Turun suomalainen yliopisto.

Suomalaisuuden riemuvoitto.

Alkavana kesänä, heti juhannuksen jälkeen alkaa Suomen suomalaisen kansan uhrautuvaisuuden kaunis saavutus Turun suomalainen yliopisto varsinaisen toimintansa. Turun suomalainen yliopisto, jonka syntysanat lausuttiin ei kymmentä vuotta sitten, on halki aikojen oleva pysyväinen muistomerkki Suomen suomalaisen kansanaineksen sivistyksenharrastuksesta. Se on myöhemmille polville näyttävä, mihin kansan alttius voi johtaa taloudellisesti vaikeinakin aikoina, kun uhrausten tarkotus on suomalaisen sivistyksen ja yleensä suomalaisen hengenviljelyksen kohottaminen ja irrottaminen sitä kahlitsevasta ja sen levenemistä estävästä vieraasta sorrosta.

Turun suomalaisella yliopistolla tulee olemaan tärkeä sivistystehtävä. Se on oleva suomalaisen tieteen ja tutkimuksen tyyssija. Sillä Helsingin yliopisto, joka on palvellut maan molempien kieliryhmien sivistystarpeita, on ollut aina puhtaasti suomalaisen sivistystyön vastustaja. Ja koskaan ei Helsingin yliopistosta tulekaan täysin suomalaisen kansanosan tarpeita tyydyttävää. Sen on edelleenkin tyydytettävä molempia kieliryhmiä.

Suomalainen tiede ja suomalainen tutkimus kyllä voisivat Helsingin yliopistossa viihtyä ja kehittyä, sillä ajanpitkään ruotsalaisten ylivalta yliopiston asioissa voitettaisiin. Mutta on kuitenkin toinen ja paljon tärkeämpi syy siihen, että uusi suomenkielinen yliopisto oli tarpeen. Turun suomalainen yliopisto on näet kansallisuudeltaan täysin suomalainen. Sen suojissa saa suomenkielinen nuoriso opetusta, joka tähtää suomalaisuuden kohottamista, suomalaisen mielen ja kansallisuustunnon herättämistä ja vireilläpitämistä. Täällä suomalaiset opiskelijat voivat valmistautua suomalaisen kansallisuuden toteuttamistyöhön, täällä on sellainen opinahjo, jossa kaiken tieteellisen opiskelun tarkotusperänä on suomalaisen kansallisuusasian palveleminen ja viljeleminen suomalaisessa mielessä. Tässä maassa ei suomalaisen itsetietoisuus voi koskaan nousta johtavaan asemaan, ellei opiskelevan nuorison yliopistokasvatus vapaudu niistä kansallisen epätietoisuuden ja suomalaista kansanainesta ikäänkuin alempana hylkivän joukkokannan kahleista, joihin Helsingin yliopiston perinnäistottumukset ja satavuotinen käytäntö sen sitovat.

Meillä on tätäkin nykyä suomalainen sivistynyt luokka, joka on saanut korkeamman opillisen kasvatuksen yliopistossa. Meillä on ollut kansallisuutemme etutaistelijoita, joiden uupumatonta harrastusta ja voitonvarmaa uskoa me saamme kansallisuutemme voimasta kiittää. Meillä on ollut valtiomiehiä, jotka ovat suurella innolla ja uutteruudella ajaneet suomalaista valtioaatetta, ja joiden ponnistelujen tuloksina me nyt näemme vapaan Suomen astelevan ensimmäisiä askeliaan kauan uneksitun itsenäisyyden teillä. Mutta yhtä varmaan kuin suomalaista valtioaatetta ei vakavassa mielessä olisi voinut koskaan syntyä eikä olisi voitu sitä ankeina aikoina perille saattaa, ellei suurta suomalaiskansallista liikettä olisi syntynyt, niin yhtä varmaa on, ettei suomalainen, itsenäinen valtioelämämme voi päästä oikeihin tarkotusperiinsä, ellei synny laaja suomalainen sivistynyt luokka, jonka sydämen tehtävänä on suomalaisen kansanaineksen kohottaminen ja suomalaisuuden nostaminen, sivistyneistö, joka tuntee maan tarpeet ja tietää mitä on tehtävä ja ymmärtää, että juuri sen on kaikki tehtävä. Vasta silloin voi suomalainen sivistystyö ottaa sille kuuluvan sijan.

Herättävää  työtä isänmaallisessa ja kansallisessa mielessä toivoo Suomen kansa Turun suomalaiselta yliopistolta. Se toivoo sieltä saavansa keskuuteensa henkisiä rientojaan ja harrastuksiaan ohjaamaan elämäntehtävänsä tajuavia virkamiehiä ja opettajia, joille on sydämen sisimpään ylioppilasvuosina juurrutettu velvollisuudentunto työskentelemään suomalaisen kansan hyvinvoinnin ja henkisen kasvamisen hyväksi. Kansallisesti valveutunut virkamiehistö kohottaa kansallisuustuntoa ohjattavissaan.

Koko suomalainen Suomi tervehtii suurin toivein Turun suomalaista yliopistoa, missä se näkee kansallisuutensa vankimman turvan.