Helsinki 14/7 36.

Rakas Sylvi ja pojat!

Kyllä kai selittämättäkin arvaat, että kiirettä on pitänyt. Valinnat ja valintakilpailut ovat menneet ohi, mutta paljon on vielä tohinaa jäljellä. Tähän saakka on kaikki kunnossa, ei ole syytä suruun eikä tyytymättömyyteen, mutta - kuten sanoin - kiirettä on pitänyt. Kaipa kaikki lutviutuu.

Sain kirjeesi jo toissapäivänä, mutta vastaamaan en ole ehtinyt. Kirjeestäsi sain vaikutelman niinkuin olo poikienkin kohdalta olisi tullut siedettävämmäksi ja huomasin, että olet ruvennut antamaan heille ruokaa sivusta. Se on välttämätöntä ja toivon, että nyt jo menee hyvin. Elinin kanssa oli puhetta, että voisitte muuttaa Tenholaan, kenties sen olettekin tehneet. Siksi en osoita tätä enää Kostiaiselle, vaan Kuokkalaan noin yleensä.

Olin lauantain ja sunnuntain Pihlajasaaressa ja hyvin paistuinkin. Nenä on punainen kuin pahimmalla juopolla. Mutta mukava siellä oli lekotella. Lauantai-iltana esiinnyin radiossa ja sunnuntai-iltana olivatkin sitten valinnat. Niihin olen suurin piirtein tyytyväinen.

Kirjoitit, että lähdet 20/7 Mikkeliin. Siellä tulisit olemaan sitten vajaan kuukauden. Voihan se olla hyväkin suunnitelma, mutta pyydän, että matkustelisit vähän tällä ajalla. Puumalassa käynti olisi varmaan Sinulle ja pojille kovin mieluisa. Ja rohkenisinpa esittää, että ajaisitte autobussilla vaikka mummolassa, voisitte siellä aitassa maaten viipyä yönselän yli ja palata takaisin. Olisi hyvä, että pojat saisivat tutustua maalaiselämään tämänkin kesän aikana.

Työt ministeriössä ovat pienet. Ministeri [Emil] Jatkola tulee kaiketi ylihuomenna tänne ja silloin vasta saan selville, mihin on ensi kädessä huomio kiinnitettävä. Olen nyt vain tyytynyt lueskelemaan keskeneräisiä asioita läpi. Ja tavan takaa ovat joko vaali- tai urheiluhommat sen keskeyttäneet.

Lähtö Berliniin tapahtunee siis 26/7, jollei aivan erikoista estettä tule. Ja palaamaan pyrin lentokoneella jo 10/8. Silloin ehtisin hyvissä ajoissa siis takaisin.

Lähetän Sinulle ja pojille rakkaat terveiset. Kyllä kaikessa kiireessäkin olisi elämä selvempää, kun Sinä olisit täällä, sillä tuo ruokaloiden varassa roikkuminen on ikävystyttävää. Mutta eihän sille mitään nyt mahda.

Voikaa hyvin, hyvät asiat.

Teidän

Urho