vaan heidän taitonsa johtaa joukkoja.

Erään liikeyrityksen palveluksessa on 6 500 henkeä. Näistä kuudestatuhannesta viidestäsadasta 32 tiedetään kommunisteiksi. Mutta 32 kommunistista 30 on luottamusmiehen tehtävissä, niin että heillä on tilaisuus johtaa ja valvoa toisten edesottamuksia ammattiyhdistysliikkeessä. Miten 30 kolmestakymmenestäkahdesta kommunistista saattoi hankkia itselleen tämän vaikutusvaltaisen aseman 6 500 henkeä käsittävässä ammattiyhdistyksessä? Vastaus on selvä: Tavallinen mies liittyy ammattiyhdistykseen vain sen vuoksi, että työnantajan ja työntekijäin tekemän sopimuksen mukaan hänen on siihen liityttävä saadakseen tehdä työtä. Sen jälkeen hän ei välitä yhdistyksestään mitään, vaan maksaa maksunsa ja pysyy erillään kiistoista ja selkkauksista. Toisin kommunisti.

Kommunisti liittyy ammattiyhdistykseen vaikuttaakseen siinä puolueensa hyväksi. Hän käy tunnollisesti kokouksissa ja ottaa osaa kaikkeen toimintaan. Hän ottaa suorittaakseen toisten vieromat pikkutehtävät, jotka vievät vapaa-aikaa. Näin hän pääsee sisärenkaaseen ja hänestä tulee luottamusmies, koska työntekijäin enemmistö tai ne, jotka käyttävät äänioikeuttaan, ovat tottuneet näkemään hänet yhdistyksen tehtävissä ja arvelevat, että hänen innostuksestaan on yhdistykselle hyötyä. Tosiasiassa kommunistijohtajat ajavat yhdistyksen jäsenten etuja vain niin pitkälle, kuin heille sopii. Jos he saavat työnantajan kanssa aikaan sopimuksia, jotka vahvistavat kommunismin vaikutusvaltaa, he eivät epäröi polkea työntekijäin etuja.

New Yorkin liiketyöntekijäin ammattiyhdistykset ovat lyöneet hyvin vähän rumpua eräästä vaatimuksestaan, jonka seuraukset muodostuisivat hyvin kauaskantoisiksi. Ne haluaisivat kontrolloida työvoiman hankintaa perustamalla sitä varten omat toimistonsa, joille pitäisi antaa monopoli. Kun nämä toimistot valvoisivat, ettei kukaan työnhakija, joka saattaisi vastustaa kommunistien pyrkimyksiä, pääsisi työhön, voitaisiin New Yorkin tavarataloista tehdä kommunistisen kiihoituksen pesäpaikkoja.

Yhdysvalloissa kommunistit toimivat hyvin varovaisesti ja heillä on täysi syy karttaa tekemästä toimistaan näkyvää propagandaa. Monissa muissa maissa heidän työskentelynsä on toisenlaista ja he käyttävät julkisuuttakin avoimesti hyväkseen silti kätkien salaiset vaikuttimensa. 1930-luvulta lähtien he ovat pyrkineet yhteistoimintaan toisten puolueiden kanssa ja yrittäneet siten laajentaa vaikutusvaltaansa. Muuallakin kuin Suomessa kommunismi on tällä tiellä kokenut raskaita vastoinkäymisiä, ja tuoreimmat, kominformin levittämät ohjeet suosittelevat sen vuoksi kansanrintamapolitiikasta luopumista. Yhteisrintamassa tai erillään toimivina kommunistit kuitenkin ajavat omaa asiaansa.

Ja vasta silloin, kun he ovat saaneet kaiken vallan käsiinsä, kuten Tshekkoslovakiassa, he paljastavat kaikki korttinsa. Siihen saakka heillä on mahdollisuus vetää mukaansa hyväuskoisia idealisteja ja omaa etuaan ymmärtämättömiä yksinkertaisia kansalaisia.

Veljenpoika