Suomen uusi hallitus on menestyksellä selviytynyt ensimmäisestä tulikokeestaan: kommunistien järjestämästä välikysymyksestä. Se on saanut myöskin laskea peukalonsa eduskunnan valtimolle talousarvion lähetekeskustelussa ja sen perusteella voinut tehdä diagnoosin *omasta* terveydentilastaan. Ilmeisesti diagnoosi on antanut hallitukselle perusteltua toivoa jatkuvan elämisen suhteen. Kaikki merkit viittaavat todellakin siihen, että Fagerholmin vähemmistöhallitus voi muodostua pitkäaikaisemmaksi kuin aluksi saatettiin ja yleensä vielä nytkin saatetaan ajatella. Maan sisäpoliittiset olosuhteet ovat näet sellaiset, että nykyinen hallitus, vaikka se ei edustakaan parlamenttimme enemmistöä, voi pitkät ajat pysyä ruorissa myös esim. sen vuoksi, että mitään enemmistöhallitusta on näissä oloissa vaikea saada kokoon.

Lienee muutamalla sanalla syytä palata hallituksen muodostamiseen, jotta kävisi selville, mitkä näkökohdat ovat olleet vaikuttamassa juuri sosialidemokraattisen hallituksen syntyyn. Porvarillisten puolueiden vaalivoittoa ei nykyisissä olosuhteissa katsottu voitavan käyttää hyväksi, koska porvarillinen tai porvarillisenemmistöinen hallitus olisi ilmeisesti joutunut niin vaikeiden työrettelöiden eteen, että se tuskin olisi voinut niistä tyydyttävästi selviytyä. Tästä näkökulmasta asioita tarkastellen olisi ilmeisesti turvallisin tie ollut kolmen suurimman puolueen yhteishallitus, jossa kommunistien vaikutus olisi rajoitettu siihen, minkä verran kansa vaaleissa heille kannatusta antoi. Kun he neuvotteluissa eivät kuitenkaan halunneet tyytyä tähän osuuteen, oli löydettävä toinen tie hallituspulan ratkaisemiseksi. Silloin valittiin puhdas sosialidemokraattinen hallitus. Se on saattanut herättää ihmettelyä niissä piireissä,  jotka arvelivat, että porvarillisten puolueiden melkoisen vaalivoiton olisi pitänyt tulla esille hallituskysymyksen ratkaisussa. Mutta sosialidemokraattisen hallituksen muodostamisessa tulee esille näkökohta, joka hyvin puolustaa tätä ratkaisua. Tiedossa näet on ollut, että jokainen hallitus, jossa ei ole kommunisteja mukana, vieläpä sellainenkin hallitus, jossa kommunisteillamme ei ole heidän vaatimiaan avainasemia, joutuu taistelemaan äärimmäisen vasemmiston virittämiä lakkoliikkeitä vastaan. Nämä korpilakot muodostavat - se oli tiedossa hallitusneuvottelujen aikana - tulevalle hallitukselle sen korkeimman kompastuskiven. Sen vuoksi hallituksen muodostamisessa oli pidettävä eräänä johtavana näkökohtana sitä, että hallitus kokoonpanonsa perusteella kykenisi menestyksellä taistelemaan korpilakkoilua vastaan ja kukistamaan sen. Taistelu lakkoja vastaan on suoritettava työpaikoilla ja ammattijärjestössä. Siitä taistelusta voivat menestyksellä selviytyä ainoastaan sosialidemokraatit, joiden hallitus voi nostattaa puolueen jäsenet ja kannattajat työpaikoilla kommunistien korpilakkoja vastaan. Tästä näkökulmasta katsottuna on koko maan kannalta ja - miksei - porvarillisen enemmistön kannalta katsottuna pidettävä perusteltuna sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen muodostamista. Se voi kukistaa - toivottavasti lopullisesti - kommunistien poliittiset lakot paremmin kuin esim. porvarillinen hallitus, vaikka sillä olisi ollut takanaan eduskunnan enemmistö. Näin asia näyttäytyy pitemmällä tähtäimellä katsottuna ja tässä on sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen suuri tehtävä näinä levottomina aikoina. Valitettavasti täytyy kuitenkin todeta, että hallituksen on hyvistä tarkoituksistaan huolimatta eräissä tähän mennessä selvitetyissä lakoissa ollut turvauduttava Pekkalan hallituksen pettämättömään reseptiin: lakkolaisten vaatimusten hyväksymiseen.

Vähemmistöhallitusten elämän pituus ei suinkaan riipu siitä, kuinka voimakasta vähemmistöä ne edustavat, vaan ratkaisevana tekijänä on, kuinka hyvin tai huonosti oppositiossa, olipa se lojaalia tai aktiivista, olevat puolueet voivat sopia hallituksen vaihtamisesta. Kivimäen hallitus, joka tosiasiassa edusti vain eduskunnan 5 prosenttia, on yhäkin maamme pitkäikäisin hallitus, koska oppositio oli niin sekava, että se ei sopinut hallituksen kaatamisesta tai oikeammin uuden hallituksen muodostamisesta. Fagerholmin hallituksen ikä riippuu myös tästä seikasta. Ja kun näin on asianlaita, täytyy todeta, että nykyinen hallitus voi saavuttaa korkean iän, koska sen ulkopuolella olevien puolueiden on vaikeaa löytää toisiaan sellaisessa asiassa, joka saattaisi kukistaa hallituksen. Eduskunnassa on vain kaksi kombinaatiota, jotka kykenevät hallituksen kaatamaan: 1) porvarilliset puolueet yhdessä ja 2) maalaisliitto, ruotsalaiset ja SKDL kaikki yhdessä. Hallitus on tietenkin sen verran viisas, että ei niin lujasti toimi eduskunnan porvarillista enemmistöä vastaan, että se olisi pakotettu antamaan hallitukselle avoimen epäluottamuslauseen, ja toiselta puolen, pienistä enempää kuin isommistakaan äänestystappioista ei hallitus luonnollisesti piittaa pahastua. Näin on ensiksi mainittu yhdistelmä vältetty. Ja toiseksi mainittua yhdistelmää ei saada kokoon sen välttämättömien osapuolten vastakkaisten käsitysten takia.

Mutta lujin tuki hallituksella on sittenkin siinä, että näköpiirissä ei ole uutta toimikykyistä hallitusta, jos tämä kaadetaan. Poliittinen elämä meillä Suomessa on opettanut parlamentaarisille puolueille ja puoluehaijeille, että ei ole mentävä kaatamaan hallitusta, jollei tiedossa ole, miten sen seuraaja saadaan kokoon. Tämän seikan ja totuuden ovat sosialidemokraatit myös oivaltaneet ja sitä hyväksikäyttäen he ovat pystyttäneet hallituksensa suojaksi muurin, joka näyttää vahvaakin vahvemmalta. He ovat näet mitä päättävimmin torjuneet kaikki ajatukset hallituksen pohjan laajentamisesta kolmen suuren puolueen käsittäväksi ja selvästi lausuneet, että jos nykyinen hallitus kaadetaan, sosialidemokraatit eivät ole mukana sen seuraajassa. Ja tehdäkseen itselleenkin suorastaan mahdottomaksi missään olosuhteessa taipua osalliseksi uuteen hallitukseen, he ovat jyrkkyydellä, joka hakee vertojaan, hyökänneet jatkuvasti kommunisteja vastaan, eivätkä he ole säästäneet sanoja käsitellessään maalaisliittoakaan. Sellaiset lausunnot, kuin että tästä lähtien ei kukaan kunniallinen suomalainen voi olla samassa hallituksessa kommunistien kanssa, on esitetty siinä tarkoituksessa, että ne, jotka vielä ajattelevat kolmen suuren puolueen yhteishallitusta, havaitsisivat, kuinka mahdoton tällainen suunnitelma on, ja että he kavahtaisivat nykyisen hallituksen kaatamista, koska uuden hallituksen muodostaminen kohtaa voittamattomia vaikeuksia, sillä sosialidemokraatit eivät uuteen hallitukseen tule. Sosialidemokraatit ovat täten rajusti ja täysin tietoisesti suorastaan itse sulkeneet itseltään portit uuteen hallitukseen. He katsovat täten kaikkein tehokkaimmalla tavalla turvaavansa oman hallituksensa olemassaolon, sillä innokkainkin hallituksenkaataja on pakotettu ottamaan huomioon ne vaikeudet, mitkä sosialidemokraattien ehdottoman jyrkkä kanta asettaa uuden, toimikykyisen hallituksen muodostamisen tielle. Tätä laskelmaa täytyy pitää ei vain oikeana vaan suorastaan mainiona osoituksena nokkelasta puoluepoliittisesta oivalluksesta.

Toinen asia taas on, onko nykyisenä maailmanpoliittisesti erittäin levottomana aikana annettava ratkaiseva merkitys sisä- ja puoluepoliittisille etulaskelmille. Maailmantilanne saattaa näet kehittyä myös meidän maamme osalta niin arkaluontoiseksi, että vähemmistöhallitus ei parhaalla mahdollisella tavalla kykene turvaamaan ja puolustamaan kansakunnan etuja. Silloin olisi tarpeen yhteistyö eri puolueiden kesken. Mutta jos puolueambition vuoksi poltetaan tarkoituksellisesti kaikki sillat kummaltakin sivustalta, silloin on tuota yhteistyötä maan etujen puolustamiseksi vaikea saada aikaan. Politiikka ja valtiotaito eivät aina ole varustettavissa yhtäläisyysmerkillä.

Veljenpoika