2.2.1963 eduskunnassa

VUODEN 1963 VALTIOPÄIVÄIN

AVAJAISISSA

Päättyneiden valtiopäivien aikana muodostettu ulko- ja sisäpoliittiset toimintaedellytykset omaava enemmistöhallitus on voinut yhteistyössä eduskunnan kanssa vaikuttaa yleisesti ottaen rauhoittavasti maan oloihin. On toivottavaa, että enemmistöhallitusyhteistyötä ylläpidetään maan edun nimessä ja että sen tielle ei koota poliittisten puolueiden eikä ulkoparlamentaaristen painostusryhmien toimesta sen jatkumista vaarantavia esteitä.

Useita vuosia hyvänä ja erinomaisena jatkunut taloudellinen nousu on hidastunut ja taloutemme eräillä aloilla on ilmennyt ja ilmenee tasapainottomuutta. Ulkomainen maksutase on vakavasti huonontunut. Vientimarkkinoilla ilmenee heikentymisen oireita sekä vientimäärien että eräiden vientihintojen osalta. Julkisiin työllisyystöihin joudutaan kuluvana talvikautena sijoittamaan monia tuhansia ihmisiä enemmän kuin useana edellisenä talvikautena. Maataloutta kohtasi viime syksynä pahin kato moneen kymmeneen vuoteen, maatalousväestö on kärsinyt suuria tulonmenetyksiä ja tämä vaikuttaa hiljentävästi muuhunkin taloudelliseen toimintaan.

Kaikki mainitut tekijät ovat aikaansaaneet sen, että huolimatta valtiontalouden vahvistamiseksi viime vuonna suoritetuista tulojen lisäämistä ja menojen supistamista tarkoittavista toimenpiteistä sekä hallituksen ja eduskunnan hyvässä yhteisymmärryksessä valmistamasta v:n 1963 valtion tulo- ja menoarviosta valtiontalous on selvästi liikarasitettu. Edellisten hyvien vuosien aikana ja silloisten taloudellisten näkymien valossa päätettiin monia uudistuksia. Niistä aiheutuu automaattisesti valtion menojen nousua nyt, kun tulojen kasvu toisaalta hidastuu. Tällaiseen tilanteeseen olisi hyvinä aikoina ollut varauduttava, mutta niin ei tapahtunut. Tästä syystä valtion menot kuluvana vuonna tulevat olemaan suuremmat kuin tulot, varsinkin jos lisäksi otetaan huomioon ilmaantuneet uudet ja odottamattomat velvoitukset. Hallitus ja eduskunta joutuvat tekemään päätöksiä valtiontalouden hoitamiseksi näissä muuttuneissa oloissa. Valtiontalous on kyllä hoidettavissa, kun otetaan periaatteeksi, että turvatummassa asemassa olevat kansalaiset tinkivät vaatimuksistaan ja tekevät uhrauksia niiden kansalaisten aseman huojentamiseksi, joita kato tai työttömyys on kohdannut.

Kun nykyään ei ole erityistä lainsäädäntöä, joka pakottaisi suhdannevarausten tekemiseen hyvänä aikana ja muutenkin suunnitelmalliseen pitkäjännitteisyyteen, hallitus valmistelee esityksiä tässä suhteessa tarpeelliseksi lainsäädännöksi.

Samanaikaisesti taloutemme kantokyvyn heikkenemisen kanssa ilmenee palkkarintamalla huolestumista herättävää liikehtimistä. Vaikka elävässä vapaassa yhteiskunnassa arvatenkin aina on oikeutettua tarvetta palkkajärjestelyihin, on meidän oloissamme nykyisenä ajankohtana otettava huomioon edellä kuvattu yleistaloudellinen tilanne ja valtiontalouden tila, kadon aiheuttama toimeentulon heikkeneminen maaseudulla sekä se seikka, että virkamiespalkkoja on viime aikoina erikoisratkaisuilla huomattavastikin parannettu. Ei voi välttyä vaikutelmalta, kun tarkastelee monien työriitaisuuksien erikoista luonnetta, että yhteiskunta yritetään pakottaa alistumaan lähinnä maan polttamisen taktiikalla.

Hallitus pitää nykyhetkellä keskeisenä tehtävänään sitä, että hinta- ja palkkaolomme saadaan vakaantumaan ja valtiontalous vahvistumaan sekä siten parannetaan edellytyksiä tuotantoa ja työllisyyttä vallitsevissa heikentyneissä suhdanteissa tukevalle ja elvyttävälle talouspolitiikalle.