Vauhdittomien hyppyjen treenauksesta ja suorituksesta.

I.

Vauhdittomien hyppyjen kilpailuaika on meillä, samaten kuin suurin piirtein muissakin näitä lajeja viljelevissä maissa, talviaika, jolloin näiden lajien kilpailut suoritetaan sisällä. Muutamia yrityksiä on meillä tosin tehty vauhdittomien hyppyjen ymppäämiseksi kenttäurheilukilpailujen ohjelmistoon, mutta tähän mennessä saavutetut tulokset eivät ole näitä yrityksiä kehottaneet jatkamaan, niin edullista kuin olisikin saada yleisurheilijamme innostumaan vauhdittomiin hyppyihin ja niitä harjoittelemaan.

Asioiden tällä kannalla ollen on vauhdittomien hyppyjen harjottelukausi ollut talviaika. Ja talvella on voimistelu vauhdittomien hyppyjen treenauksen pohja. Tämä sen vuoksi, että vauhdittomat hypyt vaativat ensi sijassa hyvää lihaskuntoa, ei yksin alaraajojen lihaksissa vaan koko ruumiissa. Ja tämä vaadittava lihaskunto saavutetaan parhaiten juuri voimistelussa; nimenomaan nykyisin muotiin tullut primitiivinen voimistelu on omiaan paremmin kuin mikään muu kohottamaan koko ruumiin, sen jokaisen osan lihaskunnon vauhdittomien hyppyjen vaatimalle korkealle tasolle.

Kun puhun voimistelusta, niin en tarkota sillä telinevoimistelua, jolla on se paha puoli, että se hyvin helposti jäykistää lihakset ja hävittää niistä herkkyyden. Sen vuoksi se ei ole vauhdittomia hyppyjä harrastavalle hyväksi. En liioin tarkota sillä taidevoimistelua vaan kauniista ja sopusuhtaisista muodoista piittaamatonta, ripeässä tahdissa suoritettua, joka ainoaan lihakseen tuntuvaa voimavoimistelua, jylläämistä, joka nostaa hien pintaan, äkikseltään tehtynä saattaa raadon kipeäksi, mutta siihen tottuneelle antaa vain miellyttävän väsymyksen tunteen. Liikkeet ovat valittava sillä tavalla, että tasapuolisesti jokainen ruumiinosa saa osansa, mutta erikoista huolta juuri vauhdittomiin hyppyihin valmistauduttaessa on kiinnitettävä käsivarsi- ja olkapäälihaksien, vatsa- ja sivulihasten ja jalkalihasten kehittämiseen. Niskalihakset ovat myös sangen tärkeät, samoin kalvosiin on syytä kiinnittää huomiotaan, niin hullunkuriselta kuin tämä ensi katsannolla näyttääkin. Mutta vauhdittomat hypyt ovat kerta kaikkiaan sitä maata, että yksin säärilihaksien voimalla ei huipputuloksia hypätä. Kun aiotaan yrittää todella hyviä tuloksia, silloin on huomio etupäässä - tekisi mieleni sanoa - kiinnitettävä juuri muihin hyppyjä edistäviin lihaksiin kuin jalan lihaksiin, siis käsivarren, keskiruumiin ja niskan lihaksiin.

Nilkan kehittäminen on varsin tärkeää. Minulla oli tapana valmistautuessani talvella 1924 huolella sisäkilpailuja varten, että jokaisena päivänä useampaan otteeseen kevyesti seinään nojaten seisoin toisen jalkani jalkaterän päällä ja laskin siitä kantapääni lähelle lattiaa sekä nostin taas nilkkavoimilla ruumiini jalkaterän varaan niin korkealle kuin saatoin nostaa kantapääni, koko ajan pitäen jalkani polvesta suorana. Tätä tein vuorotellen kummallakin jalalla. Tämä harjoitus voi liian paljon ja yksinomaan suoritettuna jäykistää pohjelihakset, mutta kun siinä sivussa hypähtelee kevyesti, ei tämä vaara ole kovinkaan suuri. Nuoralla hyppelemistä varpaisillaan on myöskin suositeltu ja se ei lienekään hullumpaa, siinä kun vahvistuvat myöskin käsivarret, kunhan vain nuora on tarpeeksi lyhyt, että käsivarsille jää tilaisuutta mahdollisimman suureen liikkeeseen.

Tässä esitetty nilkkojen vahvistamisharjoitus kuuluu lähinnä kotivoimistelun alaan. Kotivoimisteluahan on yleensä aina suuresti kiitetty ja urheilijoita on kehoitettu sitä harjoittamaan, mutta se lienee saanut vain harvojen kannatuksen, sillä sen merkitys on siinä, että se tulee suorittaa säännöllisesti jokaisena päivänä. Siihen taas tahtoo suurin osa urheilijoista olla halutonta. Kyllähän sen alkuaikoina jaksaa ilomiellä tehdä, mutta kun se sitten jonkun ajan perästä alkaa maistaa puulle ja jää muutamana päivänä suorittamatta, niin unohtuu se sitten pitkäksi ajaksi, kunnes yhtäkkiä taas "luja" päätös saa sen joksikin päiväksi käytäntöön. Mutta kyllä kotivoimistelu on tavattoman suurimerkityksellinen pari kertaa viikossa tapahtuvan yhteisvoimistelun ohella.

Reisilihaksia kehitetään parhaiten kyykistymisillä joko aivan kyykkyyn tai vain pienille notkahteluille polvissa. Vatsalihaksille sopivat hyvin jalkojen pyöritys selällään maaten lattialla ja voimakas korkeuspotkinta molemmin jaloin. Käsivarsilihaksia vahvistaa ruumiin kohottaminen ja laskeminen makuunojassa ja muut samaa vaikuttavat liikkeet. Hartialihaksille on oivallista raju käsien heilutus.

Tässä on esitetty muutamia viitteitä siitä, mihin suuntaan voimistelun avulla olisi koetettava ruumistaan kehittää valmistauduttaessa vauhdittomien hyppyjen kilpailuja varten. Itse hyppyjen harjoituksesta ja suorituksesta puhumme seuraavassa numerossa.