Valtiososialismin suuntaviivoja.

Puolueettoman sanomalehden tehtävänä on tutustuttaa lukijoitaan niihin erilaisiin valtiollisiin ja yhteiskunnallisiin ajatustapoihin, jotka ovat saaneet jalansijaa maassa, ja jotka tähtäävät isänmaan itsenäisyyden lujittamiseen ja kansan sivistystason kohottamiseen. Yksipuolinen poliittisten ja yhteiskunnallisten asiain selvittely kuuluu puoluelehdille, mutta sanomalehti sellainen, joka saa kannatuksensa useihin eri puolueisiin lukeutuvilta kansalaisilta, on velvollinen selostamaan sellaisiakin ajatussuuntia, joilla ei ole vielä tukea minkään puolueen ohjelmassa, kunhan vain niiden perimmäisenä tarkoituksena on isänmaan onni ja kaikkien sen kansalaisten hyvinvointi.

Valtiososialismi, jota seuraava kirjoitus käsittelee, ei ole vielä yleisesti tietoisuudessa tullut oikealla tavalla tunnetuksi. Se sekotetaan helposti milloin valtiokapitalismiin, milloin taas työväenkapitalismiin. Edellinen näistä, siis valtiokapitalismi tosin on siinä suhteessa valtiososialismin kaltainen, että sekin tahtoo kerätä valtiolle kaikki sen alueella toimivat liikeyritykset, mutta tarkotusperänä on sillä, että liikkeiden tuottama hyöty kuuluu ainoastaan valtiolle ja käytetään yksin sen hyväksi. Työväenkapitalismi taas samoin kerää yksiin käsiin kaikki liikeyritykset, kaikki tuotantovälineet, mutta niistä koituva hyöty lankeaa yksinomaan yhden ammattiluokan tai työyhtymän hyväksi.

Valtiososialismi samoin kuin edelläesitetyt ajatussuunnat kieltää nykyään vallallaolevan liberalismin taloudellisella alalla. Se katsoo, että kansallispääoma, joka nykyään on yksityisten rahamiesten hallussa ja käytettävissä, ei tule oikealla tavalla koko maan eduksi käytetyksi. Kansallisomaisuuden hallitsijat käyttävät sitä kokonaan omien etujensa mukaisesti, lainkaan ottamatta huomioon enempää valtion kuin yhteiskunnan tarpeita. Senvuoksi tahtoo valtiososialismi, että maan kaikki liikeyritykset, kaikki tuotantolaitokset siirretään valtiolle. Näin ollen pääsee valtio määräämään kansallisomaisuudesta, mutta ei niin kuin valtiokapitalismi, että käyttäisi sitä yksinomaan valtion itsensä hyödyksi ja yksinomaiseksi vaurastumiseksi. Valtiososialismi, joka voitaisiin suomentaa sanayhtymällä valtioyhteiskunnallisuus, tahtoo nimittäin, samalla kun se antaa kansallisomaisuuden käytön valtion hallittavaksi, että sen tuottama hyöty, rinnan valtion tarpeiden kanssa, käytetään maan asukkaiden yleisen sivistystason kohottamiseen ja täyttämään niitä taloudellisen hyvinvoinnin vaatimuksia, mitä yleisen sivistystason nouseminen tuo mukanaan. Samalla katsoo valtiososialismi erittäin tärkeäksi myös ammattitaidon parantamisen ja ammattialoilla, samoin kuin muullakin työalalla työskentelevien elinehtojen korjaamisen. Myös on se periaatteisiinsa sisällyttänyt, että työntekijäin tulee saada sen mukainen palkka työstään, kuin mitä hän on ansainnut, s.o. päästää työväestö osalliseksi tuotantolaitosten voittoon.

Tässä muutamin sanoin esiteltynä valtiososialismin johtavat periaatteet. Niiden pyrkimys kohdistuu muuttamaan sen nykyään vallalla olevan käytännön, jonka mukaan yksityisillä rahamiehillä on oikeus käyttää maan kansallispääomaa. On ilmeistä, että se johtaa moneen valtiolle ja yhteiskunnalle epäedulliseen asiantilaan. Ainakin meillä Suomessa on kansallispääoma keräytynyt sellaisten käsiin, mitkä toiminnassaan noudattavat vain omia tarkotusperiään. Puhumattakaan, että he suurelta osalta ovat epäkansallisia ajatustavoiltaan, eivät he omaa sitä tietomäärää, mikä voisi heidät oikeuttaa käyttämään kansallisomaisuutta, ja jonka nojalla he parhaimmassa tapauksessa sitä osaisivat jossain määrin oikein käyttää. Kun valtio määräisi kansallisomaisuudesta, olisi sillä käytettävinään sitä varten maan parhaat voimat ja he voisivat niinhyvin kaupallisesti, kuin teknillisestikin johtaa terveiden liikeperiaatteiden mukaan huostaansa uskottua pääomaa. Sillä ei yksinomaan työ, vaan myöskin tieto ja taito tulisivat valtiososialismin aikana oikein mitatuiksi oikean arvonsa mukaan.

Tämä onkin tärkein syy, miksi valtiososialismi vastustaa liberaalisia ajatustapoja taloudellisella alalla. Aikaa voittaen kerääntyisi näet kansallispääoma yksiin ja harvoihin käsiin, jotka voisivat käyttää niitä kokonaan maan etujen ja kansallisen käsitystavan vastaisesti. Takeet siitä, että tätä pääomaa tullaan aina käyttämään maan ja sen asukkaiden yhteiseksi hyväksi, antaa ainoastaan se, että kaikki tuotantovälineet siirretään valtiovallalle, joka hoitaa niiden hallinnon kansanedustuslaitoksensa välityksellä. Tämän jälkeen vasta tulisi työ saamaan sille kuuluvan arvon. Esimerkkinä mainittakoon, että nykyään, vapaiden liikeolojen vallitessa, voi joku helppohintainen romaani tuottaa tekijälleen huomattavia summia, jos teos on saanut yleisömenekkiä. Mutta sensijaan tärkeä tieteellinen tutkimus, johon tiedemies on uhrannut useita vuosia, ja jonka arvo voisi pysyä vuosisatoja, ei tule lainkaan palkituksi, ei edes painetuksi, sillä näitä tarkoituksia edistävien tieteellisten seurojen varat eivät tällaiseen riitä. Vasta kun valtio määräisi palkan työstä, vasta silloin työ tulisi oikeassa suhteessa palkituksi. Se soveltuu muihinkin kuin ylläesitettyyn tapaukseen.

Mikä on valtiososialismin pyrkimyksenä erikoisesti Suomessa. Se tahtoo nostaa maamme taloudellista tilaa, se tahtoo parantaa sen asukkaiden yhteiskunnallista asemaa, heidän sivistystasoaan ja heidän hyvinvointiaan. Samalla se haluaa estää yksityisen keinottelun ja poistaa vallasta perimisen ja muun ansiottoman rikastumisen kautta taloudelliseen käskijävaltaan päässeet, kansallisista tarpeista välinpitämättömät henkilöt. Valtion ja yhteiskunnan yhteisetujen kohottaminen on kaiken taloudellisen toiminnan ja liikeyritysten päämääränä. Sodan sattuessa esim. vältettäisiin meillä nykyisen järjestelmän aikana vallitseva epäsuhde niiden välillä, jotka rintamilla panevat henkensä alttiiksi ja niiden, jotka sotalaitokselle hankkimalla tarpeita hyötyvät loistavasti juuri sodan aikana. Valtio itse varustaisi sotaväkensä, sellainen poistaisi välikädet.

Työväenkapitalismista eroaa valtiososialismi jyrkästi. Marxilainen vanhentunut taloudellinen ajatussuunta, joka juuri on työväenkapitalismia, tahtoo sosialisoimisen palvelemaan yksinomaan yhden kansanluokan etuja. Se haluaa perustaa diktatuurin, jossa yksinomaisena käskijänä olisivat työntekijät. Samoin eroaa valtiososialismi valtiokapitalismista, josta selvin esimerkki käytännössä on nykyään Neuvosto-Venäjälle bolshevikien luoma talousjärjestelmä. Kumpaakin näitä vastaan taistelee valtiososialismi ja se on erittäin olennainen puoli sen tarkotusperistä selville pääsemiseksi.

Yllä on esitetty muutamia valtiososialismin suuntaviivoja. Kokonaan on jätetty käsittelemättä m.m. valtiososialismin käytäntöön sovelluttaminen, sitä vastaan esitetyt vastaväitteet ja sen saavuttama kannatus käytännössä. Mutta tämän artikkelin tarkotuksena ei ole ollutkaan muuta kuin pintapuolisesti tehdä selkoa valtiososialismin sisällyksestä ja luonteesta. Toiste kenties avautuu tilaisuus tehdä selkoa lähemmin valtiososialismista, sen käytäntöön sovelluttamisesta ja sitä vastaan esitetyistä moitteista.