Ranskan kesähallitus.

Maltillisen oikeistolaisen Joseph Lanielin onnistui lopettaa Ranskan 35 päivää kestänyt hallituspula. Hänen ryhtyessään hallituksen muodostamiseen hänet leimattiin yleisesti mustaksi hevoseksi - tuntemattomaksi mieheksi. Ennen häntä olivat Ranskan poliittisen elämän tunnetut ja jo aikaisemminkin pääministerinä olleet poliitikot yrittäneet löytää ratkaisua siinä kuitenkaan onnistumatta. Uutta hallitusta pidetään `kesälomahallituksena`, joka tuskin on enää pystyssä syksyn tuulien alkaessa puhaltaa.

Kesäkuun 27. päivänä päättynyt hallituspula oli neljännen tasavallan visaisin. Tätä aikaisemmin kesällä 1951 Henri Queillen saatua epäluottamuslauseen Ranska oli ilman kansalliskokouksen kannatusta nauttivaa hallitusta 28 päivää eli viikkoa vähemmän kuin tällä kertaa. Jos vielä jatkamme tilastoa on uusi hallitus järjestyksessä 19. toisen maailmansodan jälkeinen ja 15. neljännen tasavallan historiassa. Keskimääräinen hallituksen ikä on ollut vähän yli viisi kuukautta. Ei missään maailman poliittisesti huomattavassa valtiossa tapahdu hallituksen muutoksia niin tiheään kuin Ranskassa.

Ryhdyttäessä etsimään syitä Ranskan hallituspuliin on ensiksikin muistettava, että yhden puolueen hallituksen muodostaminen, minkä takana olisi kansalliskokouksen enemmistö, on aina ollut ja tulee jatkuvasti olemaan mahdotonta Ranskassa. Jokainen hallitus on joko heikko vähemmistöhallitus tai sitten useista puolueista muodostettu kokoomus. Vaikka hallituksessa istuvat ministerit katsoivat asiakseen olla yksimielisiä, eivät ainakaan heitä kannattavat edustajat edustuslaitoksessa ole sitä. Jos vertaamme Ranskan hallitusta Englannin kabinettiin huomaamme eron korttitalon ja lujan kivirakennuksen välillä. Englannin kabinetti on miltei aina yhdestä puolueesta muodostettu. Sillä on takanaan enemmistö alahuoneessa. Ulospäin kabinetti esiintyy aina yksimielisenä ja se hallitsee tai kaatuu yhdessä.

Tavallisesti parlamentaarisilla hallituksilla on käytettävissään voimakas ase liian usein korkeimman toimeenpanovallan toimintaa ehkäisevää edustuslaitosta vastaan: parlamentin hajoittaminen. Ranskassa hallituksella on tällainen oikeus, mutta se on jäänyt pelkästään muodolliseksi monien perustuslaissa esiintyvien merkillisten säädösten johdosta. Kolmannen tasavallan perustuslaissa säädettiin, että hajoittamisen piti tapahtua Senaatin suostumuksella. Tällaista määräystä ei ole esiintynyt muiden parlamentaarisesti hallittujen maiden valtiosäännöissä. Viimeksi Ranskan edustuslaitos on hajoitettu v. 1877, mikä osaltaan osoittaa, kuinka usein pääministerillä on mahdollisuus turvautua uusiin vaaleihin.

V. 1946:n neljännen tasavallan perustuslaissa ei enää edellytetä tasavallan neuvoston (entinen senaatti) suostumusta, mutta sen sijalle pitkien väittelyiden tuloksena muodostettiin uusia esteitä. Kansalliskokousta ei saa hajoittaa kuin vasta sen jälkeen kun 18 kuukautta on kulunut edellisistä vaaleista. Jos 18 kuukauden kuluessa sattuu kaksi hallituspulaa, on kansalliskokouksen hajoittaminen nykyisen lain mukaan mahdollista. Tällöin kuitenkin pääministerin on luovutettava tehtävänsä kansalliskokouksen puhemiehelle sekä sisäministeriä vaihdettava muiden ministerien jäädessä paikalleen. Siis edustuslaitoksen hajoittamiseen turvautuvan pääministerin on ensimmäisenä itse luovuttava tehtävistään. Neljännen tasavallan 15 hallituksen aikana olisi ollut mahdollisuus hajoittaa kansalliskokous, mutta siihen ei kuitenkaan ole turvauduttu. Tämä on omiaan osoittamaan sitä, että tapa on jäämässä unohduksiin myös neljännen tasavallan aikana.

Neljännen tasavallan perustuslaki merkitsee edistystä kohti vakavampia hallituksia siinä suhteessa, ettei hallituksen enää tarvitse kuten aikaisemmin nauttia molempien kamarien luottamusta, vaan kansalliskokouksen kannatus katsotaan riittäväksi. Saadakseen oikeuden hallituksen muodostamiseen pääministeriehdokas tarvitsee ehdottoman äänten enemmistön parlamentissa pidetyn ohjelmakeskustelun jälkeen. Samoin muutamia välikysymyksiin, tiedusteluihin ja kyselyihin liittyviä rajoituksia on neljännen tasavallan perustuslaissa säädetty suojelemaan hallitusta. Nämä keinot eivät kuitenkaan ole osoittautuneet riittäviksi, sillä hallituspulat ovat Ranskassa noin pari kertaa vuodessa toistuva ilmiö.

Ranskan ulko- ja sisäpolitiikan hoito ei kuitenkaan ole täynnä äkkikäännöksiä hallituksen muutosten mukaan. Ministeriöiden virkamieskunta suorittaa vuodesta toiseen tehtäviään hallituspulista välittämättä. Samoin Ranskassa samat miehet ovat usein perättäisissä hallituksissa, joskaan ei aina samoissa tehtävissä. Nykyinen Lanielin hallitus esimerkiksi käsittää kokonaista kuusi entistä Ranskan pääministeriä.

Lanielin hallituksen ohjelma vastaa erästä Napoleonin perustuslaista esittämää määritelmää: suppea ja merkitykseltään hämärä. Uusi hallitus ei kokoonpanoltaan sanottavammin eroa edeltäjistään. Ainoa merkittävä muutos on gaullistien tulo mukaan, mikä tosin merkitsee hallituspohjan laajenemista. Uusi hallitus tuskin pystyy niihin tehtäviin, joihin presidentti Auriol on sitä kehoittanut, nimittäin poliittisten tapojen muuttamiseen ja maan talouselämän tervehdyttämiseen. Virkamieskoneiston uudelleen järjestäminen, Ranskan pankin asema ja Indokiina kaipaavat pikaisia toimenpiteitä. Äsken esitetyistä tilastotiedoista saattoi havaita, että sillä aikaa kun monet maat olivat kaksinkertaistaneet tuotantonsa, nousu Ranskassa oli vain 10-20 prosenttia.

Pariisin poliittisissa piireissä pidetään epätodennäköisenä, että musta hevonen - Laniel - tuskin onnistuisi toista kertaa hallituksen muodostamisessa. Jos tieto Bermudan kokouksen siirtymisestä olisi tullut 48 tuntia aikaisemmin, Lanielin onnistumisen mahdollisuudet olisivat olleet huomattavasti vähäisemmät. Lähinnä lähestyvä Bermudan kokous pakotti kansalliskokouksen valitsemaan Ranskalle hallituksen.

Toinen seikka, joka sai kansalliskokouksen hyväksymään Lanielin, on Ranskan lähestyvät presidentin vaalit. Uutta pääministeriä on mainittu presidentti Auriolin seuraajana. Koska kansalliskokous valitsee presidentin, on hyvin todennäköistä, ettei Laniel ryhdy taisteluun sitä vastaan.

Ellei Lanielin hallitus kärsi tappiota ennen syksyä, on esitetty mahdollisuus, että Laniel luopuisi pääministerin tehtävistä vapaaehtoisesti asettuakseen ehdokkaaksi presidentin vaaleissa. Presidentti Auriol on jo nyt ilmoittanut, ettei hän ryhdy uudelleen ehdokkaaksi ensi joulukuussa toimeenpantaviin presidentinvaaleihin.