Oikeusneuvos Sakari Sohlberg                9/9 1970

Helsinki

  Suomen Lakimiesliiton puolesta olette esittänyt arvostelun Lakimies-lehdelle antamani haastattelun johdosta. Pyydän Teille huomauttaa, että Lakimies-lehden taholta esitettiin minulle kysymykset, joihin aluksi päätin olla vastaamatta, mutta sitten muutin mielipiteeni ja vastasin. Lakimies-lehti on Liittonne suurimman jäsenyhdistyksen julkaisu. Tämän yhdistyksen johto olisi voinut olla hyväksymättä minulle esitettyjä kysymyksiä - joiden muotoilu johti keskustelua näköjään arkoihin asioihin - ja siten säästää hallituksenne vastalauseiden esittämiseltä.

  Jos olette lukenut haastatteluni huolellisesti, olette voinut havaita, että olen pääasiassa tyytynyt oikeuslaitosta koskevan analyysin esittämiseen. Valmiita ratkaisumalleja en ole osannut luoda, mutta eräitä ajatuksia olen varovaisesti ehdottanut harkittavaksi.

  Katsotte, että mielipiteeni, jonka mukaan tuomarin arvomaailma ja asenteet ovat vieraita kansalle, on jäänyt perustelematta. Asioista voidaan olla eri mieltä; minä näet oletan mielipiteeni tulleen hyvin perustelluksi. En ole suinkaan kohdistanut arvosteluani yksityisiä tuomarinviran haltijoita vastaan, olen suorittanut yleisarvioinnin ja päätynyt, monien tosiasioiden pohjalta, esittämääni lopputulokseen.

  Väitätte, että tuomioistuinten käsittelemät jutut ovat sellaisia, etteivät tuomarien poliittiset mielipiteet pääse vaikuttamaan jutun käsittelyyn. Jolleivät haastattelussani esittämäni seikat ole vielä vakuuttaneet Teitä tällaisen väitteen perusteettomuudesta, olisin toivonut Teidän tutustuneen samassa Lakimies-lehden numerossa olleeseen professori Heikki Jokselan kirjoitukseen, jossa hän mm. lausuu monien seikkojen meillä oikeuttavan päättelemään "että tuomari voi meillä ylittää sen rajan, jonka klassinen vallanjako-oppi vetää lainsäädännön ja lainkäytön väliin". Jos ja kun tuomari liikkuu lainsäätäjän alueella, niin hänen käsittääkseni on pakko suorittaa poliittisia valintoja.

  Minua ei tietenkään ihmetytä väitteenne, että en tunne varkauden ja kavalluksen välistä eroa  

- vaikka väite on varsin rohkea - mutta se seikka, että Te ilmeisesti katsotte luonnolliseksi, mikäli 200.000 markan veronkavaltaja pääsee pienemmällä rangaistuksella kuin 20 markan varas, on minusta järkyttävä.

  Tuomarien riippumattomuus on päämäärä, johon pyrin, mutta on toinen asia, turvaako nykyinen nimittämisjärjestelmä riippumattomuuden. Sillä sanalla on ilmeisesti monta merkitystä. Esimerkiksi ne Korkeimman oikeuden jäsenet - en tiedä, keitä he olivat - jotka estivät sotamies Hytin tappoa tai murhaa koskevan asian käsittelyn Korkeimmassa oikeudessa, varmaan olettivat toimivansa riippumattomina. Minun mielestäni he eivät olleet riippumattomia; jos minulla olisi ollut valta, olisin tuominnut heidät pitkäaikaiseen vankeusrangaistukseen tuomiovallan väärinkäyttämisestä.

  Voisin lyhyesti sanoen tarkoitukseni haastatteluun vastatessani olleen sen, että Tuomarin ohjeiden 21. kohdan oikeudenmukaiset periaatteet voitaisiin käytännössä toteuttaa.

  Olen päättänyt odotella ehkä pari kuukautta ja keräillä lausuntoni aiheuttamia vastaväitteitä ja vastalauseita sekä jatkaa sen jälkeen keskustelua oikeuslaitoksen tilasta.

P.S. Tämä kirjeeni on kirjoitettu ennen Suomen Lakimiesliiton 11.9.1970 pidettyä tiedotustilaisuutta, mutta teknisten syiden takia jäänyt ennen sitä lähettämättä.