Kirje Sakari Tuomiojalle 17.1.1956

Kirjoitan tämän ennen vaalien tuloksien julkituloa. Kesällä 1955 ihmettelin, kuinka Sinä saatoit ryhtyä kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi, vaikka se oli turhaa, sillä vuonna 1953 minun silmieni olisi jo pitänyt avautua. Mutta nyt viime viikkojen aikana olen tästä huolimatta saanut aihetta ihmettelyyn puolueesi käyttämien keinojen takia. Sinä puhuit ainakin kaksi kertaa Sihvon kanssa ja sallit hänen esittää minusta halpamaisen väitteen, jonka Sinä tiesit vääräksi ja siis kurjaksi valheeksi. Sinä olet sallinut Jalannin esiintyä tavalla, joka on iljettävä. Jalannin! Jos minä olisin kertonut tai pannut toiset kertomaan yksityiskohtia entisten ystävieni vaelluksesta. . . Se ei voi tulla mieleenkään. Sinä olet sallinut Auran arvottoman esiintymisen, tämän henkilön, joka uskalsi 1950 esittää minulle Sinun selkäsi takana Sinun vapauttamistasi kauppaministerin paikalta, ja joka ei koskaan ilman maalaisliiton tukea olisi päässyt politiikassa hyvin vaatimattomia portaita korkeammalle.

Sinustahan voi tulla presidentti ja suuri valtiomieshahmo, sellaisia tämä karu maa ja uusi puolueesi tarvitsee. Sinun käyttämäsi ja sallimasi keinot ovat siihen asemaan pääsemiseksi sellaisia, että en olisi sitä yhteistyömme aikana pitänyt mahdollisena. Mutta ehkä tunnet sisäistä tyydytystä kuten aatetoverisi Jalantikin varmaan, että olet niinkin kivuttomasti likvidoinut erään miehen, joka omiensa taholta on ollut vuosien mittaan painostuksen alaisena Sinulle osoittamansa vilpittömän luottamuksen ja ystävyyden takia.

Terveisin ja ulkonaisen menestyksen toivotuksin.

Urho Kekkonen