Radiopuhe 27.6.1953

Neuvottelut hallitusryhmien kesken kustannustasoa ja työllisyyttä koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi ovat valitettavasti epäonnistuneet. On syytä todeta, että kysymyksessä ei ole poliittinen kriisi vaan taloudellinen kriisi, jota ei voida selvittää "otteilla" tai poliittisilla kompromisseilla, vaan tunnustamalla taloudelliset tosiasiat, olivat ne kuinka epämiellyttäviä ja epämieluisia tahansa. Myönnän, että välttämättömät toimenpiteet ja kansanhuollon turvaamiseksi ensi talvena ovat jo myöhässä, mutta olen loppuun saakka toivonut, että väistämättöminä eteen nousevat tosiasiat kypsyttäisivät mielipiteet neuvotteluteitse suoritettavien vaikutukseltaan riittävien toimenpiteiden hyväksymiseen. Se tie olisi mielestäni vähimmin vaurioin kyennyt viemään maan talouspulan ylitse. Valitettavasti on pakko todeta, että näyttää vielä vaativan aikaa ja suuria taloudellisia murheita ennen kuin kehitys omalla voimallaan pakottaa ratkaiseviin toimenpiteisiin. Minulla ei kuitenkaan ole tuntoa kädet toisen suuren hallituspuolueen sitomina istua ja odottaa toimettomana tilanteen huonontumista.

Kun sosialidemokraatit ovat esittäneet oman ohjelmansa, joka hyvin vähäisin kärsimyksin kykenee heidän mielestään selvittämään talouskriisimme, on heille suotava tilaisuus tuon ohjelman toteuttamiseen. Kaikkien piirien on syytä jäädä toivorikkain mielin odottamaan sen yrityksen onnistumista. Tulenkin Tasavallan presidentille maanantaina suosittelemaan, että hallitusvastuu annettaisiin sosialidemokraateille.

Tiedän, että suuri osa niistä, jotka vastustavat kustannustason alentamista, luottavat siihen, että devalvaatio suoritetaan. Se merkitsisi taas "vakauttamista" säästäjien, vakuutuksenottajien, vanhuus- ja kansaneläkkeensaajien sekä yleensä niiden piirien kustannuksella, jotka eivät voi harjoittaa voimapolitiikkaa oikeudenmukaistenkaan etujensa puolustamiseksi. Tällaisessa en voi olla mukana.