Sisilia, virstantolppa.

38 päivää kestäneiden kovien taistelujen jälkeen on Sisilia joutunut 17.8.1943 kokonaisuudessaan liittoutuneiden haltuun. Invasio on päättynyt amerikkalaisen 7. armeijan saavuttua Messinaan. Vihollinen seisoo vajaan puolenkymmenen kilometrin päässä Italian mantereelta.

Antaessaan 17.8. yhteenvedon Sisilian puolustustaisteluista Saksan sotilasjohto lausui lopuksi seuraavaa: "Johto ja joukot ovat täten suorittaneet operaation, joka sotahistoriassa tulee verrattavaksi voittoisaan hyökkäystaisteluun."

Kun hävityn taistelun jälkeen on annettava lausunto taistelun kulusta ja sen lopputuloksesta sekä merkityksestä sodankäynnille, asetetaan maan sotilasjohto mitä vaikeimman ja arkaluonteisimman tehtävän eteen. Tappion suora ja avomielinen tunnustaminen voi vaikuttaa haitallisesti oman kansan mielialaan ja se antaa aseita vastustajan propagandalle. Kärsityn häviön kieltäminen saattaa olla kansan mielialalle vieläkin tuhoisampi, jos se on selvässä ristiriidassa yleisesti tiedoksi leviävien tosiasioiden kanssa. Tappion selittäminen torjuntavoitoksi tai viivytysvoitoksi jne. saattaa sitä vastoin olla hyvin perusteltu ei vain propagandamielessä vaan asiallisestikin. Mutta siitä ei voida välttyä, että vihollinen käyttää tällaista selitystä omalla tavallaan hyväkseen.

Sisilian taisteluille on ollut ominaista kolme seikkaa. Ensimmäinen on ollut liittoutuneiden yllättävän vaivaton maihinpääsy saarelle, jonka voitiin katsoa kohta Libyan menettämisen jälkeen joutuvan aivan ensimmäiseen linjaan ja jonka olisi sen vuoksi olettanut tulleen merkitystään vastaavalla tavalla linnoitetuksi ja varustetuksi. Linnoitukset kautta Euroopan rannikon eivät näet merkitse mitään, jos yksi kohta on heikko ja vihollinen sen tietää. Toinen on ollut liittoutuneiden kyky syöttää maihin uusia ja uusia joukkoja ja herkeämättä eteenpäin hyökäten vallata maa-alaa. Ja kolmas on ollut ensi sijassa saksalaisten joukkojen kiinteä ja taitava vastarinta, armottoman luja taistelu kaikkialla, missä siihen on tilaisuutta tarjoutunut. Tällä kolmannella seikalla on Saksan kannalta katsoen ollut erittäin suuri merkitys. Kun Mussolini oli 25.7. kukistunut, oli Saksalle tietenkin käynyt selväksi, että se ei voi pitemmän päälle laskea Italian jatkuvaan vastarintaan. Saksalaisten oli silloin välttämättömästi voitettava aikaa, jotta he olisivat voineet varustautua kohtaamaan vihollisen jossakin sopivalla korkeudella Italiassa ja jossa heillä olisi tilaisuus turvata Balkanin itäisen alueen puolustus. Se vajaa kuukausi, minkä saksalaiset joukot ovat Mussolinin kukistumisen jälkeen tehneet raivokasta vastarintaa Sisiliassa ylivoimaisia liittoutuneiden joukkoja vastaan, on näin ollen merkinnyt Saksan edessäolevalle sodankäynnille suurta helpotusta, jota kieltämättä voidaan eräässä katsannossa verrata voittoisaan hyökkäystaisteluun.

Mutta jos asianlaita on todella näin, mitä jää sitten voittajalle? Onko Sisilian valloittaminen saksalaisen loppuarvioinnin mukaan ollut liittoutuneille Pyrrhoksen voitto?

Tätä saksalaiset tuskin voinevat tai halunnevat väittää. Sisilian valloittaminen päinvastoin on mitä tärkein etappi sen suunnitelman tiellä, mitä liittoutuneet Välimeren alueella pyrkivät kulkemaan. Sisilian ohi ei voitu hyökätä Italian mantereelle, mutta Sisiliasta käsin voidaan maihinnousu kohdistaa ei vain saappaankärkeen vaan vaarallisemmillekin alueille. Koko Italia on Sisiliasta toimivien pommituslaivueiden armoilla, suoraan sanoen, ja Sisilian valloittaminen on lisäksi osoituksena, ja se on nimenomaan Italian kannalta vakavinta, sellaisesta sotilaallisesta voimasta, että Italian puolustaminen on pitemmän päälle ylivoimainen tehtävä silloin kuin Saksa on kiinni vaikeissa taisteluissa idässä ja italialaisten taistelumoraali on jatkuvasti alenemassa, vieläpä hyvää vauhtia, jos saa uskoa sieltä lähetettyihin tietoihin. Sisilian valloittamisella on siis varsin oleellinen merkitys tulevien sotatoimien kululle, joten Pyrrhoksen voitoksi sitä ei mikään propaganda voi leimata. Mutta se saksalainen loppuarviointi, jonka olemme alussa siteerannut, on siitä huolimatta oikea siinä mielessä, että ilman tätä esimerkillisen urhoollista puolustustaistelua, jonka saksalaiset Sisiliassa suorittivat, saksalaiset eivät olisi ehtineet varustautua tulevia sotatapahtumia varten. Ja jos saksalaiset ovat nyt ehtineet aikaansaada sellaisen puolustuslinjan, jonka eteen he pysähdyttävät liittoutuneiden jatkuvan hyökkäyksen, olisi saksalaisten sisukkaalla vastarinnalla Sisiliassa ollut itse sodan kululle varsin ratkaiseva merkitys.

Kun sota kestää pitkät ajat ja voitot alkavat vaihdella vastoinkäymisten kanssa, silloin huomataan, kuinka varovainen saa propaganda olla menestyksen päivänä helposti valtaan riistäytyvän ylimielisyyden välttämiseksi. Vaihteleva sodankäynti saattaa tuoda tämänpäivän voittajalle eteen jonakin myöhempänä ajankohtana ihan kuin nakutettuna saman tilanteen, jossa tappiolle jäänyt tänään oli. Kuinka monta kertaa Pohjois-Afrikan taistelujen aikana liittoutuneiden armeija oli pakosalla ja akselin armeija takaa-ajamassa, ja kuinka monta kertaa osat vaihtuivat. Ei kestänyt kauan, kun Churchill joutui katkerasti katumaan voitonvarmaa äänensävyään Wawellin offensiivin alkumenestysten aikana. Ja harhaksi osoittautuivat ne akselin taholta esitetyt käsitykset, että Egyptin päivät ovat El Alameiniin saakka ulottuneen etenemisen jälkeen luetut.

Erityisesti ovat saksalaiset laskeneet väkevää leikkiä sen englantilaisella taholla esitetyn väitteen johdosta, että englantilaisten joukkojen evakuointi Dunkerquesta touko-kesäkuussa 1940 oli mitä tärkein sotilaallinen menestys, suorastaan voiton arvoinen. Englantilaisten loppuarviointi Dunkerquesta oli siis sisällöltään suunnilleen sama kuin saksalaisten arviointi Sisilian taistelujen ja evakuoinnin merkityksestä. Mutta näitä kahta tapahtumaa ei sellaisenaan voida verrata toisiinsa. Ensiksikin Dunkerquesta evakuoitiin Englantiin 335 000 miestä, arviolta siis lähes kymmenen kertaa enemmän kuin Sisiliasta Italian mantereelle. Matka Kanaalin yli oli samoin ehkä kymmenen kertaa pitempi kuin matka Messinan salmen yli. Mutta toiselta puolen englantilaiset eivät voineet kuljettaa mukanaan mitään raskasta aseistusta, ei kuljetusneuvoja, ei varastoja, hyvä kun saivat nääntyneet miehet hengissä yli. Sisiliasta ovat saksalaiset voineet sitä vastoin siirtää Italian mantereelle paitsi joukkojaan myös aseistuksensa ja pääasialliset varastonsa. Toiselta puolen on huomattava, että Englannin sodankäynnille nuo evakuoidut 335 000 miestä merkitsivät silloin kaiken avainta, mutta Saksalle ei Sisiliassa taistelleiden joukkojen vangiksi joutuminen olisi suinkaan merkinnyt mitään korvaamatonta tappiota. Nämä olivat tehneet niin arvokkaan työn Sisiliassa, että jo yksin se olisi korvannut heidän menettämisensäkin. Sitä suurempana saavutuksena voi Saksan sotilasjohto pitää, kun sillä on jatkuvissa sotatoimissa vielä käytettävänään nämä ensiluokkaiset, taisteluun tottuneet joukko-osastot.

Miten tulee tilanne Välimeren piirissä kehittymään Sisilian valloittamisen jälkeen? Julkisuudessa on esitetty olettamuksia, että Italian ja Balkanin suunta joutuisi taka-alalle niiden itse Euroopan sydäntä vastaan kohdistettujen sotatointen työntämänä, joista Churchill ja Roosevelt tekevät Quebecissä tällä viikolla päätöksiä. Tämä on kuitenkin turhaa kuvittelua. Välimeren piirissä on liittoutuneilla niin runsaasti voimia, että hyökkäys Italiaa vastaan tulee jatkumaan. Liittoutuneilla on nyt sellainen edullinen lähtökohta, josta hyökkäyksen moraalisesti jo kukistettua vihollista vastaan täytyy tulla palkituksi. Sitä paitsi on vaikeaa uskoa, että voitollinen armeija seisahtuisi linnoituksen eteen, jonka vesihaudan yli se jo on päässyt ja josta eri joukkoihin hajaantuneet puolustajat jo heiluttavat valkoisia lippuja ja sovittelevat avaimia linnanportteihin.

Tietenkin on mahdollista, että liittoutuneet `ennen lehtien putoamista` tekevät joitakin maihinnousuyrityksiä itse varsinaiseen Eurooppaan, Norjaan, Kanaalin rannikolle tai etelämmäksi Ranskaan. Englantilaiset ovatkin nimenomaan lausuneet, että kun maihinnousujen aika on tullut, ei tyydytä yhteen ainoaan yritykseen, vaan niitä suunnataan useammalle taholle. Tätä käsitystä ovat monet saksalaisetkin asiantuntijat pitäneet uskottavana. Voidaankin päätellä, että saksalaiset varustautuvat kaikkialla ottamaan maihinnousujoukot lämpimästi vastaan. Hyvänä osoituksena ovat ne erikoistoimenpiteet, joihin pari päivää sitten ryhdyttiin Norjassa ja jotka merkitsevät onnettomalle naapurikansallemme yhä lisääntyviä kärsimyksiä.

Sisilia ei näin ollen merkitse mitään lopputavoitetta, vaan se on vain virstantolppa sen taistelun tiellä, joka yhä kiihtyvämpänä riehuu kaikilla maailman äärillä.

19.8.1943.