Maakansa 9.8.1953

Nyt kun oppositiolehdistö on saanut purkaa harminsa sen johdosta, että eduskuntaa ei ole hajoitettu tai että maata ei ole ajettu hallituspulaan, lienee paikallaan vielä kosketella kysymystä, miksi hallitus ei jättänyt paikkaansa. En puutu tällöin pelkästään muodollista laatua oleviin seikkoihin, vaikka ei voi saattaa edes keskustelunalaiseksi, että hallituksen ja eduskunnan välillä olisi olemassa sellainen ristiriita, jonka perusteella hallituksen olisi vastuunalaisuussäännösten mukaan ollut jätettävä eronpyyntönsä.

Sen jälkeen kun sosialidemokraatit olivat aiheuttaneet hallituksen hajaantumisen, suosittelin tasavallan presidentille hallitusvastuun antamista sosialidemokraateille. Ensimmäisenä vaihtoehtona tarjosi tasavallan presidentti demokraattisen hallituksen muodostamista pääjohtaja Fagerholmille, jonka käsiä ei tiettävästi sidottu pelkästään sosialidemokraattisen hallituksen muodostamiseen, vaan mikä tahansa enemmistöhallitus olisi tietysti voinut tulla kysymykseen. Sosialidemokraatit kieltäytyivät vielä samana päivänä.

Neuvoteltuaan eduskuntaryhmien edustajien kanssa tasavallan presidentti kehoitti minua muodostamaan hallituksen. Keskustelin asiasta useaan otteeseen sekä sosialidemokraattien että porvarillisten puolueiden edustajien kanssa. Sosialidemokraatit pitivät kiinni automaattisen indeksiehdon hyväksymisestä työehtosopimuksiin toistaiseksi, mutta kun ehdon täyttäminen ei ole hallituksen vaan työmarkkinajärjestöjen käsissä ja työnantajapuoli ei vaadittuun sitoumukseen suostunut, ei yhteisen pohjan löytäminen sosialidemokraattien kanssa osoittautunut mahdolliseksi. Kun on puhuttu, että sosialidemokraatit olisivat ehkä olleet taipuvaisia tulemaan mukaan jollakin toisella henkilö- tai puoluepohjalla olevaan hallitukseen porvareiden kanssa, on syytä mainita, että Suomen Sosialidemokraatti kirjoitti 8/7 -53 näistä suunnitelmista seuraavaa: "Täällä päin ei sitäpaitsi uskota, että työnantajat tässä tapauksessa sen paremmin kuin maalaisliittolaisillekaan myöntäisivät porvareille lupaa hyväksyä sos.dem:in kynnysohjelman periaatteita." Kuten havaitaan, asia oli kiinni automaati-indeksistä, jota esim. kokoomuksen yksityisneuvottelijat tuskin ovat voineet hyväksyä.

Porvarillisten puolueiden antamista vastauksista saattoi päätellä, että kokoomuksen kanssa olisi yhteisestä ohjelmasta voitu todennäköisesti sopia, mutta kansanpuolueen edustajat hylkäsivät ohjelman, sanoen kuitenkin olevansa valmiit neuvottelemaan toisesta ohjelmasta. Tätä varten oli saatava selville, mitä esitetyn ohjelmaluonnoksen yksityiskohtia he eivät voineet hyväksyä, mutta sitä koskevaan tiedusteluuni he eivät voineet vastata, koska he eivät olleet sitä päättäneet. Ensimmäinen neuvottelu kansanpuolueen kanssa päättyi toteamukseeni, että te hylkäätte porvarillisen enemmistöhallituksen ja sen ohjelman voimatta kuitenkaan sanoa, minkä vuoksi. Seuraavat neuvottelut, joista viimeisessä en ollut mukana, olivat samaa harrastelijaluokkaa kansanpuolueen taholta.

Ei jäänyt mitään muuta mahdollisuutta kuin joko porvarillinen vähemmistöhallitus tai virkamieshallitus. Tasavallan presidentti piti virkamieshallitusta huonompana vaihtoehtona, ja maalaisliiton puoluevaltuuskunta 6/7 -53 pitämässään kokouksessa päätti, että virkamieshallitukseen ei olisi mentävä, vaan muodostettava maalaisliittojohtoinen vähemmistöhallitus, jollei enemmistöhallitusta saada aikaan. Jatkoin kuitenkin neuvotteluja eri suunnilla tämänkin jälkeen enemmistöhallituksen aikaansaamiseksi, mm. 9/7 esitin sosialidemokraateille sitä koskevan vetoomuksen, jossa olin valmis ottamaan harkinnan alaiseksi eräitä heidän esittämiään keinoja pulan torjumiseksi ja nimenomaan ilmoitin olevani valmis siirtymään syrjään hallituksesta, jos henkilöni oli enemmistöhallituksen esteenä. Vastaus oli kielteinen. Maalaisliiton, ruotsalaisen kansanpuolueen ja taloudellisten asiantuntijain hallitus muodostettiin illalla 9/7 -53.

Tämä selonteko osoittanee, että on tehty kaikki, mikä inhimillisesti oli mahdollista enemmistöhallituksen aikaansaamiseksi, ja että sen estivät ne, jotka nyt eniten moittivat sitä, ettei enemmistöhallitusta muodostettu. Selonteko osoittaa myös, että maalaisliitto enempää kuin minä henkilökohtaisesti emme ole halunneet ottaa hallituksessa oloa monopoliksemme, päinvastoin olemme eri yhteyksissä yrittäneet saada hallitusvastuun siirretyksi toisille.

Kun hallituksen talouspoliittinen ohjelma joutui SKDL:n, sos.dem. ryhmän ja kansanpuolueen kannanottojen vuoksi eduskunnassa vastatuuleen, joutui ratkaistavaksi kysymys, mitä olisi tehtävä. Hallitus oli sitä mieltä, että eduskunnan hajoittaminen ja marraskuussa 1953 toimitettavat uudet vaalit eivät tuo selvyyttä tilanteeseen. Tasavallan presidentti oli samaa mieltä. Oliko hallituksen jätettävä eronpyyntönsä? Jos olisi ollut vähäisinkin mahdollisuus saada tilalle enemmistöhallitus, olisi hallituksen eronpyyntö ollut ainoa oikea ratkaisu. Mutta heinäkuun neuvottelut, kuten edellä olen osoittanut, antoivat täysin selvän kuvan, että sosialidemokraatteja ei voida saada hallitukseen yhdessä minkäänlaisen porvarikokoomuksen kanssa ja että yhteistoiminta kansanpuolueen kanssa porvarillisen hallituksen puitteissa oli mahdotonta; kansanpuolueen hillitön esiintyminen eduskunnassa oli entisestään vähentänyt asiallisen yhteistyön mahdollisuuksia. Tiedossa oli myös, että sosialidemokraatit eivät tässäkään vaiheessa ottaisi yksinään hallitusvastuuta. Mitä hallituspula tällaisissa oloissa siis olisi auttanut? Viikkoja kestävät neuvottelut, yleinen epävarmuus maassa eikä mitään ulospääsyä parlamentaarisesti laajempaan hallitukseen. Lisäksi on pidettävä mielessä, että juuri näinä viikkoina on valtion v. 1954 menoarvioesityksen polttavin valmisteluvaihe, eikä ollut varaa siirtää sitä työtä tuonnemmaksi. Jokainen käsittänee, että näissä oloissa, jolloin valtion taloudessa on jo 25 mrd. mk vajaus, ei uuden budjetin valmistamista voida siirtää ensi vuoden puolelle.

Hallitus päätti peruuttaa vastatuuleen joutuneet esityksensä ja valtioneuvosto päätti jäädä paikoilleen. Kaikki tosiasiat osoittavat, että tätä päätöstä ei sanellut halu istua kaiken uhalla hallituksessa, vaan käsitys, että vallitsevien olojen vuoksi on kaiken uhalla jäätävä hoitamaan asioita. Ne eivät esim. valtiontalouden osalta ole niin hyvät, että niitä olisi ilo hoidella, ja henkilökohtaisesti olen saanut kylliksi matalamielisestä hyökkäilystä epäkiitollista tehtävää - se sentään myönnettäneen - suorittaessani, mutta vaalipropagandaan itsensä kainaloitaan myöten laulanut oppositio ei näy uskovan, että edesvastuu voi olla hallituksen tekojen vaikuttimena. Osoituksena siitä, että hallitus eduskunnan menojen vähentämistä vastustavista kannanotoista huolimatta on vakaasti päättänyt suorittaa menojen supistamista, mainitsen, että hallitus 7/8 alensi 8 %:lla maatalousmiljardiin myönnettyjä varoja. Säästö aloitettiin maataloudesta, mihin hallituksella oli valtuudet.

Mutta hallitus on valmis minä päivänä tahansa jättämään paikkansa, jos ilmaantuu mahdollisuuksia saada toinen hallitus tilalle. Tämä ei merkitse, että hallitus haluaisi määrätä seuraajansa, päinvastoin, seuraajahallitus voi olla joko sosialidemokraattinen tai porvarillinen, mutta hallitus on päättänyt huolehtia siitä, että nykyisessä vaikeassa vaiheessa ei maata ajeta pitkän hallituspulan kouriin. Kun presidentti ensimmäisenä vaihtoehtonaan tarjosi sosialidemokraateille hallitusvastuuta, ei ole luultavaa, että hän olisi muuttanut mieltään. Jos siis sosialidemokraatit vihjaavat - ei tarvita välikysymystä - että he haluavat ottaa hallitusvastuun, tulee nykyinen hallitus heti pyytämään eron ja lopputuloksen pitäisi silloin olla selvä.

Hallitus valmistaa budjetin ensi syyskuun puoliväliin mennessä. Hallitus on jo päättänyt annettavaksi uudet esitykset purkulaiksi ja lisämaalaiksi. Uusi asutuslaki valmistunee samoin syyskuuksi. Hallituksessa on valmisteilla lakiehdotuksia säästöjen aikaansaamiseksi, miltei kaikilla hallinnonaloilla, koska muuten ei selvitä ilman valtion vararikkoa. Hallituksella on siis tärkeitä lakiesityksiä esitettävänä eduskunnalle. Jos joku luulee, että hallitus tyytyy ensi syksynä vain istumaan ja välttämään luottamuslausekysymyksiä, hän tulee erehtymään pahasti. Tämän voi oppositio painaa jo nyt mieleensä.

Urho Kekkonen